Lue keskustelun säännöt.
En usko, että liikkumattomuus sysää Suomea polvilleen vaan yhä kiihtyvä työtahti
17.01.2023 |
Ja se, kun suuret ikäluokat on jäänyt pois työelämästä. Työntekijöitä oli ennen yksinkertaisesti enemmän ja työtahti oli inhimillisempi. Nyt yksi ihminen hoitaa kahden työt.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan tyytyväinen siitä, että parikymppisenä kesken opiskelujen pamahti useampi perussairaus päälle ja syntyi terveydellinen rajoitin, joka estää itsensä loppuun polttamisen terveyden loppuessa ennen jaksamista. Nykyään olen sinut sen kanssa, että minusta ei ole raatamaan, ja teen valinnat terveys edellä ja varjelen sitä terveyttä, joka minulla vielä on jäljellä, mikä tuntuu olevan yllättävän monelle jonkinlainen ongelma. Yllättävän usein törmään ajatukseen, että olisi jotenkin parempi ajaa itsensä työkyvyttömyyteen kuin tehdä rajojensa puitteissa varsinkin aikana, jolloin eläkkeelle ei pääse työkyvyttömänä mitenkään helposti.
Onnellinen ei voi olla koskaan se, joka on pakotettu raatamaan. Raatajat ei yleensä enää ole edes kyvykkäitä nauttimaan työn hedelmistä normaalilla, inhimillisellä tavoilla. Aikaansaada voi paremmin, jos ei ole "pakotettu" jotenkin suorittamaan, tai käymään ylikierroksilla lähes jatkuvasti.
Suorituskeskeinnen yhteiskunta ei ole millään tavoilla terve, ja siihen ei pitäisi mennä millään osalla mukaan. Totta varmasti, että normaali terve mieli ja keho reagoi kaikkeen "vastentahtoiseen" toimintaan esim.sairastumalla. Se taas mikä on vähiten tervettä on se, että monet ei edes huomaa omia (saati toisten) oireita, ennen kuin korkeintaan vasta pitkän, pitkän ajan päästä, usein siis aivan liian myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun Aasiassa ja täällä on ihan normaalia tehdä 12h työpäiviä. Palveluammateissa kaksi päivää kuukaudessa vapaata. Lomaa kaksi viikkoa vuodessa.
En väittäisi Suomen työtähtia millään muotoa kovaksi, päinvastoin.
Ei pelkkä päivän pituus vaan sen kuormittavuus myös. On maita, joissa osa työpäivästä esim. seurustella työkavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No jos nyt ihan loppuun asti ajatellaan, niin mistä sellainen ajatus ja luulo ylipäätään on tullut että väestö lisääntyy aina vaan? Eihän se ole mahdollista. Onhan tämä vaikeaa tämä vaihe kun se täytyy hyväksyä ja sopeuttaa elämä siihen, mutta eihän mikään muu ole edes mahdollista jos globaalisti ajatellaan.
Suurissa ikäluokissa on onneksi paljon varakkaita ja isoja eläkkeitä saavia. He voivat palkata itselleen henkilökohtaisia avustajia muista maista. Ymmärtääkseni ovat alkaneet jo tehdäkin niin.
Eihän siinä ole mitään muuta, kuin se että eläkehimmeli on rakennettu sillä ajatuksella, että seuraavaa sukupolvea on aina sama määrä tai enemmän kuin edellistä. (Mikä on outoa, koska systeemin kehittäjät itse eivät hankkineet tarpeeksi lapsia tätä himmeliä ylläpitämään).
Kaiken muun pystyy hoitamaan vähemmälläkin väkimäärällä.
Vierailija kirjoitti:
Boomerit ei jaksaneet sen enempää, heillä vaan työmäärä oli inhimillisempi. Väestörakenne on muuttunut ja työikäisiä on yksinkertaisesti paljon vähemmän .
Ennemminkin kyse on siitä, että kaikilla aloilla ei haluta palkata kylliksi työntekijöitä. Säästetään sillä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit ei jaksaneet sen enempää, heillä vaan työmäärä oli inhimillisempi. Väestörakenne on muuttunut ja työikäisiä on yksinkertaisesti paljon vähemmän .
Ennemminkin kyse on siitä, että kaikilla aloilla ei haluta palkata kylliksi työntekijöitä. Säästetään sillä tavalla.
Jatkuvan kasvun ajatuksesta pitäisi luopua. Nythän voi firmassa olla yt:t, koska pomot ei saa niin paljon bonuksia kuin viime vuonna. Eli siis johdon tilipussin kasvatus sekä julkisella että yksityisellä on se ainoa päämäärä. Eikä riitä että tilille tulee se mitä viime vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan tyytyväinen siitä, että parikymppisenä kesken opiskelujen pamahti useampi perussairaus päälle ja syntyi terveydellinen rajoitin, joka estää itsensä loppuun polttamisen terveyden loppuessa ennen jaksamista. Nykyään olen sinut sen kanssa, että minusta ei ole raatamaan, ja teen valinnat terveys edellä ja varjelen sitä terveyttä, joka minulla vielä on jäljellä, mikä tuntuu olevan yllättävän monelle jonkinlainen ongelma. Yllättävän usein törmään ajatukseen, että olisi jotenkin parempi ajaa itsensä työkyvyttömyyteen kuin tehdä rajojensa puitteissa varsinkin aikana, jolloin eläkkeelle ei pääse työkyvyttömänä mitenkään helposti.
Olen rajoitteeton, mutta mietin tätä lähes päivittäin. Olisi ihan jees, jos olisi jokin sellainen juttu, että voisi tehdä töitä vain vaikka 6h/pv. Tai että saisi poistua kun hommat vain on liikaa.
Toisaalta nykyinen systeemi etenkin julkisella on typerä. Töitä ei tule tasaisesti vaan välillä aivan jäätävästi ja välillä ne loppuu kesken. Vaikka työt loppuisi kesken, on työpaikalla istuttava klo 15 asti.
Miksi ei voi vain poistua, kun päivän työt on tehty? Kaikkein uuvuttavinta on nimittäin istua tuntikausia töissä tekemättä mitään. Virastolla kun on vielä pakko olla lähitöissä.
Muutenkin pitäisi mielestäni siirtyä enemmän malliin, jossa työaika on vapaa. Suurimmalla osalla ihmisistä kun ei ole niin minuutin päälle koska ne työt tekee, kunhan on tehty ( ja joo ei toimi kaikissa töissä, mutta mikään ei toimi kaikissa töissä).
Ymmärrän toki täysin mitä tarkoitat.
Mutta joillakin työpaikoilla voidaan näitten puheitten kautta laskea ja ymmärtää, että "eihän täällä tarpeeksi töitä olekaan", ja sitä kautta vähennetäänkin työtunteja, annetaan ehkä osalle porukasta kenkää, taikka lasketaan työntekijöitten tariffeja, koska "työ ei olekaan niin vaativaa".
Kannattaa siis olla ainakin varma kenelle puhuu, jos alkaa puhumaan siitä että töitä on liian vähän. Ja onhan todella niitäkin työpaikkoja paljon, joissa töitä on tarpeeksi, tai jopa enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Aasiassa ja täällä on ihan normaalia tehdä 12h työpäiviä. Palveluammateissa kaksi päivää kuukaudessa vapaata. Lomaa kaksi viikkoa vuodessa.
En väittäisi Suomen työtähtia millään muotoa kovaksi, päinvastoin.Ei pelkkä päivän pituus vaan sen kuormittavuus myös. On maita, joissa osa työpäivästä esim. seurustella työkavereiden kanssa.
Tai vietetään siestaa keskellä päivää. Tai mennään kotiin tekemään koululaisille ruokaa. Väittäisin että tuollaisilla kunnon tauoilla yksi sun toinen jaksaisi olla töissä sen 8h ja vielä liikkua päivän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan tyytyväinen siitä, että parikymppisenä kesken opiskelujen pamahti useampi perussairaus päälle ja syntyi terveydellinen rajoitin, joka estää itsensä loppuun polttamisen terveyden loppuessa ennen jaksamista. Nykyään olen sinut sen kanssa, että minusta ei ole raatamaan, ja teen valinnat terveys edellä ja varjelen sitä terveyttä, joka minulla vielä on jäljellä, mikä tuntuu olevan yllättävän monelle jonkinlainen ongelma. Yllättävän usein törmään ajatukseen, että olisi jotenkin parempi ajaa itsensä työkyvyttömyyteen kuin tehdä rajojensa puitteissa varsinkin aikana, jolloin eläkkeelle ei pääse työkyvyttömänä mitenkään helposti.
Olen rajoitteeton, mutta mietin tätä lähes päivittäin. Olisi ihan jees, jos olisi jokin sellainen juttu, että voisi tehdä töitä vain vaikka 6h/pv. Tai että saisi poistua kun hommat vain on liikaa.
Toisaalta nykyinen systeemi etenkin julkisella on typerä. Töitä ei tule tasaisesti vaan välillä aivan jäätävästi ja välillä ne loppuu kesken. Vaikka työt loppuisi kesken, on työpaikalla istuttava klo 15 asti.
Miksi ei voi vain poistua, kun päivän työt on tehty? Kaikkein uuvuttavinta on nimittäin istua tuntikausia töissä tekemättä mitään. Virastolla kun on vielä pakko olla lähitöissä.
Muutenkin pitäisi mielestäni siirtyä enemmän malliin, jossa työaika on vapaa. Suurimmalla osalla ihmisistä kun ei ole niin minuutin päälle koska ne työt tekee, kunhan on tehty ( ja joo ei toimi kaikissa töissä, mutta mikään ei toimi kaikissa töissä).
Ymmärrän toki täysin mitä tarkoitat.
Mutta joillakin työpaikoilla voidaan näitten puheitten kautta laskea ja ymmärtää, että "eihän täällä tarpeeksi töitä olekaan", ja sitä kautta vähennetäänkin työtunteja, annetaan ehkä osalle porukasta kenkää, taikka lasketaan työntekijöitten tariffeja, koska "työ ei olekaan niin vaativaa".
Kannattaa siis olla ainakin varma kenelle puhuu, jos alkaa puhumaan siitä että töitä on liian vähän. Ja onhan todella niitäkin työpaikkoja paljon, joissa töitä on tarpeeksi, tai jopa enemmänkin.
No näin juuri. Siksi olenkin sitä mieltä, että työajan pitäisi olla etenkin virastoissa vapaa ( mutta vaikka niin, että klo 9 on viimeistään oltava paikalla). Nythän jos erehdyt sanomaan että hommat on tehty, saat pysyviä lisätöitä.
Ajattelisin että tämä nykyinen kellokorttisysteemi on hyvä, mutta siihen pitäisi tulla tuo "poistu kun olet valmis".
Kyllä liikkumattomuuskin vaikuttaa, kun ihminen sairastuu todennäköisemmin.
Hyvä aloitus noin kokonaisuudessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähtenyt 12 vuotta sitten pois työpaikasta jossa oli mennä henki jatkuvan kiireen, valtavan ja loputtoman työmäärän vuoksi.
Olin tuossa paikassa töissä 9 vuotta ja täytyy todeta ettei ennen tai jälkeen tuon mestan ole työ ollut noin kuormittavaa.
Taidottoman esimiehen vuoksi tuolla tehtiin perustyön lisäksi (edes perustyöhön mitoitettu aika ei ollut riittävä) ns höpöhöpö työtä (esim tyhjänpäiväisten mittareiden tai taulukoiden täyttelyä)
Toisaalta nuo vuodet opettivat tekemään työtä rivakasti ja tehokkaasti. Nykyisessä duunissa työkaverit valittavat suurta työmäärää, itse koen työmäärän olevan leppoisaa lämmittelyä; meillä jokaisella on omat asiakkaat joten työkaverit eivät tee minun osuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä liikkumattomuus sysää Suomen polvilleen. Nuorena liikkumattomuus vielä menee sillä, että vaivat eivät vielä ilmene. Mutta kun nuo liikkumattomat pääsevät keski-iän kynnykselle, niin työkykyiset ihmiset saattavat olla melkein harvinaisuus.
Nyky-alakoululaiset ovat rapakunnossa, ja näiden pitäisi pitää Suomi pystyssä jäämällä eläkkeelle joskus + 70-vuotiaana. Juupa juu.
Inhoan tätä urheilun korostamista Suomessa. Lapsesta lähtien. Ihan kuin sillä nyt olisi yleensä mitään merkitystä, kuinka paljon lapsi urheilee. Ihmissuhteilla, ruokavaliolla, sivistyksellä ja elämänhallinnalla kylläkin on.
Rapakunnossa... joopa joo, voisi aikuiset keskittyä oman henkisen puolen parantamiseen, niin ei tarvitsisi lapsiakin painostaa turhaan hampaat irvessä -urheiluun.
Etelässä lapset eivät ole koskaan olleet pääsääntöisesti urheilullisia, ja aikuiset vielä vähemmän. Ja siellä kuitenkin posottavat terveempinä ja iloisempina kuin hampaat irvessä -suomalaiset. Työpäivätkin hirveän paljon pidemmät. Kas kummaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monelle konttorissa päivänsä kököttäjälle tekisi ihan hyvää lyllertää aamulla se pari kilometriä jalan töihin ja lyllertää sama matka illalla kaupan kautta kotiin... Sanoin tämän entiselle pulskalle miespomolle ja sain hänestä ikuisen vihamiehen.
Työläiset joutuu tekemään hommia joihin oikeasti pitäisi olla enemmän mitoitettuna tekijöitä. Ihmiset stressaantuu ja pitempiaikaisesta stressistä syntyy erilaisia ahdistusoireita. Ahdistuneena ja stressaantuneena ihminen ei jaksa tehdä terveellisiä valintoja vaan syö herkutellen ja tämä on ihan jokaisessa ihmisessä oleva piirre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä liikkumattomuus sysää Suomen polvilleen. Nuorena liikkumattomuus vielä menee sillä, että vaivat eivät vielä ilmene. Mutta kun nuo liikkumattomat pääsevät keski-iän kynnykselle, niin työkykyiset ihmiset saattavat olla melkein harvinaisuus.
Nyky-alakoululaiset ovat rapakunnossa, ja näiden pitäisi pitää Suomi pystyssä jäämällä eläkkeelle joskus + 70-vuotiaana. Juupa juu.
Inhoan tätä urheilun korostamista Suomessa. Lapsesta lähtien. Ihan kuin sillä nyt olisi yleensä mitään merkitystä, kuinka paljon lapsi urheilee. Ihmissuhteilla, ruokavaliolla, sivistyksellä ja elämänhallinnalla kylläkin on.
Rapakunnossa... joopa joo, voisi aikuiset keskittyä oman henkisen puolen parantamiseen, niin ei tarvitsisi lapsiakin painostaa turhaan hampaat irvessä -urheiluun.
Etelässä lapset eivät ole koskaan olleet pääsääntöisesti urheilullisia, ja aikuiset vielä vähemmän. Ja siellä kuitenkin posottavat terveempinä ja iloisempina kuin hampaat irvessä -suomalaiset. Työpäivätkin hirveän paljon pidemmät. Kas kummaa.
Näin juuri. Itse tykkään urheilla ja lapset tykkää urheilla. Mutta ei sen kaikkien juttu tarvitse olla.
"Suomalaiset on urheilukansaa" on yksi älyttömimmistä väitteistä. Eihän täällä edes pärjätä kuin muutamassa lajissa ja niistäkin suurin osa naisten/tyttöjen joukkuelajeja, joista ei saa palkkaa vaan huvikseen treenataan ammattimaisesti. Suurin osa kansasta on ylipainoisia sohvapottuja.
Urheilun sijaan pitäisi keskittyä siihen, että porukka voi hyvin. Ja olen myös sitä mieltä, että työelämä on iso syy siihen, että monet voi huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan työ oli fyysisempää, työpäivän jälkeen ei tarvinnut erikseen lähteä enää urheilemaan. Olit vaikka päivän uittamassa tukkeja tai metsätöissä, ja illalla teit sitten vielä oman maatilan työt.
Nykyisin työ on fyysisesti kevyempää, mutta henkisesti haastavampaa multitaskaamista. Työasioista on hankala päästä eroon vapaallakaan. Viikonloppu ei välttämättä riitä palautumiseen. Uni on huonoa, kun päässä surraa koko ajan. Suorituskyky ja muisti heikkenevät. Liikkuakin pitäisi, mutta ei vaan kerta kaikkiaan jaksa. Uupuminen on henkistä, ja se muuttuu ajan kanssa tietysti ihan fyysiseksi, kun mitään ei jaksa tehdä.
Työelämä on nykyään karseaa. Harkitsen siirtymistä suorittaviin hommiin, esim. siivousalalle tai rakennuksille. Kun työpäivä on ohi, voi koko asian unohtaa, ja liikuntapuolikin hoituu samalla.
Sinulla on aika ruusuinen kuva siivous- ja rakkennusalalta.
Olen aika skeptinen kyseisen laskelman suhteen. Sen on laatinut ukk-instituutti tarkoituksena varmistaa valtion rahoitusta liikunnalle. Sellaiset laskelmat tehdään usein yläkanttiin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinäkin seniori-ikäinen Pertsa sitten voit jatkossa ostaa maitodi itsepalvelukassalta, niin minä jään työelämästä pois etupyllyineni ja alan vihdoinkin liikkumaan ja huolehtimaan itsestäni. Adios!
Ei se liikkuminen sulje työntekoa pois. Pitäisi normaalin ihmisen ihan kyetä molempiin toimintoihin sopivassa määrin. Ja jaksat töissäkin paremmin, kun sulattelet sitä etupyllyä vähitellen pois.
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret isoine etupyllyineen siis vaan reippaasti laiharille ja TÖIHIN sen sijaan, että itketään ahdistusta ja muita mt-ongelmia ja jättäydytään sairaslomille ja työkyvyttömyyseläkkeille aivan naurettavista syistä.
Ja eläkkeen voisi ansaita vasta kun on vähintään 30 vuotta työhistoriaa takana.
Pääsiskin eläkkeelle kun 30 palvelusvuotta täynnä. Olisin jo. Eikä olisi terveys mennyt stressin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinäkin seniori-ikäinen Pertsa sitten voit jatkossa ostaa maitodi itsepalvelukassalta, niin minä jään työelämästä pois etupyllyineni ja alan vihdoinkin liikkumaan ja huolehtimaan itsestäni. Adios!
Ei se liikkuminen sulje työntekoa pois. Pitäisi normaalin ihmisen ihan kyetä molempiin toimintoihin sopivassa määrin. Ja jaksat töissäkin paremmin, kun sulattelet sitä etupyllyä vähitellen pois.
Ei tietenkään sulje pois, mikäli työelämän kuormitus on normaalin rajoissa. Silloin jokainen terve ihminen jaksaa kyllä liikkua ja harrastaa työn lisäksi. Nyt työelämä on usein niin kuormittavaa ja kokonaisvaltaista, ettei kaikilla riitä voimavaroja edes perheen arkirutiinien pyörittämiseen, saati sitten liikunnan harrastamiseen.
Suotavaa olisikin, että kaikki asiat olisivat elämässä tasapainossa. Tämä ideaali ei nyt vain kaikkien kohdalla toteudu.
Olen rajoitteeton, mutta mietin tätä lähes päivittäin. Olisi ihan jees, jos olisi jokin sellainen juttu, että voisi tehdä töitä vain vaikka 6h/pv. Tai että saisi poistua kun hommat vain on liikaa.
Toisaalta nykyinen systeemi etenkin julkisella on typerä. Töitä ei tule tasaisesti vaan välillä aivan jäätävästi ja välillä ne loppuu kesken. Vaikka työt loppuisi kesken, on työpaikalla istuttava klo 15 asti.
Miksi ei voi vain poistua, kun päivän työt on tehty? Kaikkein uuvuttavinta on nimittäin istua tuntikausia töissä tekemättä mitään. Virastolla kun on vielä pakko olla lähitöissä.
Muutenkin pitäisi mielestäni siirtyä enemmän malliin, jossa työaika on vapaa. Suurimmalla osalla ihmisistä kun ei ole niin minuutin päälle koska ne työt tekee, kunhan on tehty ( ja joo ei toimi kaikissa töissä, mutta mikään ei toimi kaikissa töissä).