Haluaisitko 5-kymppisenä kuulla jos joku olisi rakastunut sinuun?
Miten suhtautuisit siihen varattuna / vapaana?
Vaikka et olisi yhtään kiinnostunut, kertoisitko asiasta eteenpäin?
Ja kaikessa siis oletus että joku vain ilmottaa näin, ei siis mikään stalkkaus ja pommitus.
Kommentit (75)
Mitä sä veeti taas leikit? Mene nukkumaan.
En. Merkityksetön asia ja voisi aiheuttaa vaivaantumista.
En halua, ei kiinnosta. Olen naimisissa.
En. Minulla ei ole aikaa mihinkään tuollaiseen.
En haluaisi. Tuli outo olo, se olisi vähän pelottavaa. Olen parisuhteessa, joten miksi joku päättäisi rakastua minuun. Ja jos tämä loppuisi, en missään tapauksessa enää iikinä koskaan alkaisi olemaan kenenkään kanssa, hyi.
En. Mulla oli tällainen tuttu, varattu mies, joka ilmoitti kiinnostuksestaan. Ja taas uudestaan 20 vuoden päästä. Ajattelin lähinnä, että on päästään vähän sekaisin. Koko ajan oli siis naimisissa saman naisen kanssa. Miksi ihmeessä varattu mies tunnustaa rakkauttaan 20 vuoden päästä uudestaan, kun tuli selväksi, ettei mua napostele. Creepyt vaibit tulee vaan tollaisesta.
Sinkkuna on kivaa, kun sen on kuullut oikealta henkilöltä. <3
Kyllä se varmaan aika kiusallista olisi, kun itse ei ole rakastunut keneenkään.
En haluais tietää. Valitettavasti lähestymisyrityksiä epätoivotuilta henkilöiltä ei voi estää, mutta pakit voi antaa. Ja annankin.
Mikäs siinä, eihän se minua mihinkään velvoittaisi.
Ilman muuta haluaisin tietää! En usko että siltikään nykyisestä huonohkosta suhteesta lähtisin, mutta toisi se jotain lohtua.
No jos se tyyppi olis omaanki mieleen, niin mikä jottei
Rakastumisajatus on jostain syystä alkanut tuntua vastenmieliseltä viisikymppisenä. Olen kyllä saanut osakseni rakkaudentunnustuksen, mutta eikä se kyllä positiivista reaktiota minussa saanut aikaan. Pelkkä aivojen kemiallinen sekavuustila se rakastuminen taitaakin vain olla. 😅Kukapa sellaista poikkeustilaa korviensa väliin haluaisi! En vain kestä enää sitä alun liibalaabaa. Kumminkin suhteen vakiinnuttua alkaa ongelmat, tyytymättömyys ym., mikä ällöttää minua.
Ehkä olen muuttunut inhorealistiksi. Vaikka viimeisin suhde oli ihan hyvä ja päättyi puolison kuolemaan, jota surin kauan.
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisenä miehenä en välttämättä. Tässä iässä sitä tykkäisi enemmän niin kuin hillitymmästä ilmaisusta. Suuria tunteita ei oikein enää jaksaisi. Tosi rakkaus on kyllä sellainen että jos se tapahtuu niin ei se ei kysele, tykkäänkö.
Minun nykyinen rakkauteni on kiintymystä, ihastusta, seksiä, läheisyyden kaipuuta ja hoivaa.
N53.
Olen kuullutkin mutten ole lämmennyt. Haluan olla sinkkuna ja nautin asua yksin vanhemmiten.
Ainahan tuollaisesta mukava kuulla on, mutta mieluummin etänä, kiitos. Viimeksi meinasin tukehtua kahviini, kun reilusti nuorempi treenikaveri asian ilmoitti.
Kuulin tällaisen asian tosi pitkäaikaisesta tutusta, joka välitti asian toisen henkilön kautta minulle. Se ihastunut piti aina välillä yhteyttä aika tunkeilevaan tyyliin. Estin hänet lopulta kaikissa kanavissa. En ole ollut koskaan hänestä kiinnostunut romanttisessa mielessä.
Jos kävisi niin, että sellainen ihminen, josta olen aikoinani ollut itsekin vakavasti kiinnostunut, kertoisi minulle tunteistaan, haluaisin varmaan keskustella hänen kanssaaan yhden kerran ja selvittää asiat. Mutta se on jännä, että juuri sellaiset ihmiset eivät ole koskaan ottaneet yhteyttä, häiriköineet ja pyrkineet tunkemaan väliin nykyiseen suhteeseeni. Eli ne joiden kanssa aikoinaan on ollut molemminpuolista vakavaa kiinnostusta, ovat suhtautuneet myöhemmin kunnioittavasti.
No en. Tulisi kiusallinen olo.