Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä koirarotu näillä kriteereillä?
Vierailija
15.01.2023 |
Ollaan lapsiperhe, mutta koira tulee ensisijaisesti vanhemmille harrastuskaveriksi, ei missään nimessä lapselle leluksi (vaikka tärkeä tulee varmasti lapselle olemaan)
Koirakokemusta on noutajista, asuntona omakotitalo omalla, aidatulla pihalla.
- paino mielellään 10-20kg, säkäkorkeudella ei väliä. Ei haluta "jalan alle jäävää", mutta ei myöskään niin suurta, ettei aikuinen jaksaisi tarvittaessa helposti koiraa nostaa.
- turkki ei vaadi pesua kuukausittain tai päivittäistä harjaamista/takkujen selvittämistä/muuta puunausta jatkuvasti. Trimmaus onnistuu muutamia kertoja vuodessa, plussaa jos sen seurauksena ei lähde karvaa, mutta ei välttämätön ominaisuus.
-ehdoton EI lyttykuonoille ja töppöjaloille, ei vaikka juuri sinun mopsisi kyllä kykenisi juoksemaan maratooneja eikä olisi sairastanut ikinä elämässään edes flunssaa. Hankimme koiran jolla on koiran rakenne, piste.
-koulutettavuus kohtalainen, eli voisi harrastella jotain omaksi ilokseen, mutta ei mikään viettihirmu. Eli ei kiipeäisi pitkin seiniä, jos jonain päivänä vain lenkkeillään pari tuntia ja puuhataan pihalla, eikä harrasteta mitään erityisesti.
-olisi hienoa, jos ei olisi aivan hurjaa metsästysviettiä, mutta se ei ole mikään kynnyskysymys, tarvitsee vain ottaa kontaktikoulutuksessa huomioon.
-vahtiviettiä saa olla mutta ei ole kynnyskysymys, jos puuttuu.
-perusterve rotu. Kaikki koirat sairastavat joskus ja sataprosenttisen tervettä rotua ei olekaan, mutta perinnöllisten vitsausten lista alkaa olla loputon, ei jatkoon.
Eli koiraihmiset, esitelkääs rotujanne!
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että jokainen koira on yksilö ja rotukuvaukset eivät kerro mitään juuri sen yksilön luonteesta tai ominaisuuksista, jonka satut saamaan. Me valitsimme rodun, joka on rotukuvauksen perusteella helppo koulutettava ja miellyttämishaluinen, agilityyn sopiva eikä juurikaan hauku, ei mainittavaa metsästysviettiä. Saimme haukkuherkän, kovakalloisen ja erittäin reaktiivisen yksilön, jonka kouluttaminen on erittäin vaativaa. Ei siis ole ensimmäinen koiramme, kokemusta löytyy.
Eli ihan sama mihin rotuun päädtyt, muista että voit saada ihan mikäluonteisen yksilön tahansa.
Meillä sama juttu. Valittiin rotu, joka on rotukuvauksen mukaan helpohko kouluttaa, on mielyttämisenhaluinen, ei liian riista- tai paimenviettinen, liikunnallinen, rohkea ja ennakkoluuloton. Saatiin reaktiivinen, huonolla hermorakenteella varustettu, suurin piirtein lattialla vierivää peruunakin pelkäävä yksilö.
Ei ole tietoakaan kivoista, rennoista lenkeistä kun toinen ei voi sietää/pelkää kaikki vastaan tulevia koiria. Ei ole tietoakaan kivasta harrastamisesta, kun toisella ei ole kunnollista kykyä rahoittua ja keskittyä. Eikä ole ensimmäinen koira, tosin on ensimmäinen oma koira tätä rotua. Mutta rotu ei mitenkään vieras (kenellekään). Kasvattajan piti olla kunnollinen ja luotettava, kun oli erittäin tykätyn, arvostetun ja kunniallisen kasvattajan suosittelema. Vielä mitä. Mutta se on jo eri tarina se.
Suosittelisin jotain australianpaimenkoiraa tai muuta vastaavaa ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että jokainen koira on yksilö ja rotukuvaukset eivät kerro mitään juuri sen yksilön luonteesta tai ominaisuuksista, jonka satut saamaan. Me valitsimme rodun, joka on rotukuvauksen perusteella helppo koulutettava ja miellyttämishaluinen, agilityyn sopiva eikä juurikaan hauku, ei mainittavaa metsästysviettiä. Saimme haukkuherkän, kovakalloisen ja erittäin reaktiivisen yksilön, jonka kouluttaminen on erittäin vaativaa. Ei siis ole ensimmäinen koiramme, kokemusta löytyy.
Eli ihan sama mihin rotuun päädtyt, muista että voit saada ihan mikäluonteisen yksilön tahansa.
Täydet 10 pistettä tästä!!! Me hankimme vuosia sitten collien ja kaikki sanoivat, että olemme tyhmiä, kun "sakemanni" sen pitää olla. Collie on kuulema täys nössö ja paukkuarka ja ihan hirvittävä hoito turkissa ja vaikka mitä. Tyhmäkin on ja ei mitään tekoa.
Ja kas, koiravainaamme pisti naapurin rotikan ojennukseen, täysin omalla karismallaan, ei aggressiivisuudesta tietoakaan. Luja ja kovaluonteinen (oikealla tavalla), ei pelännyt mitään, ei edes uudenvuoden paukkuja. Rohkea, puolusti monta kertaa, mm miehen päälle yritettiin kerran tulla ja minun pankkiautomaatilla, levottomalla alueella asuttiin silloin.
Hemmetin ovela ja älykäs. Tuli kerran tilataksista eristetystä osasta jostain penkkien alta, samalla kun nousimme itse autosta pois. Kuski katseli suu auki, kun tämä kaivautui ja samalla haukahti. Jos suomennan, niin varmaan että mä kun en tänne jää. Kuski sanoi ettei ole koskaan moista nähnyt.
Pärjäsi muuten hyvin jopa näyttelyissäkin. Ja turkkikin ihan helppo juttu harjata kerran viikossa.
Jokainen omaansa kehuu, mutta tämä tyyppi oli ihan huippu.
Ammattitaitoinen koirankasvattaja kyllä osaa katsoa sen oikean sieltä pentueesta. Aika hyvin pennuista näkee, mikä on minkäkin luontoinen. Tämä meidän oli puoli kg painavampi kuin muut, eli ryysi jo heti imulle. Komenteli muut pois tieltä ja tuli koko ajan mun syliin. Se oli siinä. Kannattaa siis käydä sitä pentua katsomassa useamminkin, jos mahdollista, ennen kaupantekoa. Toivotaan että se oikea löytyy! Mahdollisuuksia kun on paljon.
Snautseri ei pudota karvaa, trimmaus pari kertaa vuodessa, luonnetta löytyy mutta pärjää lasten kanssa. Pestä ei tarvitse jos ei jossain ojassa ryösi. Itsellä kääpiösnautseri pesen pari kertaa vuodessa, ei pudota karvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kääpiösnautseri. Meillä on ollut kaksi suursnautseria ja nyt keskikokoinen, ja jos joskus vielä koiran hankin ihan tarkoituksella, niin etsisin käppänän. Se on aktiivinen, älykäs, reipas, kokoaan suurempi, vahvatahtoinen mutta ystävällinen jne... siis parhaimmillaan loistava koira. Tai sitten ärsyttävä räkyttäjä, joka kiukuttelee kaikesta. Toinen vaihtoehto onkin sitten pikinokka, eli suomenpystykorva. Ihan jo siksi, ettei rotu häviäisi, en ole mikään metsästäjä, mutta asumme keskellä metsää, ja meillä on jo aiemmin ollut pystykorva. Sille riittäisi kyllä haukuttavaa täällä, ja on tilaa haukkua. Pystykorvan haukkuminen on eri asia kuin räkytys.
Teille ei ehkä sopivin koira, koska noilla sitä riistaviettiä riittää ihan omiksi ja naapurin tarpeiksikin (ja voi vielä lainata seuraavallekin naapurille).
10-20kg on aika pienikoinen koira, ja rajaa pois ehkä juuri ne teille sopivimmat, keskikokoiset koirat, colliet, lapinkoirat sun muut. No, nartut on kyllä usein alle ton 20kg rajan?
Yksi mitä en enää suosittele muuta kuin rodun ehdottomille harrastajille on saksanpaimenkoira (teidän spekseihinhän tuo onkin liian suuri). Jotenkin se on onnistuttu pilaamaan. Jos hyvin käy, saa hyvän, itseensä tyytyväisen yksilön, jonka kanssa on mukava olla, mutta aika usein tuppaa olemaan ei-niin-hyvä, jos vielä selkä kestääkin, niin nuppi ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kääpiösnautseri. Meillä on ollut kaksi suursnautseria ja nyt keskikokoinen, ja jos joskus vielä koiran hankin ihan tarkoituksella, niin etsisin käppänän. Se on aktiivinen, älykäs, reipas, kokoaan suurempi, vahvatahtoinen mutta ystävällinen jne... siis parhaimmillaan loistava koira. Tai sitten ärsyttävä räkyttäjä, joka kiukuttelee kaikesta. Toinen vaihtoehto onkin sitten pikinokka, eli suomenpystykorva. Ihan jo siksi, ettei rotu häviäisi, en ole mikään metsästäjä, mutta asumme keskellä metsää, ja meillä on jo aiemmin ollut pystykorva. Sille riittäisi kyllä haukuttavaa täällä, ja on tilaa haukkua. Pystykorvan haukkuminen on eri asia kuin räkytys.
Teille ei ehkä sopivin koira, koska noilla sitä riistaviettiä riittää ihan omiksi ja naapurin tarpeiksikin (ja voi vielä lainata seuraavallekin naapurille).
10-20kg on aika pienikoinen koira, ja rajaa pois ehkä juuri ne teille sopivimmat, keskikokoiset koirat, colliet, lapinkoirat sun muut. No, nartut on kyllä usein alle ton 20kg rajan?
Yksi mitä en enää suosittele muuta kuin rodun ehdottomille harrastajille on saksanpaimenkoira (teidän spekseihinhän tuo onkin liian suuri). Jotenkin se on onnistuttu pilaamaan. Jos hyvin käy, saa hyvän, itseensä tyytyväisen yksilön, jonka kanssa on mukava olla, mutta aika usein tuppaa olemaan ei-niin-hyvä, jos vielä selkä kestääkin, niin nuppi ei.
Käppänä on alle 10 Kilpinen, toki löytyy yli 10 kiloisiakin, oma suht iso käppänä ja painaa vajaa 10 kiloa. Luonnetta löytyy ja ei ole turha räksyttäjä, käppänä ei turhia räksytä vaan on alunperin maatilojen pihojen vahti-ja rottakoira, omalla on riistavietti ja lähtee peurojenkin perään, rottia ja hiiriä tappaa säännöllisesti vaikka on kaupunki koira. Muuten osaa olla hyvin draamaqueen vaikka uros onkin.
Keskikokoinen villakoira, colliet, tolleri, vehnäterrieri, vesikoirat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Shetlanninlammaskoira. Ole tarkkana että emä on hyvähermoinen ja terve. Hyvät sheltit ovat uskomattoman kivoja perhekoiria, mutta rodun suosio on johtanut myös arkojen tai terveydeltään heikkojen yksilöiden "jalostus"käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joku noutaja kun selvästi olette noutajatyyppejä ;) jos ei lapukkaa niin sk tai joku harvinaisempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aito terrieri kelpaa, niin walesinterrieri. Ulkoisesti kuin mini-airedalenterrieri, myös turkki samaan tapaan karkea ja trimmattava, mutta ei takkuunnu helposti eikä ime itseensä kaikkea kuraa, rapaa, risuja ja neulasia. Luonteen puolesta aktiivinen, leikkisä, koulutettava, peloton ja itsepäinen. Tulee pääasiassa toimeen muidenkin koirien kanssa, eikä karta vieraita ihmisiä.
Itse en walesinterrieriä omista, mutta muutaman tavannut, vaikka harvinaisen puoleinen rotu onkin. On tosin vähän pieni kriteereihin nähden, säkä alle 40cm ja paino n.9kg. Vaatii kunnon tapakoulutuksen, motivointi ei aina onnistu yhtä helposti kuin noutajilla ja kannattaa huomioida myös terrierin tuhovietti, tarkoittaa, että pehmoleluja ei kannata pitää koiran ulottuvilla, jos ei halua niiden tuhoutuvan.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa muistaa, että jokainen koira on yksilö ja rotukuvaukset eivät kerro mitään juuri sen yksilön luonteesta tai ominaisuuksista, jonka satut saamaan. Me valitsimme rodun, joka on rotukuvauksen perusteella helppo koulutettava ja miellyttämishaluinen, agilityyn sopiva eikä juurikaan hauku, ei mainittavaa metsästysviettiä. Saimme haukkuherkän, kovakalloisen ja erittäin reaktiivisen yksilön, jonka kouluttaminen on erittäin vaativaa. Ei siis ole ensimmäinen koiramme, kokemusta löytyy.
Eli ihan sama mihin rotuun päädtyt, muista että voit saada ihan mikäluonteisen yksilön tahansa.