Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa tapon yrityksestä tuomitun miehen kanssa. Mitä ajatuksia herättää?
15.01.2023 |
Ajatteletko automaattisesti että hän on enimmäkseen paha ihminen vai että sisältä voi löytyä hyvääkin ja olosuhteet ovat vaikuttaneet siihen mitä teki?
Olen 28v nainen, mies 40v, lapset 8v ja 5v. Kimpassa oltu 10v ja mies ollut huumeista kuivilla 13v, molemmat työelämässä
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Toinen kerta toden sanoo.
Haluatko tarkentaa mitä tällä tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä tuntuu jättää lapset yksinmiehesi kanssa?
Tulee mieleen mitä aineita käytti ja miksi. Huomasiko mitään muutoksia siihen aikaan itsessään. Alkoholi tekee joillekin saman. Ja oliko uhri nainen vai mies, missä kunnossa /voinnissa on nyt. Saiko uhri korvauksia vai jäi ilman. Nuorena moniin vaikuttaa aineet tai alkoholit.
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuu jättää lapset yksinmiehesi kanssa?
Luotan mieheeni täysin, koska hän on tosi paljon kuntoutunut kun onnistunut olemaan 13 vuotta jo kuivilla.
Sä kirjoitat aina teidän perheestä täällä. Miksi? Onhan esim Jarmo Björgvistkin uudestaan naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskaltaisi jatkaa. Jotain pahaa hän tulee tekemään kuitenkin tulevaisuudessa.
Ihminen ei vain kerrasta "napsahda".
En haluaisi olla entisen rikollisen ja huumeidenkäyttäjän kanssa. Ja ihan siitä syystä, että taustat ovat niin erilaiset. Koen helpommaksi olla ihmisen kanssa, joka on suht samanlaisesta perheestä kuin minä ja elänyt suht saman tyyppistä elämää samanlaisten arvojen mukaan. Toki erilaisuus on rikkaus, mutta parisuhteen kohdalla itselleni on vaan helpompi, että taustat on samanlaiset niin ymmärretään toisiamme helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tumpelohan se mies on kun ei henkeä pois saanu.
No olen ite exmieheni taposta istunut nainen ja moni mt ongelmainen. Silti riittää normaaleita työssäkäyviä miehiä jotka ovat musta kiinnostuneita seurustelu ja yhteen muutto mielessä.
Välillä mietin onko niillä itsesuojelu vaistoo ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ajattelen että miksi et ole etsinyt omanikäistä seuraa ja mistä kiire tehdä lapset. Mutta jos olette onnellisia niin eipä se muille kuulu. Itse en uskaltaisi tuohon lapsia tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuu jättää lapset yksinmiehesi kanssa?
Luotan mieheeni täysin, koska hän on tosi paljon kuntoutunut kun onnistunut olemaan 13 vuotta jo kuivilla.
Miksi sitten esität asian täällä? Jokin sinua kuitenkin kaihertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi olla entisen rikollisen ja huumeidenkäyttäjän kanssa. Ja ihan siitä syystä, että taustat ovat niin erilaiset. Koen helpommaksi olla ihmisen kanssa, joka on suht samanlaisesta perheestä kuin minä ja elänyt suht saman tyyppistä elämää samanlaisten arvojen mukaan. Toki erilaisuus on rikkaus, mutta parisuhteen kohdalla itselleni on vaan helpompi, että taustat on samanlaiset niin ymmärretään toisiamme helpommin.
Mulla ei oo tuomioita tai päihderiippuvuutta, mutta mieheni äiti oli alkoholisti ja hän kasvoi ilman isää, tosin myöhemmin sai isäpuolen... Minun isä oli alkoholisti, olen kasvanut ilman äitiä mutta myöhemmin sain ihanan äitipuolen ja pikkuveljen. Lapsena olin muutaman vuoden sijoitettuna mummolaan, niistä ajoista myös lämpimät muistot. Nämä asiat meitä yhdistää, kummallakin rikkinäinen tausta mutta haluan tässä painottaa että ihmisen ei tarvitse koko elämänsä ajan olla taustansa uhri, myös syvältä suosta voi nousta! Ja se on jopa suotavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäähän se jokaisella olla se ns toinen mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Tumpelohan se mies on kun ei henkeä pois saanu.
Hyvä ettei saanut, koska lähtökohtaisesti jokainen ihmiselämä on arvokas ja olisi hirveää kantaa omallatunnollaan sellaista että on vienyt jonkun hengen. Tapon yritys tuomiosta on paljon helpompi jatkaa elämää eteenpäin, kuin tappo tuomion saaneena
Päihteettömyys lupaa hyvää. Jos mies on muuten kunnollinen ja teillä on lapsiakin, mikä siinä.
Jos elämä sujuu kohtalaisesti ja mies on hyvä isä ja puoliso, teit ok valinnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen mitä aineita käytti ja miksi. Huomasiko mitään muutoksia siihen aikaan itsessään. Alkoholi tekee joillekin saman. Ja oliko uhri nainen vai mies, missä kunnossa /voinnissa on nyt. Saiko uhri korvauksia vai jäi ilman. Nuorena moniin vaikuttaa aineet tai alkoholit.
Subutex ja amfetamiini pääasiassa ja hänelle myytiin ala-ikäisenä, oli siis 14v kun aloitti käyttämään ja kaveriporukan paine vaikutti, nuori ja naiivi, miehelläni on myös ad/hd. Tottakai huomasi, huumeet muuttaa persoonaa.. Mieheni ei ole ikinä kohdistanut väkivaltaa naisia, lapsia tai eläimiä kohtaan, hänellä on periaatteita joten uhri oli mies.
Minullakin on periaatteita, yksi niistä on etten koskaan tappaisi ketään. En siis millään voisi olla suhteessa tapon yrityksestä tuomitun kanssa. Ihmettelen myös niitä, jotka siihen pystyvät.
Tämmöisiä ajatuksia herätti.
Vierailija kirjoitti:
No ajattelen että miksi et ole etsinyt omanikäistä seuraa ja mistä kiire tehdä lapset. Mutta jos olette onnellisia niin eipä se muille kuulu. Itse en uskaltaisi tuohon lapsia tehdä.
Minkä takia kumppanin pitäisi olla oman ikäinen? Entä jos satun tykkäämään vanhemmista miehistä? Luonne ja sielunkumppanuus merkkaa mulle eniten ja mulle sielunkumppani nyt sattui vaan löytymään 12 vuotta vanhemmasta miehestä. Kyllä niitä oman ikäisiäkin pörräsi ympärillä mutta kukaan heistä ei persoonaltaan sytyttänyt niin paljon kuin rakkaani. Äitiyttä olen myös aina toivonut nuorena ja itseasiassa 20-29v on parasta lapsenteko ikää, jos on vaan henkisesti valmis vanhemmaksi. Halusin tottakai myös ajatella miehen ikää ettei ole sitten liian vanha kun tulee isäksi, joten se että saatiin lapset 20/32 ja 23/35 vaikutti just meille sopivimmalta
Toinen kerta toden sanoo.