Miksi olet hyvä raha-asioissa ?

Opetettiin sairaalloiseen säästämiseen ja että laatua ei osteta, vaan kaljaa.

Koulussa vihasin matematiikkaa mutta nykyään rakastan. Rakastan myös erilaisia listoja. Budjetin tekeminen antaa tunteen että hallitsen ainakin yhden osa-alueen elämässäni.

Olen pitänyt kirjaa tuloista ja menoista yli 30v, vuosikausia ollut budjetti excelissä.

Nautin siitä kun näen jo edellisen vuoden lopulla minkälainen seuraavasta vuodesta tulee. Mille kuukaudelle pitää löytää pari satasta lisää ja mitkä kuukaudet on jopa muutaman tonnin yli tarpee. Voi suunnitella säästöt, matkat ja hankinnat hyvissä ajoin.

Näin olen hotanut myös 3 talon raksabudjetit ilman markan tai euronkaan ylitystä.

Tulit väärälle palstalle.

Koska tienaan tarpeeksi. Kannatti opiskella ammatti ja kehittyä työssään.

En tiedä. Luulen että opin äidiltäni joka hoiti perheemme raha-asiat.

Meitä oli seitsemän lasta, isä ainoana töissä, kunnan palveluksessa. Äiti kotona meidän kakaroitten kanssa.

Meillä oli oma talo, velkaa vielä silloin. Äiti ompeli kaikki vaatteet paitsi takkeja yms. paitsi kerran minulle toppatakin jota kovasti kehuttiin. Se olikin nätti.

Meillä oli aina hyvää ruokaa ja sitä oli riittävästi. Olimme kauniisti puettuja. En muista että olisi ikinä ollut puutetta mistään.

Nyt elän sinkkuna, minulla on kolme tutkintoa ja hyvä työpaikka. Palkka on varsin riittävä ja asunto on ja auto hankittuna. Asunnosta velkaa, autosta ei.  Jostain syystä raha viihtyy hyppysissäni. Tosin en shoppaile vaan kun ostan, vain tarpeeseen ja kunnon laatua joka saa kyllä maksaakin koska laatu maksaa itsensä takaisin.  Kunnollinen materiaali ja työn jälki, siitä kannattaa maksaa.

En tupakoi, kapakoi enkä muutenkaan ole alkon ystävä. 

Ulkomaan matkoilla en ole tietystä syystä käynyt reiluun kahteen vuoteen, ja kun matkustan varaan itse hotellit ja lennot. En lähde seuramatkoille.  

Säästöön menee pahan-päivän-varta-tilille johon en koske ennenkuin jos todellinen tarve tulee. Jos tulee.  Käyttötilillä on kunnollinen kate ja loput menee sijoituksiin.

Kyllä ainakin omalla kohdallani kotoa opittua ja omaksuttua. Olen hyvin tyytyväinen.

Sinkkunainen 37 vuotta

Perimmäinen syy voi olla turvaton kiintymyssuhde lapsena. Koin, että saan turvaa siitä, että pidän raha-asiani kunnossa.

Inhoan erilaisia riippuvuuksia omaavia ihmisiä samasta syystä. En ymmärrä, että miten he voivat luottaa siihen, että joku toinen ihminen heidät uudestaan ja uudestaan pelastaisi, jos ovat itse sekoittaneet esim. raha-asiansa.

En ole pihi, mutta olen niin tarkka kuin täytyy olla. Köyhänä pidin budjettia ja varakkaana en edes muista paljonko minulla tarkalleen ottaen on varallisuutta. Nytkin täytyisi tarkastaa yksi tili, kun en ole käynyt katsomassa varmaan puoleen vuoteen ja ainakin 5000 euroa on odottanut, että sijoittaisin ne järkevästi, toisella tilillä lienee yli 20 000 jne. En ole siis aivan täydellinen raha-asioissa, mutta kun olin köyhä, en elänyt velaksi, siitä pidin huolen.

Ehkä jonkinlainen neuroottisuus myös raha-asioissa. En vaan pystyisi olemaan levollisin mielin jos olis velkaa josta en selviä, saati että olis laskuja ulosotossa.

Ajatukset vaan pyöris rahahuolissa, ja miettisin mitä tekisin SITTEN kun on rahaa.

En tienaa niin paljon että voisi olla miettimättä ja laskeskelematta rahankulutusta.

Oon äärettömän saita.  Köyhä äitini opetti. Rakastan piheilyä. Ja juu, asun yksin omassa uudessa  kodissa,  mutten ole yksinäinen, ihanaa.N63

Koska käytän käteistä. Se vaan lisääntyy helpommin kun tili siirrot.

Koska olen niin fiksu, että hommasin itseni sellaiseen työpaikkaan, jossa tienaa niin hyvin, ettei tarvitse budjetoida elämistään.

Pidän rahavirran seuraamisesta, sopimusten kilpailuttamisesta, edullisten löytöjen tekemisestä, säästämisestä, koska tykkään kuluttaa ilman rahahuolia, tänäänkin olen käynyt katsomassa tilitietoja jo kolme kertaa ja ennakoinut helmi-maaliskuun menoja ja tuloja.

Raha sinänsä ei ole tärkeää, mutta se on tärkein vaihdonväline. Vaihdan sitä mukavampaan elämään.

Opettelin vanhemmalla iällä (tarkoittaen n 30-veestä alkaen) uuden tavan ajatella rahaa. Kotoa peritty tapa oli, että raha on yhtä kuin hyvä tuuri ja jos sitä ei ole, niin on universumin uhri, saanut huonot kortit tai että ylipäätään omilla teoilla ei olisi kovinkaan suurta merkitystä siinä kenelle raha kertyy ja kenelle ei. Rikkaat olivat pahoja. Rahaa on vain pahoilla ihmisillä, sellaisilla jotka ovat riittävät ahneita ottaakseen vähänkin pois köyhiltä. Tästä seurasi tunne, että jos rahaa on, kannattaa se käyttää pian, sillä pian se häviää kuitenkin. No niinhän se sitten hävisikin ja taas pääsi olemaan oikeassa...

Mutta sitten heräsin ja tajusin, että eihän tämä vastaa todellisuutta. Tutustuin muutamaan varakkaaseen ihmiseen ja jo se riitti tajuamaan, että minulle opetut asiat ovat potaskaa. Aloin suunnittelemaan omaa rahankäyttöä, sijoitin vähästä (ensimmäinen sijoitus oli 15e), otin toisen työn, opiskelin toisen alan. Tajusin, että on hyvää velkaa ja huonoa velkaa. Ja että minusta ei tullut huonoa ihmistä, kun raha alkoi kertyä minullekin, vaan se teki minusta ahkeran ja aikaansaavan. Nykyään pystyn oikeasti tekemään hyviä tekoja, koska ihme ja kumma, raha mahdollistaa senkin. 

Olisin muuten joskus alapeukuttanut tätä kirjoitustani. Mielestäni tämä olisi vahvistanut käsitystäni siitä, että varakas henkilö on ylimielinen eli paha. 

Sain lapsesta asti itse vastata rahoistani, ekan palkan sain 11v iässä. Siis ihan ulkopuoliselta työnantajalta. Opin, että työnteko ja rahansaaminen liittyvät toisiinsa, mutta että myös käyttämällä rahaa voi saada lisää (ostamalla osakkeita tai vaikka investoimalla kakkuaineisiin, leipomalla ja myymällä kakut jne.). Rahaa on aina ollut jo siksikin, että se ei tunnu vaaralliselta asialta, ei ole paha juttu, jos tilillä on 1000 e, jolle ei keksi käyttöä.

Koska osaan laskea. Kun menoja on vähemmän kuin tuloja, kertyy säästöjä. Ihan perusvähennyslaskua.

Säästetyt rahat voi laittaa töihin. Korkolaskua.

Pistän kaikkien raha menemään ketään säästämättä ja juhlistani tinkimättä.

En pohjimmiltani piittaa rahasta. Kykenen tekemään harkittuja sijoituksia, koska multa puuttuu sekä ahneus saada isoja voittoja että pelko menettää rahaa. Olen myös matemaattisesti aika lahjakas eli helppo tulkita lukuja, graafeja ja mallinnuksia.

Vanhempani olivat todella säästäväisiä, aluksi ihan pakon sanelemana, mutta sittemmin muutenkin. Pidin sitä tosi fiksuna, varsinkin teininä kun havahduin siihen, että kaikkien vanhemmat eivät automaattisesti käytäkään rahaa fiksusti. Havahduin siis kun kaverini, jolla oli muotikamppeet ja aina rahaa, valitti että heillä rikkoutui kotona pesukone, eikä vanhemmilla ole varaa ostaa uutta, että on vaikeaa kun pitää pestä pyykit käsin. Tajusin, ettei ulkoiset puitteet kerro yhtään mitään ihmisten varallisuuden oikeasta tolasta.

Tajusin myös että minä joka en saa rahaa muotivaatteisiin (tavallisiin hyviin kylläkin), saan kyllä aina vaatteeni puhtaaksi, ikinä ei tullut tilannetta etteikö jonkun yllättävän edessä vanhemmilla olisi ollut puskurirahaa.

Ja lueskelin pienenä Aku Ankkaa, jollain tavalla ihailin jo pikkumuksuna Roopen suoranaista pihiyttä. Säästäminen ja mahdollisimman vähällä pärjääminen kekseliäisyyttä ja luovuutta käyttäen palkitsee edelleen, näin yli 4-kymppisenä.

Tosin myös nautin rahoistani, olen pitänyt pitkiä palkattomia vapaita jne. Todella palkitsevaa ja huojentavaa, kun säästeliäisyyden vuoksi on voinut ottaa välillä iisimmin, jos sille on ollut tarve.

Kotoa opittu, elettiin säästeliäästi, uutta ostettiin vain tarpeeseen.

En oppinut lapsuudenperheestä järkevää rahankäyttöä. Ehdin velkaantua, kunnes aloin hoksata tulojen mukaan elämisen ja pitkäjänteisyyden merkityksen rahan-asioissa.

Vuosien myötä olen oppinut tulojen mukaista rahankäyttöä. Vertailen hintoja, teen budjetin. Osittain myös on käynyt tuuri mm. asuntokauppojen ajoituksessa. Laitan rahaa sijoituksiin ja säästöön säännöllisesti.

Kulutan rahaa itselleni tärkeisiin asioihin, kuten annan pieniä summia rahaa läheisilleni, eli en ole läpeensä saita. Samaten saatan maksaa laadusta sisustuksessa, kosmetiikassa ja joissakin ruokatuotteissa.

Eli ei minusta ikinä tule upporikasta, loska myös käytän rahaa vähemmän vältyämättömiin asioohin, mutta pääosin itselle tärkeisiin ja harkiten. Toisaalta asumme melko pienessä asunnossa vrt.monet tuttavaperheet, joilla on yli 150 neliön asunnot ja isot asumiskulut.