Tärkeä kysymys: Miten sait elämästäsi parempaa?

Vastuuttamalla itseäni.

Palautin punaisen lihan ruokavalioon.

Ostin koiran ja aloin lenkkeilemään sen kanssa. Ennen en tykännyt lenkkeillä ollenkaan.

Opiskelin, sain paremman työpaikan ja muokkasin ruokavaliota ja unirytmiä. Enemmän kasvisruokaa, paremmat yöunet ja parempi jaksaminen.

Otin lopputilin ja opiskelin uuden ammatin ja sain mieluisan työpaikan.

Lopetin pakonomaisen liikunnan harjoittamisen, hyvä ruokavalio (paljon marjoja, hedelmiä, maitoa yms), pitkät yö unet.

Avasin ulko-oven ja pääsin eroon 70kiloisesta ankeuttajasta.

Aloin huomioida perheenjäsenten lisäksi itseni. Aiemmin unohdin omat tarpeet herkästi, tai asetin ne viimeiseksi.

Nyt kulutan aikaa ja varoja myös itseeni ihan tarkoituksella. Saatan varata jonkun "hömppähoidon" kosmetologilta, ihan vaan, koska olen ansainnut sen😆Aiemmin olisin pitänyt tuollaista turhista turhimpana rahareikänä.

Eron jälkeen Tinder ja FB-suhteet auttoivat.

Kävin pitkän psykoterapian ja selvitin välini hankalan vanhempani kanssa.

Moni muukin asia muuttui kuin suhde vanhempaan. Olen kiitollinen vanhemmalleni siitä, että hänellä riitti rohkeus keskustella kanssani itselleen vaikeasta asiasta ja sanoa se vaikea sana, anteeksi.

Lapsuuden väkivaltakokemuksista siis kyse.

Välimme ovat lämpimät nykyään.

Teen aloita joista tykkään

Vierailija kirjoitti:

Avasin ulko-oven ja pääsin eroon 70kiloisesta ankeuttajasta.

Mies vai iso koira?

Muutin pois Suomesta. Elämäni on ollut kaikin tavoin parempaa sen jälkeen, jo 25 vuotta.

Varmaan tulen lynkatuksi tämän takia, mutta jätin mieheni ja pienen lapseni.

Koko perhe-elämä oli vain ihan liian ahdistavaa, lasta en olisi alun alkaenkaan halunnut, myönnyin koska mieheni niin kovasti toivoi että meillä olisi lapsi, joten minulla ei ollut häneen kovin suurta tunnesidettä.

Päästin irti kaikesta menneestä. En muistele enkä kadu mitään. Elän nyt vain itselleni, pidän huolta itsestäni fyysisesti ja henkisesti. Teen mitä huvittaa, en ole kenellekään tilivelvollinen siitä mitä olen.

Lukemalla Tollea ja oppimalla meditoimaan.

Ihan oikeesti. Sillä opin löytämään pinnan alta tyytyväisyyden, joka on tyytyväinen joka olosuhteessa. Useampi vuosi siihen kyllä meni.

Asuin pitkään ulkomailla ja vaikka sielläkkn viihdyin, näin ulkopuolisen silmin kuinka kaunis Suomi on. Löysin ihanan työn Suomesta pikkupaikkakunnalta, muutin takaisin ja hankin oman pikkumökin järven rannalta. Elämä on ollut yhtä juhlaa sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Asuin pitkään ulkomailla ja vaikka sielläkkn viihdyin, näin ulkopuolisen silmin kuinka kaunis Suomi on. Löysin ihanan työn Suomesta pikkupaikkakunnalta, muutin takaisin ja hankin oman pikkumökin järven rannalta. Elämä on ollut yhtä juhlaa sen jälkeen.

Tuo on totta. Asuin myös kolmessa eri maassa useamman vuoden. En sen jälkeen ymmärtänyt yhtään, mistä Suomea pilkataan. Ihmisetkin ovat todella ystävällisiä.

Ainut, mikä pännii, on julkinen terveydenhuolto, eikä sekään läheisesti, kun itsellä on äärimmäisen hyvä työterveyshuolto.

Vierailija kirjoitti:

Ostin koiran ja aloin lenkkeilemään sen kanssa. Ennen en tykännyt lenkkeillä ollenkaan.

Minkärotuisen koiran?

Olin pari vuotta terapiassa. Nykyään en suorita vapaa-aikaa enkä niin kovasti enää työtäkään, ja itse asiassa työnjälki on siitä parantunut. Priorisoin nukkumisen kaiken edelle, niin polla pysyy kasassa. Olen muutenkin miettinyt, mikä itselle on tärkeintä, enkä välitä muiden mielipiteistä. En kyllä ennenkään välittänyt, mutta se oli enemmän uhmakasta ja kielsin joitain taustalla olleita asioita. Nykyään asenteeni kaikkeen on hyväksyvämpi, ennen kaikkea itseeni.