Miltä tuntuu asua ulkomailla?

Asuin muutaman vuoden perheeni kanssa Keski-Euroopassa teini-iän loppupuolella. Palasin Suomeen heti kun pystyin, vaikka muu perhe jäi - en vaan viihtynyt enkä sopeutunut ja sain tarpeekseni expat-elämästä hyvin nopeasti, ei ollut minua varten.

- ihmiset ovat pääosin mukavia ja ehkä sosiaalisempia kuin Suomessa, mutta todellista yhteyttä on minusta äärimmäisen vaikeaa ellei jopa mahdotonta muodostaa, kun ei puhu samaa tunnekieltä (=äidinkieltä). Suomalainen kulttuuri on rehti ja rehellinen, emmekä oikein ymmärrä jos joku sanoo "we should get coffee sometime" tmv, eikä sitten kuitenkaan ihan tarkoita sitä

- paikalliskulttuuriin on todella vaikea päästä käsiksi, koska expatit hengailevat pääasiassa vain toisten expattien kanssa kansainvälisillä työpaikoilla ja kouluissa

- itse koen, että todelliseen sopeutumiseen vaadittaisiin hyvin syvällistä kulttuurin ymmärtämistä, joka mm. edellä mainituista syistä on todella vaikeaa saavuttaa - miten voisit koskaan oppia kaikki tiedot ja nyanssit esim. jonkin toisen kulttuurin historiasta samalla tavalla kuin omastasi?

- ulkopuolisuus. Kohdemaassa olet outolintu, mutta niin pian olet Suomessakin. Kukaan ei oikein ymmärrä saati hahmota kokemaasi kummassakaan päässä. Lopulta itselleni ainakin tuli tunne, etten edes jaksa yrittää selittää, asiat ovat vain niin monimutkaisella tavalla erilaisia!

- arki on arkea kaikkialla. Suomessa asiat toimivat (vaikka ovatkin joskus koomisuuteen asti byrokraattisia), junat ovat aikataulussa, asiat voi hoitaa näppärästi tietokoneella ym. Perheenjäseneni joutui ulkomailla pyytämään ystäväänsä soittamaan verotoimistoon hänen puolestaan, kun veroasioita pystyi hoitamaan vain paikalliskielellä, ei ollenkaan englanniksi ym. Ainakin tuolla askarreltiin pitkään lippulappusten kanssa ihan livenä virastoissa, kun Suomessa oli jo ajat sitten siirrytty sähköisiin järjestelmiin jne. Takapajulameininkiä, vaikkei ihan heti Keski-Euroopasta uskoisi.

  Syrjinnästä en pitänyt ollenkaan. Opiskellessani yliopistolla puhuin englantia, jota puhun sujuvasti. Kaikki olivat oikein ystävällisiä (liiankin, puhuivat englantia takaisin vaikka pyysin, että puhuttaisiin paikallista, jotta oppisin paremmin). Tarjoilijattaren hommissa, joita tein opintoni rahoittaakseni, oli toisenlaista. Olen lyhyt ja tummatukkainen, ja puhun hollantia kovin murtaen, joten yleensä luultiin kouluttamattomaksi marokkolaiseksi tai turkkilaiseksi vierastyövoimaksi. (Jos katsoisi enemmän kuin vilkaisisi niin havaitsisi toki, että olen ihan liian kalpea, mutta eihän kukaan katsonut) -ja kohtelu oli sitten sen mukaista. Eli ei kovin ystävällistä. 

  Muutettuamme (hollantilaisen) mieheni kanssa Britanniaan, kaikki oli jonkin aikaa ihan mukavaa. Sitten iski Brexitin uhka, ja ilmapiiri muuttui. En enää uskaltanut puhua puhelimessa äidilleni, koska jos joku kuuli suomea, saattoi hyvinkin sattua, että tulivat huutamaan notta s-nan puolalainen, mene kotiin meidän työpaikkojamme viemästä. Ei siinä paljon auttanut selittää että a/ en ole puolalainen ja b/ työni vaatii suomen kielen taitoa, joten en minä sinulta ole työpaikkaa vienyt. 

  Aina kun ihmiset tiesivät, että olen koulutettu ja pohjoismainen, mitään ongelmia ei ollut. Jos sattui väärinkäsitys, niin sitten oli senkin edestä. 

  Vihaan täkäläistä säätä (sekä hollantilaiset että britit pitivät aika outona kun väitin nauttivani ilmastosta, mutta nautin, inhoan vain sitä, että maa jäätyy ja on liukas, muu on pukeutumiskysymys), mutta muuten Suomessa asumisessa taas on kyllä puolensa. Miehelläni on tietysti hankalaa, mutta se auttaa, että on suomalaisen kanssa naimisissa ja yliopistolla töissä. Yliopistokin kyllä tunaroi jatkuvasti; tyypillisesti erilaisissa tiedotteissa on lyhyt englanninkielinen selostus ja sitten linkki, tästä lisätietoja. Lisätiedot sitten vain suomeksi. Mutta eihän se niin paha ole kun on kotikääntäjä. 

  Muista maista en tietenkään osaa sanoa, voi olla että expattina jossain kauempana on hyvinkin eliittiä, mutta tunnen syvää myötätuntoa esim. ukrainalaisia kohtaan jotka joutuvat kohtaamaan kaiken tämän, eivätkä edes ole täällä koska haluaisivat. 

Parasta on elämänlaadun selvä parantuminen. Paremmat valikoimat, paremmat hinnat, parempi terveydenhuolto ja toki paljon parempi sää.

Vierailija kirjoitti:

  Syrjinnästä en pitänyt ollenkaan. Opiskellessani yliopistolla puhuin englantia, jota puhun sujuvasti. Kaikki olivat oikein ystävällisiä (liiankin, puhuivat englantia takaisin vaikka pyysin, että puhuttaisiin paikallista, jotta oppisin paremmin). Tarjoilijattaren hommissa, joita tein opintoni rahoittaakseni, oli toisenlaista. Olen lyhyt ja tummatukkainen, ja puhun hollantia kovin murtaen, joten yleensä luultiin kouluttamattomaksi marokkolaiseksi tai turkkilaiseksi vierastyövoimaksi. (Jos katsoisi enemmän kuin vilkaisisi niin havaitsisi toki, että olen ihan liian kalpea, mutta eihän kukaan katsonut) -ja kohtelu oli sitten sen mukaista. Eli ei kovin ystävällistä. 

  Muutettuamme (hollantilaisen) mieheni kanssa Britanniaan, kaikki oli jonkin aikaa ihan mukavaa. Sitten iski Brexitin uhka, ja ilmapiiri muuttui. En enää uskaltanut puhua puhelimessa äidilleni, koska jos joku kuuli suomea, saattoi hyvinkin sattua, että tulivat huutamaan notta s-nan puolalainen, mene kotiin meidän työpaikkojamme viemästä. Ei siinä paljon auttanut selittää että a/ en ole puolalainen ja b/ työni vaatii suomen kielen taitoa, joten en minä sinulta ole työpaikkaa vienyt. 

  Aina kun ihmiset tiesivät, että olen koulutettu ja pohjoismainen, mitään ongelmia ei ollut. Jos sattui väärinkäsitys, niin sitten oli senkin edestä. 

  Vihaan täkäläistä säätä (sekä hollantilaiset että britit pitivät aika outona kun väitin nauttivani ilmastosta, mutta nautin, inhoan vain sitä, että maa jäätyy ja on liukas, muu on pukeutumiskysymys), mutta muuten Suomessa asumisessa taas on kyllä puolensa. Miehelläni on tietysti hankalaa, mutta se auttaa, että on suomalaisen kanssa naimisissa ja yliopistolla töissä. Yliopistokin kyllä tunaroi jatkuvasti; tyypillisesti erilaisissa tiedotteissa on lyhyt englanninkielinen selostus ja sitten linkki, tästä lisätietoja. Lisätiedot sitten vain suomeksi. Mutta eihän se niin paha ole kun on kotikääntäjä. 

  Muista maista en tietenkään osaa sanoa, voi olla että expattina jossain kauempana on hyvinkin eliittiä, mutta tunnen syvää myötätuntoa esim. ukrainalaisia kohtaan jotka joutuvat kohtaamaan kaiken tämän, eivätkä edes ole täällä koska haluaisivat. 

Onnekseni, aivan vilpittömästi, minua ei ole Briteissä näkyvästi kohdeltu huonosti tai perään huudeltu vaikka olenkin Suomea puhunut kadulla ja toki aksentista tunnistaa muutenkin etten ole paikallinen.

Vierailija kirjoitti:

mun mielesta esim. talla palstalla tassa ketjussa on yksi merkittavista syista,huomaatteko kuinka aggressiivisia tuntetemattomat ovat kommenteillesi, kelaa,siis niin pieni surkea yksilo ottaa itseensa jos vastaus ei miellyta. JOs viettaisit tan juntin kanssa iltaa tuopin aaressa niin voin vannoa et nyrkki heiluu muutaman jalkeen. aivan saletti,voin haistaa alkukantaisuuden.

Saman huomasin. Tein yhden aloituksen ja ihmettelin hyökkäävien ja aggressiivisten viestien määrää. Suomalaisissa negatiivisuus on syvällä. Ollaan katkeria ja kateellisia. Netissä nimettömänä se tulee hyvin esille.

Ajan myötä alkaa puuttuvat elintarvikkeet ärsyttämään kaupoissa... ei löydy Jenkki-purkkaa, Saarioisten makaronilaatikkoa tai edes tavallista grillimakkaraa mihin on tottunut.

Esimerkiksi ruotsissa ei löydy suikalekanaa valmiissa marinaadissa missään. Suikalointi + marinadi täytyy tehdä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mun mielesta esim. talla palstalla tassa ketjussa on yksi merkittavista syista,huomaatteko kuinka aggressiivisia tuntetemattomat ovat kommenteillesi, kelaa,siis niin pieni surkea yksilo ottaa itseensa jos vastaus ei miellyta. JOs viettaisit tan juntin kanssa iltaa tuopin aaressa niin voin vannoa et nyrkki heiluu muutaman jalkeen. aivan saletti,voin haistaa alkukantaisuuden.

Saman huomasin. Tein yhden aloituksen ja ihmettelin hyökkäävien ja aggressiivisten viestien määrää. Suomalaisissa negatiivisuus on syvällä. Ollaan katkeria ja kateellisia. Netissä nimettömänä se tulee hyvin esille.

Tämä hämmentää. Suomalaiset ovat hyvin rauhallisen ja kohteliaan oloisia livenä, mutta netissä räyhätään aggressiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Parasta on elämänlaadun selvä parantuminen. Paremmat valikoimat, paremmat hinnat, parempi terveydenhuolto ja toki paljon parempi sää.

Saa kyllä etsiä, että nuo kaikki toteutuvat, ja jos löytää, myös päästä sellaiseen maahan asumaan ja töihin.

KauttaTeutateksen kirjoitti:

Ajan myötä alkaa puuttuvat elintarvikkeet ärsyttämään kaupoissa... ei löydy Jenkki-purkkaa, Saarioisten makaronilaatikkoa tai edes tavallista grillimakkaraa mihin on tottunut.

Esimerkiksi ruotsissa ei löydy suikalekanaa valmiissa marinaadissa missään. Suikalointi + marinadi täytyy tehdä itse.

:D

Vaikka tämä nyt vitsi taisikin olla, niin pakko kyllä silti sanoa että itsetekemällä saa niin paljon parempaa. Yksi asia mitä en ole ulkomaille muuton jälkeen kaivannut kertaakaan on juurikin hunajamarinoitu broileri.

Vierailija kirjoitti:

Parasta on elämänlaadun selvä parantuminen. Paremmat valikoimat, paremmat hinnat, parempi terveydenhuolto ja toki paljon parempi sää.

Entäs sosiaaliset kuviot? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

  Syrjinnästä en pitänyt ollenkaan. Opiskellessani yliopistolla puhuin englantia, jota puhun sujuvasti. Kaikki olivat oikein ystävällisiä (liiankin, puhuivat englantia takaisin vaikka pyysin, että puhuttaisiin paikallista, jotta oppisin paremmin). Tarjoilijattaren hommissa, joita tein opintoni rahoittaakseni, oli toisenlaista. Olen lyhyt ja tummatukkainen, ja puhun hollantia kovin murtaen, joten yleensä luultiin kouluttamattomaksi marokkolaiseksi tai turkkilaiseksi vierastyövoimaksi. (Jos katsoisi enemmän kuin vilkaisisi niin havaitsisi toki, että olen ihan liian kalpea, mutta eihän kukaan katsonut) -ja kohtelu oli sitten sen mukaista. Eli ei kovin ystävällistä. 

  Muutettuamme (hollantilaisen) mieheni kanssa Britanniaan, kaikki oli jonkin aikaa ihan mukavaa. Sitten iski Brexitin uhka, ja ilmapiiri muuttui. En enää uskaltanut puhua puhelimessa äidilleni, koska jos joku kuuli suomea, saattoi hyvinkin sattua, että tulivat huutamaan notta s-nan puolalainen, mene kotiin meidän työpaikkojamme viemästä. Ei siinä paljon auttanut selittää että a/ en ole puolalainen ja b/ työni vaatii suomen kielen taitoa, joten en minä sinulta ole työpaikkaa vienyt. 

  Aina kun ihmiset tiesivät, että olen koulutettu ja pohjoismainen, mitään ongelmia ei ollut. Jos sattui väärinkäsitys, niin sitten oli senkin edestä. 

  Vihaan täkäläistä säätä (sekä hollantilaiset että britit pitivät aika outona kun väitin nauttivani ilmastosta, mutta nautin, inhoan vain sitä, että maa jäätyy ja on liukas, muu on pukeutumiskysymys), mutta muuten Suomessa asumisessa taas on kyllä puolensa. Miehelläni on tietysti hankalaa, mutta se auttaa, että on suomalaisen kanssa naimisissa ja yliopistolla töissä. Yliopistokin kyllä tunaroi jatkuvasti; tyypillisesti erilaisissa tiedotteissa on lyhyt englanninkielinen selostus ja sitten linkki, tästä lisätietoja. Lisätiedot sitten vain suomeksi. Mutta eihän se niin paha ole kun on kotikääntäjä. 

  Muista maista en tietenkään osaa sanoa, voi olla että expattina jossain kauempana on hyvinkin eliittiä, mutta tunnen syvää myötätuntoa esim. ukrainalaisia kohtaan jotka joutuvat kohtaamaan kaiken tämän, eivätkä edes ole täällä koska haluaisivat. 

Onnekseni, aivan vilpittömästi, minua ei ole Briteissä näkyvästi kohdeltu huonosti tai perään huudeltu vaikka olenkin Suomea puhunut kadulla ja toki aksentista tunnistaa muutenkin etten ole paikallinen.

Mulla huudeltiin ja mua kohtaan käyttäydytttin uhkaavasti silloin heti Brexit-äänestyksen jälkeen kun puhuin lasten kanssa suomea kadulla.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta on elämänlaadun selvä parantuminen. Paremmat valikoimat, paremmat hinnat, parempi terveydenhuolto ja toki paljon parempi sää.

Entäs sosiaaliset kuviot? 

Mitä niistä? Ne voivat olla yhtä suuret kuin Suomessa, pienemmät, koostua uusista tuttavuuksista tai muista ulkomaalaisista ihan omien halujen ja elämäntilanteen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä vuotena kaikki oli hienoa ja ihmeellistä, monet asiat huvitti. Sitten alkoi tottua, ja muutaman vuoden jälkeen alkoi tajuta että hitto, Suomessahan onkin perusasiat itseasiassa todella hyvin. Vuosi vuodelta ärsytti monet asiat enemmän ja oli todella upeaa palata Suomeen 10 vuoden jälkeen. Ainoa asia mihin ei koskaan kyllästynyt ja mitä jäi ikävä oli miellyttävämpi ilmasto.

Nyt ärsyttää kun joku suomalainen pohtii ääneen ulkomaille muuttoa koska Suomessa on muka kaikki niin perseestä ja muualla paremmin. Sanon aina kaikille että siitä vaan, passilla pääsee pois. Mutta nämä ääneen valittajat ja uhoavat ovat aina niitä, jotka eivät koskaan oikeasti lähde.

Totta ja he ovat myos niitä samoja tyyppejä jotka vinkuisivat joka asiasta siellä uudessakin asuinmaassa jos onnistuisivat lähtemään. 

T: 26 vuotta ulkomailla asunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta on elämänlaadun selvä parantuminen. Paremmat valikoimat, paremmat hinnat, parempi terveydenhuolto ja toki paljon parempi sää.

Entäs sosiaaliset kuviot? 

Mitä niistä? Ne voivat olla yhtä suuret kuin Suomessa, pienemmät, koostua uusista tuttavuuksista tai muista ulkomaalaisista ihan omien halujen ja elämäntilanteen mukaan.

Juu ymmärrän että voivat olla ihan millaiset vain, millaiset sulla on ja oletko määrään ja laatuun tyytyväinen. Oliko helppo tutustua uusiin ihmisiin?

Itse olen niitä ihmisiä joiden elämän laatu on suoraan sidoksissa ihmissuhteitteni laatuun, siksi kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Avartavaa kaikin puolin.

Aivan taivaallinen tunne päästä eroon suomalaisista. Ei tarvitse kestää niin vähämielistä porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta on elämänlaadun selvä parantuminen. Paremmat valikoimat, paremmat hinnat, parempi terveydenhuolto ja toki paljon parempi sää.

Saa kyllä etsiä, että nuo kaikki toteutuvat, ja jos löytää, myös päästä sellaiseen maahan asumaan ja töihin.

Totta, en keksi ainuttakaan jossa nuo kaiki toteutuisivat. 

Savolaiset tunteva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avartavaa kaikin puolin.

Aivan taivaallinen tunne päästä eroon suomalaisista. Ei tarvitse kestää niin vähämielistä porukkaa.

Miksi vietät aikaa vapaaehtoisesti tällä palstalla? Täällä taitaa olla vaan niitä suomalaisia joista haluat eroon? 

Olen asunut Bulgariassa ja Dominikaanisessa tasavallassa.

Bulgariassa on talvella kylmä ja lunta voi tulla paljonkin. Teitä ei osata hoitaa samalla tavalla kun Suomessa, joten joka paikassa lumeen jumahtaneita autoja. Meillä oli Lada niin päästiin hyvin pihasta ulos. Talot on vanhoja ja ja sähkölämmitys kallista, joten ainoastaan yhtä huonetta lämmitettiin. Muissa huoneissa sitten oltava takki päällä. Kesällä toki sitten kuuma ja kevät tulee aikaisin. Kauniit rannat ja kauniita maisemiakin löytyy kun lähtee ajelemaan. Ruoka oli todella hyvää. Ihmiset pääasiassa ystävällisiä, mutta aika suorapuheisia esim. Suoraan päin naamaa voidaan sanoa oletpas kalpea tms . Toki sitten kehuvat myös kauniiksi. Turisteille ollaan ystävällisiä, mutta sitten omalla kielellä voidaankin puhua jotain muuta.

Dominikaanisessa upeat paratiisirannat ja turkoosi vesi. Hyvä ruoka ja ystävälliset ihmiset. Kiva baarikulttuuri ja hyvää latinomusiikkia. Aika vaarallista esim. liikkua yksin iltaisin ja kultakoruja ei voinut käyttää. Suihkusta tulee vaan kylmää vettä suurimmassa osassa asunnoista. Ilmasto ympäri vuoden lämmin. Sadekaudella vettä voi sataa kerralla, niin että kadut tulvii. Kaikki byrokratia hankalaa sekä Bulgariassa että Dommareissa. Suomessa helppo maksaa laskut nettipankissa.

Nyt takasin Suomessa ja välillä on ikävä kumpaankin maahan, eniten kuitenkin Dommareihin. Olisinpa ollut rohkeampi, niin olisin varmaan jäänyt sinne pidemmäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Asuin muutaman vuoden perheeni kanssa Keski-Euroopassa teini-iän loppupuolella. Palasin Suomeen heti kun pystyin, vaikka muu perhe jäi - en vaan viihtynyt enkä sopeutunut ja sain tarpeekseni expat-elämästä hyvin nopeasti, ei ollut minua varten.

- ihmiset ovat pääosin mukavia ja ehkä sosiaalisempia kuin Suomessa, mutta todellista yhteyttä on minusta äärimmäisen vaikeaa ellei jopa mahdotonta muodostaa, kun ei puhu samaa tunnekieltä (=äidinkieltä). Suomalainen kulttuuri on rehti ja rehellinen, emmekä oikein ymmärrä jos joku sanoo "we should get coffee sometime" tmv, eikä sitten kuitenkaan ihan tarkoita sitä

- paikalliskulttuuriin on todella vaikea päästä käsiksi, koska expatit hengailevat pääasiassa vain toisten expattien kanssa kansainvälisillä työpaikoilla ja kouluissa

- itse koen, että todelliseen sopeutumiseen vaadittaisiin hyvin syvällistä kulttuurin ymmärtämistä, joka mm. edellä mainituista syistä on todella vaikeaa saavuttaa - miten voisit koskaan oppia kaikki tiedot ja nyanssit esim. jonkin toisen kulttuurin historiasta samalla tavalla kuin omastasi?

- ulkopuolisuus. Kohdemaassa olet outolintu, mutta niin pian olet Suomessakin. Kukaan ei oikein ymmärrä saati hahmota kokemaasi kummassakaan päässä. Lopulta itselleni ainakin tuli tunne, etten edes jaksa yrittää selittää, asiat ovat vain niin monimutkaisella tavalla erilaisia!

- arki on arkea kaikkialla. Suomessa asiat toimivat (vaikka ovatkin joskus koomisuuteen asti byrokraattisia), junat ovat aikataulussa, asiat voi hoitaa näppärästi tietokoneella ym. Perheenjäseneni joutui ulkomailla pyytämään ystäväänsä soittamaan verotoimistoon hänen puolestaan, kun veroasioita pystyi hoitamaan vain paikalliskielellä, ei ollenkaan englanniksi ym. Ainakin tuolla askarreltiin pitkään lippulappusten kanssa ihan livenä virastoissa, kun Suomessa oli jo ajat sitten siirrytty sähköisiin järjestelmiin jne. Takapajulameininkiä, vaikkei ihan heti Keski-Euroopasta uskoisi.

Ring till skatteverket i Finland på svenska och upplev samma sak. Betjäningen blir sämre i samma takt som nya skattelagar ökar och den takten är snabb.

Hilppa7 kirjoitti:

Kyllä ulkomailla asumisessa kivointa on se, että ihmiset ovat iloisempia ja ystävällisempiä, tosin olen huomannut että ehkä Suomessa ollaan menossa parempaan suuntaan, ainakin palvelu ravintoloissa ja kaupoissa muuttunut ystävällisemmäksi.

Ylipäänsä elämäntyyli on paljon rennompi täällä, vaikkapa tiistai-iltana 10 minuutin varotusajalla kaverit lähtevät illalliselle tai tennistä pelaamaan. Suomessa kukaan ei ikinä tee mitään, elämä on kovin yksitoikkoista. Tai ehkä en vaan ikinä ystävystynyt oikean tyyppisten suomalaisten kanssa.

Lisäksi täytyy mainita suomalaisten minäminä- asenne. Esim moottoritielle liittyessä kukaan ei anna tilaa, jonottaessa ei vanhuksia ja raskaana olevia päästetä ensin, parisuhteessa maksetaan vain ja tasan omat kulut, kavereille ei tarjota kyytiä tai anneta autoa lainaan jne jne. Kovin on yksilökeskeistä elämä, sen sijaan että otettaisiin muut ihmiset huomioon.

Ei mikään maa ole täydellinen ja Suomessa on hirveästi hyvää, nämä on vain henkilökohtaisia havaintoja. Voisin kyllä palata Suomeen jossain vaiheessa, nyt 20 vuotta ulkomailla olleena.

Vilken utmärkt summering!