Haluaisitko 5-kymppisenä kuulla jos joku olisi rakastunut sinuun?
Miten suhtautuisit siihen varattuna / vapaana?
Vaikka et olisi yhtään kiinnostunut, kertoisitko asiasta eteenpäin?
Ja kaikessa siis oletus että joku vain ilmottaa näin, ei siis mikään stalkkaus ja pommitus.
Kommentit (75)
Viisikymppisenä miehenä en välttämättä. Tässä iässä sitä tykkäisi enemmän niin kuin hillitymmästä ilmaisusta. Suuria tunteita ei oikein enää jaksaisi. Tosi rakkaus on kyllä sellainen että jos se tapahtuu niin ei se ei kysele, tykkäänkö.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen voi etänä vain ihastua, eli ilmeisesti kyse on jostain teinistä jolla hormonit hyrrää kuin hirmumyrsky.
Voi kun te toivonne menettäneet luette ihan selvää suomen kieltä ihan miten sattuu!
Mistä päättelit että jostain etä-jutusta kyse??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Minua ei kiinnosta kenenkään subjektiiviset ja hulluuksissaan päässään kehittelemät tunnereaktiot ja fantasiat. Olen sata varma etten ole ollut millään tavalla rakastettava, tai antanut ymmärtää mitään. Lähinnä kuvottaisi ja ketuttaisi jonkun avautuminen tällaisista mt-ongelmista kohdistuen minuun.
Tämä! Ei todellakaan kiinnosta olla jonku viidenkympin hormonimyrskyn ja libidon jämien säälittävä kohde 🤢
Tuskin noilla aivoilla on siitä pelkoa. Lues aloitus uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen voi etänä vain ihastua, eli ilmeisesti kyse on jostain teinistä jolla hormonit hyrrää kuin hirmumyrsky.
Ja valitettavasti myös viisikymppisillä, kun se hormonitoiminta vetelee viimeisiään. Seotaan kuoleman ja libidon hiipumisesta. Mitään tekemistä tuolla ei ole rakastumisen tai edes ihastumisen kanssa. Egon ja hormonien temppuilua.
No sinähän sen tiedät.
Minä en, kun kolmekymppisenä rakastuin ja vielä kolmekymppinen olen.
Ap
Jos se olisi tietämäni hlö josta pidän. Tuntematon komea mies tunnustamassa ulkona olisi liian epäilyttävä, aikoisiko hän ryöstää tms. Joku peräkammarin Jorska tunnustamassa rakkautta humalassa kerrostalon rappukäytävässä, tulisi kiire juosta pakoon.
Vierailija kirjoitti:
Mitä iällä on tuohon merkitystä?
Halusin vain täsmentää kohderyhmää.
Tärkeämpiin kysymyksiin ei kovin moni vastannutkaan.
Toki se mukavalta tuntuisi. Omista tuntemuksista ja elämäntilanteesta olisi kiinni, miten tarina jatkuisi.
Mies, melkein 50.
Itse olen melkein 50, naimisissa pitkään, lapsia.
Eli olisiko tilanne se, että joku kertoisi rakastaneensa minua 20 vuotta. Tilanne olisi alkanut, kun olimme kolmikymppisiä.
Mä luulen, että kokisin jonkinlaista syyllisyyttä ja surua, jos tuommoisen kuulisin. Tulisi paha mieli tuon ihmisen puolesta. Parempi ehdottomasti olisi ollut kertoa jo silloin kolmikymppisenä.
Ois ihguu, kävisin heti ostamassa kottikärryllisen Viagraa. Pentti 72.
Jos se olis joku randomi, ni ei kiinnosta
En. Se kuulostaisi vaatimukselta. Sitäpaitsi kyseessä olisi yksipuolinen ihastus. Naimisissa olen.
No jos se tyyppi on minun makuuni, niin totta kai haluaisin kuulla. Olenhan sinkku.
Mutta jos en itse ole hänestä sillä tavalla kiinnostunut, niin silloin en haluaisi asiasta kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen voi etänä vain ihastua, eli ilmeisesti kyse on jostain teinistä jolla hormonit hyrrää kuin hirmumyrsky.
Vanhakin voi ihastua tai kokea voimakkaan limerenssin.
Kertoisin siitä eteenpäin vain puolisolleni.
Jos kertoisin siitä muille, he eivät uskoisi.
Minusta asiassa sinänsä ei ole mitään kuvottavaa. Ikä ei tapa ihmisen tunne-elämää.
En usko että se vaikuttaisi avioliittooni mitenkään.
Ihmettelisin kyllä, miten tuollaista on päässyt tapahtumaan, ja miettisin, miten kyseiseen henkilöön pitäisi suhtautua. Ehkä kertoisin, että olen ihan tavallinen, ei mitään syytä rakastua, ja sitten ottaisin etäisyyttä hänestä.
Jos olisin sinkku ja tapailisin kyseistä henkilöä seurustelusuhteessa, luultavasti ilahtuisin, en kai muuten hänen kanssaan seurustelisi.
En. Olen naimisissa ja rakastan syvästi puolisoani. Myös kunnioitan. En haluaisi kuulla mitään tuollaista, enkä huomata sitä käytöksestäkään kuten seuraan kahden kesken tunkemisesta tmv. Olen tällaista joskus huomannut ja ottanut sen seurauksena reipasta etäisyyttä ja vähentänyt normaalia ystävällisyyttä kyseisen henkilön suuntaan.
Meitä molempia on vuosien mittaan yritetty joitakin kertoja lähestyä siinä mielessä, vaikka on tiennyt varatuksi. Siitä seuraa se, että arvostus katoaa kyseistä ihmistä kohtaan. Se on niin alhaista, moraalitonta ja narsistista. Mielikuva mikä aiemmin saattoi olla ihmisestä ihan hyvä, murenee pois.
En todellakaan, koska olen varattu enkä ole mikään epärehellinen, eikä minua kiinnosta kuin oma mies. Jos ihminen on päästänsä normaali, hän käsittää kyllä mitä varattu ja uskollinen tarkoittaa ja pitää omana tietonaan mitkä lie tuntemuksensa. Olen aina kertonut miehelleni avoimesti tilanteet, joissa joku on jotain yrittänyt. Olen lojaali miehelleni, enkä millään tavoin sellaiselle, joka ei tajua mitä varattu tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Sekä varattuna että vapaana.
Sama. Nyt rohkeutta ap. M52
Varattuna en haluaisi kuulla, koska olen edelleen rakastunut omaan mieheeni, eli tiedosta ei seuraisi mitään positiivista minulle tai ihastuneelle. Mutta jos joku tuollaista tulisi tunnustamaan, niin kertoisin kyllä omalle miehelle, koska hän huomaisi kuitenkin, että joku asia mietityttää tai vaivaa minua.
en, koska en tee sillä tiedolla mitään. en halua mitään suhdetta enkä säätöjä.
Ja valitettavasti myös viisikymppisillä, kun se hormonitoiminta vetelee viimeisiään. Seotaan kuoleman ja libidon hiipumisesta. Mitään tekemistä tuolla ei ole rakastumisen tai edes ihastumisen kanssa. Egon ja hormonien temppuilua.