Mitä syitä voisi olla miksi ihminen istuu kaiket päivät tietokoneella eikä poistu koskaan kotoolta minnekkään? ruuatkin tilaa kotiin? en puhu vanhuksista vaan perusterveestä ihmisestä?

Tietokoneen käytöstä, useimmin pelaamisesta, pornosta ja/tai uhkapelaamisesta voi tulla addiktio. Siitä rakkaasta ei voi luopua enää kuin lyhyiden unien takia. Perse kasvaa penkkiin kiinni.

Siis syy on addiktio, riippuvuus.

Vierailija kirjoitti:

Se, että muut ihmiset on ilkeitä leuhkoja eikä niitä jaksa kuunnella.

Onneksi työ päättyy eikä tarvitse enää kuunnella töissä kahvitauoilla ilkimyksiä.

Sovin hyvin määritelmään. Teen etätöitä ja usein niitäkin ylitöinä + tilaan ruuat kotiin. Mutta mistä sinä tiedät, milloin ja mihin poistun kotoa vai istutko ikkunassa 24/7 vahtimassa koko naapurustoa? Mitä jos katsoitkin vasemmalle silloin, kun minä poistuin oikealle? Ei tarvitse vastata. Ei oikeasti kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa kotoolta?

Samaa kallukieltä kuin kotoonta ja takaanta. Myös keksityt sanat kuuluvat tähän ryhmään. Esim. kärmääminen, vehkaaminen, rysnääminen, härpääminen, kornaaminen, ölpääminen, jysnääminen, jankaaminen, korspaaminen, lanksaaminen, lääpääminen, tursaaminen ym. ym.

Niin tai ihan vaan tietyn alueen murretta. 

Mustakin moni voisi sanoa, että työttömänä istun vaan kaiket päivät koneella, mutta todellisuus on toinen. Olen intohimoinen ruuanlaittaja ja tutustun eri maiden ruokakulttuureihin kokkailemalla näitä ruokia päivittäin. Luen kirjoja paljon, harrastan minulle tärkeää nimeltä mainitsematonta harrastusta ja kahmin siitä tietoa päivittäin. Liikun myös kotona lähes päivittäin ja teen treenejä. Välillä tilaan jopa netin kautta kaupasta ruokatarvikkeita. Joskus kävelen kauppaan, jonne on matkaa jonkin verran. Haen myös töitä, jos joku nyt siihen tarttuu. Olen koti-ihminen ja introvertti. Ei huvita sosialisoida ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sovin hyvin määritelmään. Teen etätöitä ja usein niitäkin ylitöinä + tilaan ruuat kotiin. Mutta mistä sinä tiedät, milloin ja mihin poistun kotoa vai istutko ikkunassa 24/7 vahtimassa koko naapurustoa? Mitä jos katsoitkin vasemmalle silloin, kun minä poistuin oikealle? Ei tarvitse vastata. Ei oikeasti kiinnosta. 

meidän talossa muuten asuu kaksi kerrostalokyylää, joista toinen oikeasti istuu ikkunansa ääressä katsomassa kuka tulee ja kuka lähtee ja arvailee minne kukakin on menossa. Minä kun en kyseisestä persoonallisuustyypistä tykkää, niin aloin liikkumaan siten, etten vahingossakaan osu hänen katseensa alle.  Enkä enää vitisinyt puhuakaan näille sankarittarille ja yhdelle sankarille.

Meni puoli vuotta, kun aloin kuulla huhuja, että olen eristäytynyt kotiini, en lähde sieltä koskaan ulos eikä minulla ole ystäviä: minulla kuulemma on masennus tai koronasta johtuva kuolemanpelko.

Oikeasti en muista milloin olisin naurannut enemmän, mutta kunhan siitä tokenin, niin ajattelin, että kun on maine saavutettu, niin siitä pitää pitää kiinni:  varma keino saada liian uteliaat naapurit pois kimpusta, on alkaa esittää pelottavaa ihmistä (pelottavaksi ihminen muuttuu silloin (kyylän näkökulmasta), kun naapuri ei saa selville mitä hän tekee, mihin hän menee ja mihin kellonaikaan)

ns. normaalien naapurien kanssa aika usein sitten tavataan kahvilla tai käydään teatterissa jne. Nyt kun yksi meidän porukasta muutti toiselle paikkakunnalle, niin tietysti yksi kyylä tuli häneltä kyselemään mihin muuttaa. Tämä naapuri katsahti kenkiensä kärkeen ja sanoi, että nämä tavarat viedään etelään, minä lähden tiilenpäitä lukemaan, ymmärrät varmaan miksen halua puhua nyt enempää....

hän jätti kertomatta, että ne tiilenpäät ovat omakotitalonsa pihassa paketissa, kun niistä hän itse muuraa tiiliaidan. Täytyy sanoa, että kyllä sai kyylä taas vähän jutunjuurta kyylärinkinsä jäsenten kanssa ja miettivät vieläkin minkä rikoksen se muuttanut ihminen teki.

Sellainen ihmeellinen syy tulee mieleen, että hän viihtyy kotona.

Ihmeen ihmeellistä.

Muutin elintapojani koronan alkamisen jälkeen. Aluksi koronan vuoksi, nyt olen tajunnut, että tein ne pysyvästi. Ja olen onnellisempi ja renotutuneempi kuin koskaan. Joillekin ihmisille vain tuntui olevan elämää suurempi asia arjessa tekemäni muutokset (asun kerrostalossa ja täällä on paljon juoruajia).

Erään kerran kuulin, kun kaveririnki pohti keskenään sitä, että mikä on, kun tilaa kaikki ruoat kotiinkuljetuksella eikä käy usein etelänmatkoilla. Sanoja sanoi muille, että elämä on tarkoitettu elettäväksi. Että olen varmaan persaukinen, koska minulla ei ole edes omaa autoa ja kuljen aina bussilla. Olen myös eristäytynyt, koska en juuri juttele mitään heidän kanssaan. Ehkä minulla on masennus tai ehkä kärsin liikaa persaukisuudestani ja hävettää, kun he ovat salaisuuteni keksineet. 

Minä jäin miettimään muutamaakin asiaa. Onko todellakin jollekin ihmiselle elämä vasta sitten, kun hän käy itse ruokakaupassa ja   etelässä kärsitämässä nahkaansa? Minä kun olin käsittänyt, että elämä tapahtuu joka hetki.

Tililläni on ihan riittävästi rahaa ja omaisuuttakin on, tosin en ole siitä viitsinyt kuulutella mihinkään (etenkään tässä nykyisessä asuinpaikassani). Auto... niin... autoa ei tosiaan ole. Laskin joskus kannattaako minun ostaa auto ja tulos oli ettei kannata. Kaupungissani pääsee aika hyvin kulkemaan julkisilla ja muina aikoina otan taksin.

Elämäni on varsin aktiivista ja kiireistä. Kotonakin ehdin olla ja silloin ihan klassisesti voin vain laiskotella ja nauttia rauhasta.

Omasta mielestäni nimenomaan elän nyt enemmän kuin ennen: ennen elämistäni rajoitti jatkuvat ruokakaupassa käynnit

Ehkä syy sille, että hierrän näin paljon tätä naapurustoni juorujengiä, on se, että en ole kiinnostunut heistä tai vastailemaan heidän uteluihinsa ja kun he eivät saa minusta tietoa, he sitten juoruvat minusta niitä asioita, joita alitajuisesti pelkäävät itsessään olevan (tai elämässään)