Lestadiolaiset, kysymys

Jos perheen päällä jää käteen vaikkapa 1800e, lapsilisää tulisi n.1000e, äiti " tienaisi" kotiäitinä 400e, niin se tekee 3200e...

Jos perhe maksaa asumisesta 1000e, ruokalaskuista n.800e, autokuluista vaikkapa 200e? laskuista (puhelin, lehti ym... voisko olla vaikkapa 400e?...

Tuo tekee välisummana nyt 2400e... Siis vielä on jäljellä 800e.



No karkeaa laskelmaa... En tiedä miten oikeasti menee. Meillä molemmat olemme töissä. mies saa hyvää palkkaa ja minä en niin hyvää, mutta kummiskin. Meillä ei ole mitään ongelmia toimeentulossa suuresta perheesä huolimatta. En ole kyllä kuullut että poikalapsia sen enempää kuin tyttöjä patistettaisiin hyviin ammatteihin, mutta arvomaailma ja asenteet kotoa on kyllä meillä ainakin sellaiset, että " ruokoile ja työtä tee niin luoja sua suojelee" ;)

Siis täytyy olla ahkera elämässä ja luottaa Jumalaan, niin siitä se elämä järjestyy. Näin minä uskon :)



Toisaalta jos mietin meidän kuluja kymmenen hengen perheessä, niin luonnehtisin niin että asuminen vie tonnin, ruoka 800e, laskut ja autolaina ym kulut 1000e. Vaateostoksia ei tarvii koko aika tehdä kaikille kun isoilta jää pienemmille vaatetta. Olisko sit kuukausittain vaate ym kuluja korkeintaan 300e...

Sitten käytän jonkin verran kirpparia, mutta ostan myös kaupasta vaatteita. Kyllä meillä on rahat riittäneet. Luulenpa, että rahat riittävät, jos ei ole tapana käydä mäkkäreissä, ostaa valmisruokaa tai herkutella useita kertoja viikossa.



Meillä on aika terveyspainotteinen ruokavalio... Kaikki makeahan maksaa. Uskon, että useissa suurissa perheissä ei ole joka päivä keksi päivä tai karkki päivä. Arjen ruokatottumuksia jos miettii niin aamupuuro on terveellisempää ja halvempaa kuin suklaamurot... Välipalana täysjyväleipä juustolla ja rehuilla on edullisempaa kuin lihapiirakka ja keksit limun kera ;) siis koitan vain hahmottaa mitä on suuren perheen arki ja mistä ne säästöt tulevat.

Ymmärrän sen ihmetyksen, että " ulkopuolinen" voi ihmetellä miten kummassa rahat riittävät, mutta ei jokainen lapsi tosiaankaan maksa kuukaudessa tonnia. Laitat sinne perunakattilaan muutaman perunan enemmän ja ostat hieman suuremman jauhelihan... Siis tottakai ruokaa menee paljon, mutta ei ehkä niin paljon kuin moni kuvittelisi.



Kysymyksesi oli hyvä ja aika hauskakin :) Sitä on itse kasvanut suuressa perheessä ja tämä oma perhe on kasvanut yhden lapsen kerrallaan ja ei ole jotenkin tullut edes miettineeksi asiaa siltä kantilta kuin nyt kysyit. Mutta oli hyvä kysymys ja tulipa tehtyä laskelmia joita ei yleensä tule pohdituksi.. Vaikka tottakai rahankäyttöä tuleekin pohdittua ja sitä, että aivan kaikkea ei voi aina saada.

En tiedä kuinka paljon keskiverto perhe ostaa alkoholia, mutta minun sukuni ei ole vl:ia ja he ovat kertoneet miten paljon meidän perhe säästää näissä kuluissa kun emme juo alkoholia. Siis kysymys teille jotka käytätte alkoholia, onko alkoholi sitten niin kallista, että se näkyy ruokalaskussa???

Jotenkin sitä aina kuvittelee, että isommassa perheessä tulisi rahan kanssa tiukkaa, mutta ei ehkä sitten mitenkään välttämättä - muistan yhden ystäväni kertoneen, että tuttavamies, joka oli 7 lapsisesta perheestä, oli naimisiin mentyään ihan hurmiossa, kun jääkaapissa oli jugurttipurkkeja ja hän sai valita niistä ihan minkä vain - kotona kun ei ollut koskaan sellaista tilannetta ollut. :-)



Meillä on vain 3 lasta ja mies keskipalkkaisessa työssä ja ei ole vielä tullut vastaan hetkeä, että olisi kaupassa tarvinnut miettiä ostaako tätä jauhelihaa vai ollako ilman - harrastuksia ei vielä ole ja melkein kaikki vaatteet saadaan serkuilta vanhana tai mummin kirpparilöytöinä ja alennusmyyntien heräteostoksina, joten varmasti koko 4 vuoden aikana on tullut lasten vaatteisiin käytettyä korkeintaan 1000 ¿. Joten voin hyvin kuvitella, että pärjää ihan hyvin, mutta samalla mietin, että miten pärjää, kun aina kuulee valitusta siitä, että monilapisilla perheillä on taloudellisesti niin vaikeaa tässä maassa. Kiva kuulla, ettei ole!

Haluaisin kysyä suurperheiden äideiltä, joita paljon vl:sta löytyy, kuinka paljon ruokaa teillä menee? Minkä kokoisessa vuoassa tehdään esim. makaronilaatikko?

Meillä 3-lapsinen perhe, ja joskus tuntuu, ettei mikään riitä. 3 litran vuoallinen makaronilaatikkoa mennä hurahtaa melkein kerralla, sentään jää miehelle seuraavan päivän työevääksi.

ankristin:

Jos perhe maksaa asumisesta 1000e, ruokalaskuista n.800e, autokuluista vaikkapa 200e? laskuista (puhelin, lehti ym... voisko olla vaikkapa 400e?...

´

Suurkiitos valaisevasta esimerkistä.

En millään muotoa halua kritisoida, mutta nyt on pakko kysyä: mistä päin Suomea esim. 12-henkinen perhe saa asunnon, joka maksaa vain 1000 e kuussa? (Enkä siis todellakaan oleta, että kaikilla on omat huoneet, mutta vaikkapa kolme (tilavaa) lastenhuonetta + aikuisten makkari + oh ja keittiö/tupakeittiö).

En epäile summaa -- tiedän kyllä, että hesalaisen kaksion hinnalla saa muualta jo hulppean lukaalin (+ mökin). Kunhan utelen.

Autokulutkin taitavat olla alakanttiin... niistä en tiedä tosin mitään, julkisia käytämme. Nekin kyllä maksavat, riittäneekö 200 e/kk?

Ruokalasku vaikuttaa (ihailtavan) pieneltä. Varmaan onnistuu, mutta vaatii suunnitttelua (& ehkä suhteita viljelijöihin, jonkinlaista omavaraistaloutta tms.) Suunnittelu taitaa olla avainsana? Pienessä perheessä voi ostaa vähän kalliimpaakin mysliä ilman että talous horjuu, mutta isossa perheessä valintojen merkitys varmasti korostuu.

Isossa perheessää kasvaneen on varmasti helpompi hoitaa isoa taloutta " näppituntumalla" .

Entä vaatemenot? Isoilta siirtyy pienille varmasti rutkasti kelvollisia kamppeita mutta esim. talvihaalarit? Yksikin muksu saattaa kuluttaa useammat puhki yhdessä talvessa (ei meillä, lähtivät kiertoon, mutta näin ovat sanoneet poikaperheiden mammat), ja ainakin tuttujen monilapsisten (täkäläisittäin 4-5 lasta) perheiden vanhemmat ovat valitelleet, että nimen omaan talvikamppeiden hankinta rassaa taloutta kipurajalle asti. Kaikilla kun pitää olla ainakin kunnon kengät ja sopivat ja ehjät talvivarusteet... (ja juuri niitä ei kirppikseltä löydy.)

Ja harrastukset? Isoissa perheissä ei taatusti ole sijoittaa jokaisen lapsen harrastuksiin sataa euroa/kk -- eli ratsastus, jääkiekko, futis, taitoluistelu, jopa kilpahiihtäminen eivät tule kyseeseen? Tai musisointi (muu kuin laulu), jolleivät insturumentit (esim. piano) ole yhteisiä? Kirjoja saa tietysti kirjastosta, ja siellä voi lukea lehtiä, lautapelit ovat varmasti kova sana... ja piirustusapperiakin saa varmasti edullisesti. Neulominenkaan ei kai onnistu, koska langat maksavat enemmän kuin kaupan kamppeet?

on yli kymmenen lasta. Äiti on pienipalkkaisessa työssä. He asuvat isossa talossa, itse rakentamassaan. Perheen äiti on kaikkea muuta kuin suunnitelmallinen, mutta kyllä he aina toimeen ovat tulleet. Kaikki vain ei ole viimeisen päälle - vaatteita vain vähän ja pesukone pyörii sitäkin enemmän, vauvalle ei tarvitse olla kaikkia vermeitä mitä nykypäivänä " pitäisi" olla. Ruokaa ostetaan sen mukaan, kun on varaa. Ja koskaan ei ole tarvinnut nälkäiseksi jäädä. Minä kyllä arvostan tällaista elämänasennetta.



Se varmaan riippuu hirveästi siitä, että osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Ja varmaankin vl:ien(kin) piirissä on erityisesti luotettu siihen, että Jumala on sanassaan luvannut ettei meidän tarvitse huolehtia elannostamme - kyllä Jumala pitää huolen meistä. Ja näin se onkin. Nyt kun itsellämme on heikko taloudellinen tilanne, (vaikka lapsia ei olekaan kuin yksi) niin aina sitä rahaa jostain on sen verran ilmaantunut, ettö pärjätään.



En siis ole vl, mutta pitipä nyt työntää nokkani tännekin ;)

Itse en ole suurperheen äiti, mutta läheisissäni heitä on paljon. Perheissä on 5-18 lasta. Joitakin säästötyylejä on tässä.



Ruokatalous: Ruokatuotteet ostetaan isoissa erissä, esim. yksittäisten jukurttipurkkien tilalle ostetaan litrajukurttia. Leipää saatetaan ostaa suoraan leipomosta kerralla paljon ja laittaa pakastimeen. Leipomoista saa usein ns. sekundaa halvemmalla. Sekunda tarkoittaa kuitenkin vain sitä, että vaikka pakkausmuoviin on tullut väärä tuoteseloste. Herkut leivotaan itse. Ei osteta tuoremehua, vaan juodaan omatekemää mehua jne.



Vaatteet: Vaatteet kierrätetään, kuten aiemminkin on tullut esille.



Harrastukset: Ainoastaan varakkaammissa suurperheissä harrastetaan kalliita harrastuksia, kuten ratsastusta. Se vain hyväksytään, eikä jäädä sitä voivottelemaan.



Asunto: Joissakin (huom. vain joissakin) köyhemmissä suurperheissä on vähemmän huonekaluja. Tällöin pienemmissä neliöissä on enemmän tilaa ja rahaa ei kulu sisustamiseen.



Joillakin suurperheillä on tiukempaa kuin toisilla, luonnollisesti. Ehkä he eivät valita tästä vain ääneen niin paljon kuin ns. tavalliset 3-5 lapsiset perheet.

ankristin:

" En tiedä kuinka paljon keskiverto perhe ostaa alkoholia, mutta minun sukuni ei ole vl:ia ja he ovat kertoneet miten paljon meidän perhe säästää näissä kuluissa kun emme juo alkoholia. Siis kysymys teille jotka käytätte alkoholia, onko alkoholi sitten niin kallista, että se näkyy ruokalaskussa??? "

Luulen, että kotona pitäisi juoda aika paljon alkoholia, että se näkyisi selvästi taloudessa. Varmaan käyttö olisi silloin jo ongelma. Yhden perheenjäsenen tupakointi (ellei polta sätkiä), maksaa varmasti enemmän kuin alkoholin kohtuukäyttö.

Mutta jos harrastaa baarissa käyntiä, niin se kyllä maksaa. Vaikka kävisi esim. kerran kuussa baarissa. Yksi juoma maksaa baarissa niin paljon ja lisäksi usein baarireissuilla käytetään taksia.

Miehen palkka 2000e, minun kotihoidontuki 400e ja lapsilisät vajaa 1200e. Muita tuloja lisäksi 300 euroa. Meillä on siis kahdeksan lasta.



Lapsilisä riittää ruokaan ja vaatteisiin, miehen palkka menee asuntolainaan, asumismenoihin, autovelkaan ja bensaan. Meillä autokulut on noin 500e, autolaina ja bensat siis yhteensä. Tuhannella eurolla maksamme isoa omakotitaloa, jossa on 7 makuuhuonetta. Parin vuoden päästä velka on maksettu, joten on siinä muutakin maksettu kuin korkoja. Uskon, että Jumala siunaa elämäämme ja siksi me pärjäämme.



Ruokalasku on todellakin se 1000e meilläkin. Se voisi olla 700e tai 2000 e, mutta pyrimme tuohon tuhanteen euroon. Omavaraisuutta ei ole kuin herukat, mansikat ja perunat, sekä metsässä marjoja(niitä poimitaan, mikäli tilanne sallii, ei joka vuosi).



Syömme mielestäni ihan hyvin. On juustoa ja leikkeleitä (ei ole lauantaimakkaraa) leivän päälle, leivät ja makeat leivonnaiset leivon itse, jos vaan jaksan. Karkkiin, limsaan ja sipseihin emme paljon tuhlaa, mutta toki synttäreillä ym niitä ostetaan. Joskus on ostettava kaupasta, esim. viimeisillään raskaana ja synnytyksen jälkeen. Lämpimät ruoat teen itse alusta loppuun, mutta joskus huonoina päivinä voi olla valmista kaupan pizzaa tai maksalaatikkoa tms. Jugurtti ostetaan litran tölkeissä, mutta niin pihi en ole, että ostaisin halpaa yo-jugurttia, vaan valitsen mieluummin maukkaamman ja kalliimman. Inhoan esim.sikanauta-jauhelihaa, joten ostan kalliimpaa nautaa...

Meillä on toistaiseksi riittänyt viiden litran kattila keitoille ja perunoille, kolmen litran kattila kastikkeille. Tuleehan siihen lautaselle kasviksiakin. Makaronilaatikon vuoan kokoa en tiedä, mutta eiköhän sekin ole noin 4 litraa. Kinkkukiusausta täytyy tehdä kaksi isoa vuokaa. Samalla työllä valmistuu isompikin annos.



Vaatteet kiertää, mutta on aivan selvää, ettei murroikäisille kelpaa mitkä tahansa farkut tai takki. Uusia ostetaan aika paljon. Äskettäin tuli taas ostettua 7:lle uudet talvivaatteet.



Elämä toki on valintoja. Ei kaikkea voi ostaa mitä haluaa. Nytkin huolestuttaa, millä ostamme uusia suksia lapsille, mutta kai ne rahat jostakin järjestyy.



Meidän lapset harrastaa salibandyä, jääkiekkoa, juoksua, lukemista, käsitöitä....Ei kaikki harrastukset maksa mahdottomasti. Kilpahiihtoa ja taitoluistelua tuskin vl-lapset harrastavatkaan, vaikka olisi varaakin.

En valikoi enkä yritä määrätä, mille alalle kukin haluaa. Minusta on yhtä arvokasta olla puuseppä, siivooja, vartija kuin diplomi-inssi tai tohtori. Yhtälailla tytöt kuin pojat saavat kouluttautua. Nykyään monet isonperheen äiditkin käyvät töissä, mutta useat tekevät kotona 20 vuoden kotiäitiysurankin. Se on jokaisen perheen oma valinta.

Oikein hyvin 100e riittää asumiseen. Olemme rakentaneet oman talon ja maksamme lainaa 1000e kuussa :)



Ei siis mikään ongelma ja en tiedä, kuinka siihen saisi enemmän menemään, jos ei sitten halua alle 10 vuodessa lainaa takaisin maksaa.. Ihan hyvä ketju tämä keskusteluketju ollut!

Ankristin,



uskonhan minä toki!

Varmaan riipuu aika paljon paikkakunnasta (ja laina-ajasta, tietty -- ennen vanhaan oli tosi vaikea saada pitkiä laina-aikoja, 12 vee irtosi suunnilleen vain itkemällä).



ps. joku, en nyt muista kuka, kirjoitti ettei vl-lapsi varmaan harrastaisi taitoluistelua tai kilpahiihtoa. Edellisen ymmärrän oikein hyvin (hupsista, en ollut ajatellut ihan loppuun -- taitavat vetimet olla liian niukat, ja musiikin tahtiin liikutaan) mutta miksei kilpahiihtoa? Ainakin tutun vl-perheen pari tyttöä ovat innokkaita ja hyviä hiihtäjiä.

Meillä lapset harrastavat jalkapalloa. Edullista puuhaa paikallisessa puulaakissa. Lisäksi on soitinharrastuksia, yksi ratsastaa.

Rahaa siis uppoaa harrastuksiin, mutta ainakin toistaiseksi on selvitty :)

Ja kun toisesta päästä lapset kasvavat pian jo opiskeluikään, niin liene harrastukset sitten hiipuvat ja vaihtuvat opintoihin ja taas nuorempi polvi pääsee harrastelemaan. Miehen kanssa olemme himo-lenkkeilijöitä eikä maksa paljoa ;) Vain hyvät juoksukengät tietty pitää aika ajoin hankkia.



Niukista vaatteista... Nyt kun ei kaupasta oikein muuta saa, kuin tiukkoja farkkuja ja trikoopuseroita, niin kyllä meidän lapset niitä ihan samoja käyttää kuin muut. Tämä nyt ei liittynyt tanssaharrastukseen, mutta nuihin niukkiin vaatteisiin kylläkin. En itsekään pidä säkkiin pukeutumisesta, vaikka pääasia tietysti on että on asialliset ehjät vaatteet ;) Eli ei vaatteet elämän pääasia sinänsä ole.



Kyllähän sitä itsekin välillä ihmettelee, kuinka kaikki asiat on järjestyneet, vaikka iso perhe onkin. se on Jumalan siunausta elämässä ja siitä olen kiitollinen!

sellanen maailman kunnian tavoittelu ei oikein sovi uskovaiselle. Kilpaurheilussahan se on oikeasti ainoa motiivi. Urheilu sinänsä on hyvä harrastus, ja siihen kannustetaan, ja pienimuotoinen kilpailukin on ok (esim lapset kyllä yleensä osallistuvat esim koulujenvälisiin). TOinen juttu on, että pelit ja pelimatkat on yleensä sunnuntaisin ja seurojen aikaan joten senkään takia ei mielellään laiteta lapsia urheiluseurojen joukkueisiin tms.

Meissähän on tässäkin mielessä niin monenlaisia ihmisiä, on tositosi rikkaita (omassakin lähipiirissä) ja oikeasti käyhiä ja kaikkea siltä väliltä. Pääosin vl-suurperheet kyllä näyttävät pärjäävän ihan hyvin.



Minä puolestani olen hiljaa mielessäni ihmetellyt, kun ihmiset kertovat että kyllä minäkin hauaisin suurperheen mutta kun ei ole taloudellisia mahdollisuuksia hankkia kuin se 1 tai korkeintaan 2 lasta. EN oikein ymmärrä, miten niin?



Sitten perheet tietysti laittavat rahansa eri asioihin oman arvomaailmansa mukaan, eli toisten mielestä lasten harrastukset ovat tärkeämpiä kuin toisten, ja jos niitä tärkeinä pitää niin kyllä se köyhempikin perhe repii rahat vaikkapa lasten soittotunteihin jostain. Joku toinen voi ajatella että esim ne soittotunnit on luksusta johon meicän perheellä ei ole varaa.



Meillä on rahasta tiukkaa, koska kumpikaan meistä, mies ta minä, ei olla hyväpalkkaisessa työssä, kuitenkin meillä on paljon lapsia joten täytyi rakentaa isohko talo että mahdutaan, ja autokin pitää olla iso. Ja nämä maksaa. Silti ollaan pärjätty, ja saatu laskut ja lainat maksettua, ja lapsetkin saa harrastaa :). Ei meillä varaa ole matkustella tai harastaa juurikaan ravintoloissa syömistä tms., mutta onnellisia ollaan ja tyytyväisiä elämäämme. Nuorina kerettiin maailmaakin kiertää.

Dreana:

Kehotetaanko poikia jo nuoresta pitäen hankkimaan mahdollisimman hyvä ammatti,

.

Yleensä lestadiolaiset kyllä kehottavat lapsiaan, sekä tyttöjä että poikia, hankkimaan ammatin ja opiskelemaan ja tekemään työtä ahkerasti. Mutta mikä se mahdollisimman hyvä ammatti sitten olisi? Jos taloudellista puolta ajatellaan niin varmaan esim putkimies on tällä hetkellä hyvä ammatti. Minä ja mies ollaan akateemisia köyhiä. Kun taas osa miehen sukulaisista on vähän koulutettuja rikkaita.

Itse aiomme kannustaa lapsiamme hankkimaan sellaisen ammatin joka sopii heille, johon on taipumuksia ja tietysti sitäkin kannattaa miettiä että sillä ko ammatilla sitten aikanaan eläisikin...

Pitäisi kyllä tarkistaa tiliotteelta, mitä summia sinne tulee. Aviomiehen palkkana tulee noin 2000 euroa, kotihoidontukea noin 500 euroa, lapsilisiä noin 1200 euroa, asumistukeakin noin 200 euroa. Nettona.



Tulomme ovat yhteensä noin 3900 euroa kuukaudessa. Sillä elätämme kymmenen hengen perheen, maksamme talolainaakin 1000 kuukausittain. Lainan jälkeen elämiseen jää 2900 euroa. Siitä vie leijonaosan ruoka, vaipat yms. välttämätön. Auton vakuutukset ja polttoaineet syövät ison osan rahasta. Auto on kuitenkin välttämättömyys maaseudulla ja jo perheen koonkin takia. Yli kymmenen vuotta vanhaan autoon menee joskus jotain varaosiakin. Kodin vakuutukset maksavat myös. Vaatekulut meillä on olleet hyvin pienet, kiitos kirppareiden ja vaatefriikkisukulaisten ja heidän anteliaisuutensa.



Tulemme toimeen mielestäni. Hyvin? Sitä en mene vannomaan. Emme matkustele koskaan, paitsi suviseuroihin melkein joka kesä. Lapsemme voivat vain haaveilla merkkivaatteista tai huippu jäkisvarusteista. Heidän on tyytyminen tavallisiin perusjuttuihin. Sen he joutuisivat kyllä tekemään vaikka olisimme varakkaitakin. Emme halua kasvattaa lapsiamme materian perään, välttämätön riittäköön. Rahaa on riittänyt myös remontointiin ja joskus jopa ravintolaan. Musiikkiharrastukset maksavat, mutta rahaa voisi mennä hullumpaankin asiaan. Meillä on kaikkea, puutetta ei ole.



Ruoan suhteen olemme surkeita. Eineksiä ja puolivalmista kuluu. Leivomme harvoin, kaupan keksit ja jätski kelpaavat arkena ja pyhänä. Leivän haemme leipomosta isoissa säkeissä. Kun joskus ostamme eri leipomon tuoretta leipää lähikaupasta, se on nautinto se =) Pyykkikone ja tiskikone laulavat monta kertaa päivässä, kuivausrumpukin käy aamusta iltaan kuumana. Säästäisimme pitkän sentin leipomalla itse, kuivaamalla pyykin ulkona jne. mutta jaksaminen ja ehtiminen on vielä rajallisempaa kuin raha.



Alkoholiin, tupakkaan tai meikkeihin ei kulu senttiäkään. Paljonkohan niihin voisi mennä?



Me emme tietenkään voi kerätä mitään pesämunia lapsille tulevaisuutta varten. Mutta mitä lapsi rahalla tekee, ellei hänellä ole rakastavaa kotia. Meidän on ollut pakko valita rakkaus rahan sijaan. Ihanaa tietenkin olisi, jos rakkauden lisäksi voisi jakaa sitä rahaa! Joillakin sekin onnistuu.



Pakko todeta, että Jumala on siunannut runsain määrin.

Meillä " vain" 7-henkinen perhe, joten varsinaiseksi suurperheeksi en meitä miellä. Tässä vuosien varrella olen todennut, että jos rahaan ei kiinitä mitään erityistä huomiota, kaikki menee mikä tuleekin. Jos taas alkaa enemmän pohtia ja laskea kuinka paljon mihinkin menee rahaa, onnistuu jopa säästämäänkin jotain. Meillä kumpikin on töissä (tosin matalapalkkaisilla akateemisilla aloilla), meillä on kaksi autoa, joiden kustannukset ovat talolainan jälkeen varmaan suurin vuosittainen menoerä. Nojaa, vakuutuksiinkin menee aika paljon... Autoja tarvitaan lasten harrastuksiin kuljettamisiin ja työmatkoille, mutta yhdelläkin pärjättäisiin tiukasti ottaen. Silloin lasten hoitopäivät tosin venyisivät joskus pidemmiksi. Mieheni rakensi itse omakotitalon, johon on silti tietysti aikamoinen laina. Minulla on sellainen käsitys, että aika moni lestadiolaismies on kohtuullisen kätevä. Tuttavapiirissäni monet ovat rakentaneet itse, vaikka koulutus ei olisikaan käytännönläheinen. Kovinkaan monesta asiasta emme ole mielestäni joutuneet luopumaan perheen suuren koon takia. Ulkomaanmatkoja emme ole koko porukalla juurikaan tehneet. Oman rauhanyhdistyksen toimintaan kuluu jonkin verran rahaa, toimintahan perustuu vapaaehtoisiin lahjoituksiin (kolehdit), myyjäis- ja seurojen kahvitarjoilutuottoihin. Monille paikkakunnille rakennetaan uusia, tilavia, hienoja toimitiloja, jotka rahoitetaan täysin vapaaehtoisvoimin. Sitä summaa ei tule edes kovin usein laskettua, ja hyvä niin. Joskus myyjäisistä tullessa tajuaa, että 100 euroa on humpsahtanut tuosta noin vaan (tosin tuomisinakin on leivonnaisia, arpavoittoja jne.) Vaatekuluissa voi muuten säästää kirpputoriostosten (ostan usein itsellekin ihan siistejä, hyviä vaatteita) lisäksi kiertelemällä alennusmyyntiostoksilla. Lehtitilaukset vievät aikamoisen osan rahoista. Itse sorrun aika usein tilaamaan edullisen pätkän esim. Kodin Kuvalehteä, joka sitten jääkin tulemaan vuosikausiksi.

Mitä tulee kouluttautumiseen, en usko että kannustetaan kouluttautumaan hyväpalkkaisiin hommiin, vaan yleensäkin hankkimaan koulutus.

Olemme kuusilapsinen vl-perhe.

Mieheni nettotulot n.3000¿/kk, minun kotihoidontuki n.300¿/kk sekä lapsilisät reilut 800¿/kk.

Talolainen lyhennykseen menee 1100¿, autojen käyttökuluihin n.200¿, ruokaan 600¿. Loput 2200¿ menee vakuutusmaksuihin, sähköön, talon ylläpitokustannuksiin, harrastuksiin, puhelinlaskuihin, lehtilaskuihin, vaatteisiin yms hankintoihin. Joka kuukausi laitamme rahaa myös säästöön jonkin verran. Meillä on vasta rakennettu talo, jota rakennamme loppuun palkkarahalla. Emme halunneet nostaa lainaa lopputaloon. Myöskään kalliita kulutusluottoja meillä ei ole, emmekä halua ottaa. Säästämme esim. huonekaluihin yms rahat ensin ja ostamme sitten.

Vaatekuluja en ole koskaan laskenut. Jonain kuukautena en osta melkein mitään, toisena kuukautena käyn monta kertaa shoppailemassa ison kasan vaatteita. Ostan suurimman osan uusina kaupoista, mutta käytän hyväkseni esim. Lindexin ja KappAhlin alekampanjoita, sekä H&M:n vaatteita ostamme paljon. Ne ovat aika halpoja ja sieltä meille löytyy paljon mieluisia vaatteita! Todella vähän ostan lastenvaatteita lastenvaatteiden erikoisliikkeistä, joissa ne maksavat mansikoita ja hunajaa. Jonkin verran kierrän kirppareilta hakemassa vaatteita.

Harrastuksia meillä ei kovin paljon vielä lapsilla ole. Ovat sen verran pieniä. Luistelua, jääkiekkoa, hiihtoa ja ratsastusta meilläkin kuitenkin jo harrastetaan. :) Harrastaminen on kuitenkin toista luokkaa sitten kun lapset vielä vähän varttuvat. :)

Ai juu ja lukemista harrastetaan todella paljon. Meillä on omia kirjoja pitkät rivit ja kirjastosta saa lisää lainaksi. :)

Minun ja mieheni harrastukset eivät paljon maksa. Lenkkeily on ilmaista. Rullaluistelu ei maksa paljonkaan. Jumppakorttinikaan ei ole kovin kallis. En muista enään syksyllä maksamaani kausikortin hintaa.

Ruokapuolesta... Meillä syödään ihan hyvin. Ei joka päivä kokolihoja, mutta terveellisesti. Enimmäkseen meilläkin ostetaan litran jugurttipurkkeja, välillä Nami Nameja yms... Käytetään nauta-sikajauhelihaa. :) Perunoita ostan isomman satsin kerralla. Jonkin verran seuraan tarjouksia, mutta en yleensä juokse eri kauppoja ruokatarjousten perusteella. Jos esim. banaanit ovat suosimassani ruokakaupassa tarjouksessa, ostan niitä kerralla enemmän ja leivomme samalla banaanikakkuja pakastimeen, teemme banaanipirtelöä jne...

Leipomosta haemme paljon leipää, joka on puolet halvempaa, usein yli puoletkin halvempaa kuin kaupassa. Käyttämässäni leipomossa leivät eivät ole edes sekundaleipiä, vaan ihan priimaa tavaraa. :)

Marjoja on haettu metsästä pakkaseen, mummolta saadaan mehuja sen verran kuin niitä meillä juodaan.

Vauvan tavarat kestävät todellakin monella lapsella. Joka vauvalle tosin olen hankkinut aina jotain uutta. Turvakaukaloita ja vaunuja meille on hankittu muutamia uusia, mutta pinnasänky, hoitopöytä ja syöttötuoli ovat kestäneet useamman lapsen käytön.

Mitähän vielä???

Parturissa käymme molemmat mieheni kanssa noin parin kuukauden välein, lapsilta leikkaamme itse hiukset. Säästämme siinä pitkän pennin. :) Kosmetologin palveluita emme ole montaa kertaa käyttäneet, sen sijaan hierojalla käymme mieheni kanssa säännöllisesti.

Huonekaluja meillä on talossa ihan kohtuullisesti. Ei paljon, koska haluan minimoida huonekalujen ja tavaran määrän kodissa. Huonekalut ovat nyt aikalailla uusia kaikki, koska uuteen kotiin hankimme uusia huonekaluja paljon.

Näin meillä. :) Emme ole mitään supernuukia taloudentarkkailijoita, mutta seuraamme kyllä jonkin verran minne rahat laitamme.

Ai niin ja ulkona me käymme välillä syömässä. Joskus koko perhe, harvoin, mutta useammin mieheni kanssa kahden.

Ne mihin ei-vl:llä menee usein rahaa ja meillä ei mene, ovat meikit, hiusvärit, alkoholit, elokuvaliput ja tv-maksut.

En tiedä minkä verran yleensä keskivertosuomalaisperheellä nuihin edellämainittuihin kuluu rahaa, mutta jotkut ei vl-tuttavani ovat joskus jutelleet meikkien hinnoista, niin ihan huikeita summia ne olivat. Tosin nämäkin menot ovat tietysti yksilöllisiä! :)

Dreana:

Keskutelin hiljan ystäväni kanssa heidän lastensa lukumäärästä (6) ja joku keskustelussa heitti kommenttia, että pitäisi muutta sinne, missä on paljon lestadiolaisia, niin ei olisi kummajainen. Jäin siitä miettimään, ihan vilpitön kysymys, miten te sen teette taloudellisesti. Musta on kunnioitettavaa, että antaa lasten tulla maailmaan ja on valmis kantamaan sen vastuun ja käsittääkseni teidän porukat pääsääntöisesti hoitaa perheensä todella hyvin. Kysymys on, että millä te selviätte? Kehotetaanko poikia jo nuoresta pitäen hankkimaan mahdollisimman hyvä ammatti, jotta voi elättää perheen vai paiskiiko mies sitten vaan töitä niin paljon, ettei ehdi välttämättä olla paljon kotona? Vai onko lestadiolaisäidit yleensä kotona, olen ollut siinä käsityksessä?

Kunnioitan teitä suuresti ja mietin, miten sen vaan käytännössä teette.