Samankaltaiset pariutuvat. Millä tavalla olette samankaltaisia?

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten ei ole olemassa stereotypiaa, jonka mukaan pariskunnat muodostuvat. Sanotaanhan myös vastakohtien täydentävän toisiaan, mutta pitääkö se paikkansa?

Tätä on tutkittu paljonkin ja loppupäätelmä on ollut, että pääasiassa puolisot ovat samantyyppisiä varsinkin tärkeimmissä ominaisuuksissa, mutta heillä on joissain vöhemmän tärkeissä piirteissä vastakohtaisuutta, joka täydentää toisiaan. Eli samanlaisuus on perustus suhteelle ja vastakohdat ikäänkuin mausteita.

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että tähän tulisi paljon vastauksia. Minusta kiintoisa aihe. Aihetta sivutaan Hesarissa tänään. Ap

Sinullako siis ei ole ketään kummpania kun et itse vastaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että tähän tulisi paljon vastauksia. Minusta kiintoisa aihe. Aihetta sivutaan Hesarissa tänään. Ap

Minustakin yllättävää, ettei tule vastauksia tämän enempää. Eikö ihmiset analysoi itseään?

Analysointi on 1990-luvulla ja sen jälkeen syntyneiden ominaisuus. He kuvittelevat, että pohtimalla itseään loputtomasti saisi aikaan jonkun mielettömän oivalluksen, vaikka tosielämässä he eivät ole tehneet itse mitään, kyse on pelkästä tuurista ja sattumasta oli lopputulos mikä vain. Kaikki asiat voi selittää jollain tavalla, mutta se selitys on aina subjektiivinen.

- introverttius

- hyvä ruoka on nautinto eikä pelkkä polttoaine

- dokumenttielokuvat kiinnostavat

- luovuus ja kädentaidot

- aina ei tarvi olla tekemässä asioita ja seikkailemassa, kotona oleminen riittää hyvin

- Suomessa on paljon mielenkiintoista nähtävää, joten matkustellaan pääasiassa kotimaassa

- seksin ei tarvitse kuulua parisuhteeseen, jos kumpikin osapuolista on samaa mieltä

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että tähän tulisi paljon vastauksia. Minusta kiintoisa aihe. Aihetta sivutaan Hesarissa tänään. Ap

Minustakin yllättävää, ettei tule vastauksia tämän enempää. Eikö ihmiset analysoi itseään?

Analysointi on 1990-luvulla ja sen jälkeen syntyneiden ominaisuus. He kuvittelevat, että pohtimalla itseään loputtomasti saisi aikaan jonkun mielettömän oivalluksen, vaikka tosielämässä he eivät ole tehneet itse mitään, kyse on pelkästä tuurista ja sattumasta oli lopputulos mikä vain. Kaikki asiat voi selittää jollain tavalla, mutta se selitys on aina subjektiivinen.

Tällä tavalla kun ihmiset laajemmalti ajattelisivat, niin pääsisimme sukupuuttoon hyvin nopeasti.

Ei Newtoneita, ei Dostojevskeja, ei OKeefejä. Ei edes Marineita.

Vegaani maailmanparantaja harvemmin ihastuu uusnatsiin. Lääkäri ei kiinnostu pitkäaikaistyöttömästä, jolla on oppimisvaikeuksia. Aktiiviurheilija ei halua kumppaniksi sairaalloisen ylipainoista sohvaperunaa. Matkustelusta ja juhlimisesta pitävä ei kiinnostu tietokonenörtistä joka kärsii sosiaalisista peloista.

Ehkä samankaltaiset saavat ymmärrystä toisiltaan ja jakavat saman elämäntyylin. 

Suurimmat samankaltaisuudet: perhekeskeisyys, periksiantamattomuus, urheilullisia, pidämme syvällisistä keskusteluista, sama musiikkimaku, yhtä hölmö huumorintaju.

Suurimmat eroavaisuudet: olen maisteri, mies ammattikoulun käynyt, ollaan täysin eri aloilla töissä, tienaan miestäni paremmin (kun nyt kerran muita näyttää raha kiinnostavan), hän on eroperheestä, itse suurperheestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että tähän tulisi paljon vastauksia. Minusta kiintoisa aihe. Aihetta sivutaan Hesarissa tänään. Ap

Minustakin yllättävää, ettei tule vastauksia tämän enempää. Eikö ihmiset analysoi itseään?

Analysointi on 1990-luvulla ja sen jälkeen syntyneiden ominaisuus. He kuvittelevat, että pohtimalla itseään loputtomasti saisi aikaan jonkun mielettömän oivalluksen, vaikka tosielämässä he eivät ole tehneet itse mitään, kyse on pelkästä tuurista ja sattumasta oli lopputulos mikä vain. Kaikki asiat voi selittää jollain tavalla, mutta se selitys on aina subjektiivinen.

Olen tuo jolle vastaat, ja olen 54 v.

Toki selitys on yksilötasolla subjektiivinen, ja oman subjektiivisuuden läpikäynti opettaa minulle, millainen minä olen. Ja mitä paremmin tunnen itseni, sitä paremmin pystyn johtamaan itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vegaani maailmanparantaja harvemmin ihastuu uusnatsiin. Lääkäri ei kiinnostu pitkäaikaistyöttömästä, jolla on oppimisvaikeuksia. Aktiiviurheilija ei halua kumppaniksi sairaalloisen ylipainoista sohvaperunaa. Matkustelusta ja juhlimisesta pitävä ei kiinnostu tietokonenörtistä joka kärsii sosiaalisista peloista.

Ehkä samankaltaiset saavat ymmärrystä toisiltaan ja jakavat saman elämäntyylin. 

Tarpeeksi kun kostuu niin ei ole merkitystä millainen se vastapuoli on.

Mieheni ja minun samankaltaisuudet:

- olemme molemmat korkeakoulutettuja

- molemmilla hyvät työpaikat ja halu päästä töissä eteenpäin

- tykkäämme eläimistä

- emme halua lapsia

- samantapainen, välillä aika mustakin huumorintaju

- tykkäämme katsoa elokuvia ja tv-sarjoja

- molemmilla erittäin hyvä englannin kielen taito (ei luulisi että tämä on tärkeää mutta se on osoittautunut lähes ratkaisevaksi)

Missä olemme erilaisia:

- perhetausta. Minulla lapsuudessa rankkoja kokemuksia, alkoholismia, väkivaltaa, köyhyyttä. Hänellä erittäin turvallinen ylemmän keskiluokan lapsuus

- minä nautin fiktion lukemisesta, hän ei ollenkaan

- hän on ateisti, minä en nyt uskovainen, mutta kuitenkin ajattelen että on jotain suurempaa ja käyn jopa luterilaisen kirkon tilaisuuksissa

Yhdistävät tekijät ovat osoittautuneet tärkeämmiksi yli 20 vuoden ajan jo.

Ollaan miehen kanssa molemmat laiskoja työttömiä luusereita, en edes valehtele. tykätään taiteesta ja ymmärretään rivoja vitsejä. Ei suututa turhista. Kummallakin on lievä taipumus bi seksualisuuteen.