Mies ärsyttää aivan koko ajan. Mitä teen??

Itse en ole saanut miestä tajuamaan joitain perusjuttuja ikinä. (Vuosikymmenien suhde.)

Keinoni on ehkäistä katastrofit.

Esim. sänky ja lakanat on minullekin pyhä asia. Siksi ne lakanat ja koko setti on tehtävä valmiiksi kerralla, ettei jää mahdollisuutta mennä päivävaatteilla lakanoille.

Syömistapojen sietäminen on jo vaikeampi ratkaistava. En ymmärrä, miten nuorena en huomannut sitä. Mutta nyt kun lapset ovat lentäneet pesästä, on aikaa kiinnittää huomiota kaikenlaiseen. Tässä keinoni on itsehillintä ja oman nahkan paksuntaminen. Otan usein ruokapöytään päivän lehden ja nostan sieltä keskusteluun uutisia, niin oma huomio ei kiinnity kumppanin ilmeisesti jo kotoaan perimään tyyliin.

Pitää myös katsoa itseään. Ehkäpä minullakin on piintyneitä elkeitä, jotka saattaisivat häiritä kovin tarkkasilmäistä kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että ainakin osittain sun perusluonne on semmoinen, joka täsmää kertomaasi ärsytykseen. Jotkut kertakaikkiaan alkaa nipottaa asiasta kuin asiasta. Onko sulla vaihdevuodet alkamassa.

Relax!

Ole iloinen ainakin siitä, ettei mies käy vieraissa, vai käykö...?

Ostaa karkkia lapsille ja vaimo raivoaa. Meidän isä ei ostanut koskaan mitään meille, joten ihmettelen naisen pinnankireyttä. 

Tää nyt varmasti ärsyttää jotakuta mutta sanon kuitenkin: itselleni oli ahaa-elämys ymmärtää, etten niinkään ärsyynny miehen tekemistä pikku asioista vaan väsyn toisen ihmisen - oli se sitten jopa oma rakas puoliso - seuraan, kaipaan valtavasti omaa rauhaa ja yksinoloa. Mulla on traumataustaa, jonka takia en pysty kenenkään kanssa olemaan 100% rennosti. Luulin vuosikymmeniä että pystyin, mutta lopulta tajusin asian.

Puhuin tästä avoimesti miehen kanssa ja sanoin, että haluaisin nukkua eri huoneissa. Tämä tietysti kuulostaa monesta lopun alulta mutta meillä se oli käänne parempaan. Voin rauhassa lukea sängyssä kirjaa ja mietiskellä asioita, nukkua omassa rauhassani. Seksielämä voi yhtä hyvin kuin ennenkin, se on aina pelannut.

Rupesin myös käymään yksin mökillä. Myös mies käy siellä joskus yksin. Nää tauot toisen läheisyydestä on osoittautuneet hyväksi.

Tämän systeemin myötä moni pikkuasia lakkasi ärsyttämästä.

Kannattaa yrittää ottaa sitä omaa aikaa ja tilaa konkreettisesti. Totta kai se toinen ihminen ärsyttää sitä enemmän, mitä enemmän kylki kyljessä kyhnää vuodesta toiseen.

Käyt hakemassa pameja lääkäriltä ja juttelet asiasta hänelle.Helpottaa

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Päivävaatteilla puhtaisiin lakanoihin rojahtaminen?! 🤣🤣🤣🤣

Nyt olen kaiken mahdollisen nähnyt.

Vai onko päivävaatteet yhtä kuin sikalan työhaalari tai teurastamon työvaatteet?

Jos ei, niin kato vähän peiliin kans ja laita se ukko ruotuun ja hommiin.

Täällä oli vähän aikaa sitten ketju, jossa yököteltiin sitä, että jotkut istuu sohvalla yöpaidassa ja sitten menevät siinä samassa yöpaidassa sänkyyn. Samassa ketjussa kauhisteltin sitäkin, jos ei kotiin tultuaan vaihda kotivaatteisiin. Varsinkin jos on istunut julkisessa kulkuneuvossa, samoilla housuilla ei voi istua sohvalla.

Riisuuko vieraatkin päivävaattensa kylään tullessaan ettei vaan istahtaisi samoissa housuissa sohvalle ?

Sänkyyn toki menen yöpaidassa tai suihkun raikkaana .

Näissä aina toivoo, että jos ap eroaa ja löytää uuden kumppanin, niin se uusi saisi tietää heti suhteen alussa millainen ihminen tämä ap oikeasti on. Mutta tosielämässä tälle uudellekin se selviää vasta vuosien kuluttua ja sitten taas erotaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tämä päivävaatejuttu on? Miksei sängyssä voisi olla vaatteet päällä? Ja karkkien kanssahan ei tarvitse kuin kerran olla luvannut hankkia ja pettää lupauksensa tai olla ostanutkin liian vähän tai pahaa, niin tällaiseen ankeuttajaan ei koskaan enää luoteta. Entä mistä tietokoneen päivitystarve olisi pitänyt arvata?

Aloittaja kuulostaa läheistensä elämän myrkyttävältä määräilijältä, jonka päähän ei mene että muutkin asuvat samassa taloudessa ja niillä muillakin on ihan samat oikeudet päättää omista tekemisistään kuin hänelläkin omistaan. Muiden ei tarvitse elää näkymättömästi omassa kodissaan.

Ai, että tulisin vaikka töistä tai kaupasta ja heittäytyisin lepäämään puhtaille lakanoille?

Kyllä pitää vähintään päiväpeitto olla sängyllä, jos siihen mennään päivävaatteilla.

Muilla ärsytystä?

Näin miehen näkökulmasta, kyllähän sen huomaa, jos kaikki pienetkin asiat alkaa tökkimään.

"Kipeimmät" törmäykset tulee siinä, kun luulee yrittäneensä ja käyttää ns. omia aivoja jonkin asian toteuttamiseen (mitä vaimo välillä melko kovalla äänenpainolla kehottaakin käyttämään), mutta lopputuloksena on haukut ja totaalinen räjähdys kun asia onkin tehty "väärin".

Vaimon rauhoituttua kysyn mikä asiassa meni väärin ja miten sen voisi tehdä eri tavalla. Vastausvaihtoehdot vaihtelee siitä, että

- hän haluaa tehdä sen omalla tavalla, anna hänen tehdä jatkossa

- pitäisi tietää (?)

- Ei minun tavassa ole mitään vikaa, vain ärsytti

Kokonaan oma tilanteensa on taas, jos priorisoi omaa ajankäytöään lapsiperhearjessa. Jos käyn kolaamassa liittymän auran nakattua lumikerroksen ja samalla ulkona olon aikana käyn vielä tyhjentämässä vesiastian ilmalämpöpumpun alta, sisällä voi olla jo siinä ajassa totaalinen kaaos kun "kaikki on tekemättä". Ruuanlaiton ajan pitää vahtia lapsia, pyykit on laittamatta tms.

Karkeasti olemme kuitenkin sopineet että hoidan talon ulkopuoliset hommat ja lisäksi autan sisällä kaikessa mihin ehdin töiltä ja lastenhoidolta.

Sitten jos yrittää halata tai lähestyä sovittelevasti, "ei nyt" koska on kollektiivinen kiireen tuntu kaikkien vielä tekemättömien asioiden kanssa.

Olemme järjestelleet jo ajat sitten, että nukumme eri huoneissa. Yksi niistä asioista mikä edes pitää nykyistä parisuhdetta yllä, pääsen edes illalla nollaamaan ajatukset tai leikkimään yrimääräisen tuokion lasten kanssa.

Tiedostan olevani putkiaivo ja olen vakuuttanut vaimolle yrittäväni parhaani. Rauhallisena hetkenä keskustellessa hän on sanonut että se riittää.

Vaan kun ei riitä - toistuvasti konfliktia.

Kuulkaahan naiset jotka luette tätä vastaavassa tilanteessa - sille on syynsä, miksi pariskunnat eroavat lapsien muuttaessa pois kotoaan. Vaikka olisi miten aikaa "järjestellä" se tulehtunut parisuhde ja alkaa nauttia seniori-iästä yhdessä puolison kanssa, toivo paremmasta tai edes oma terve itsetunto voi olla jo aikaa sitten murskautunut suhteen aikana. Omat vanhempani erosivat ollessani rippikouluiässä, täytyy sanoa näin aikuisiällä että heidän luonteenpiirteidensä erojen vuoksi olen myöhemmin ymmärtänyt syyt eroon.

Temppuja tarvitsemme mekin vaimon kanssa, jos meinataan keinutuoleissa olla saman katon alla.

Juokse.

Tässä avauksessa suomalaisen naisen sielunmaisema, "minäminäminä". Älkää miehet missään nimessä tehkö sitä virhettä että menisitte naimisiin. Pitäkää rahanne ja elämänne itsellänne.

Vierailija kirjoitti:

Näin miehen näkökulmasta, kyllähän sen huomaa, jos kaikki pienetkin asiat alkaa tökkimään.

"Kipeimmät" törmäykset tulee siinä, kun luulee yrittäneensä ja käyttää ns. omia aivoja jonkin asian toteuttamiseen (mitä vaimo välillä melko kovalla äänenpainolla kehottaakin käyttämään), mutta lopputuloksena on haukut ja totaalinen räjähdys kun asia onkin tehty "väärin".

Vaimon rauhoituttua kysyn mikä asiassa meni väärin ja miten sen voisi tehdä eri tavalla. Vastausvaihtoehdot vaihtelee siitä, että

- hän haluaa tehdä sen omalla tavalla, anna hänen tehdä jatkossa

- pitäisi tietää (?)

- Ei minun tavassa ole mitään vikaa, vain ärsytti

Kokonaan oma tilanteensa on taas, jos priorisoi omaa ajankäytöään lapsiperhearjessa. Jos käyn kolaamassa liittymän auran nakattua lumikerroksen ja samalla ulkona olon aikana käyn vielä tyhjentämässä vesiastian ilmalämpöpumpun alta, sisällä voi olla jo siinä ajassa totaalinen kaaos kun "kaikki on tekemättä". Ruuanlaiton ajan pitää vahtia lapsia, pyykit on laittamatta tms.

Karkeasti olemme kuitenkin sopineet että hoidan talon ulkopuoliset hommat ja lisäksi autan sisällä kaikessa mihin ehdin töiltä ja lastenhoidolta.

Sitten jos yrittää halata tai lähestyä sovittelevasti, "ei nyt" koska on kollektiivinen kiireen tuntu kaikkien vielä tekemättömien asioiden kanssa.

Olemme järjestelleet jo ajat sitten, että nukumme eri huoneissa. Yksi niistä asioista mikä edes pitää nykyistä parisuhdetta yllä, pääsen edes illalla nollaamaan ajatukset tai leikkimään yrimääräisen tuokion lasten kanssa.

Tiedostan olevani putkiaivo ja olen vakuuttanut vaimolle yrittäväni parhaani. Rauhallisena hetkenä keskustellessa hän on sanonut että se riittää.

Vaan kun ei riitä - toistuvasti konfliktia.

Kuulkaahan naiset jotka luette tätä vastaavassa tilanteessa - sille on syynsä, miksi pariskunnat eroavat lapsien muuttaessa pois kotoaan. Vaikka olisi miten aikaa "järjestellä" se tulehtunut parisuhde ja alkaa nauttia seniori-iästä yhdessä puolison kanssa, toivo paremmasta tai edes oma terve itsetunto voi olla jo aikaa sitten murskautunut suhteen aikana. Omat vanhempani erosivat ollessani rippikouluiässä, täytyy sanoa näin aikuisiällä että heidän luonteenpiirteidensä erojen vuoksi olen myöhemmin ymmärtänyt syyt eroon.

Temppuja tarvitsemme mekin vaimon kanssa, jos meinataan keinutuoleissa olla saman katon alla.

Kuulostaa valitettavan tutulta, mutta onneksi emme ole naimisissa eikä ole yhteisiä lapsia. Mutta asuntolaina kuitenkin on. Sitä tuntee jatkuvasti vain olevansa naisen tiellä ja rasitteena, ihan sama mitä tekee. 

Ärsytykset onneksi monesti tulee ja menee. Pienetkin asiat ärsyttää suhteettoman paljon, jos on muuta stressiä tms. Itse yritän nykyään ajatelle, että tää on nyt vaan taas tällainen hetki ja kohta menee taas paremmin.

Jos oikeasti on muuten hyvän kumppanin löytänyt, niin on (minun mielestäni) vaan pakko sietää jotain sen omituisuuksia. Todennäköisesti kumppanin mielestä minussakin on todella ärsyttäviä piirteitä :D. Sitten yritän myös miettiä siltä kannalta, että miksi minä olisin se, joka päättää mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Siis jos mies menisi päivävaatteissaan lakanoille, niin omatpahan olisivat lakanansa ym. 

Aika usein huomaan oman ärsytykseni kumpuavan siitä, että kuvittelen (vaikka oikeasti tiedän, että näin ei ole), että puoliso tekisi tai tekemättä jättäisi asioita ihan vaan minua ärsyttääkseen. Eihän se tietenkään niin ole, vaan hänelle ei ole niin väliä, onko työtasoilla muruja tai onko keittiön ovenkaappien ovet tahmatassujäljissä. Minua nuo ärsyttävät, mutta niin kauan kun ei sentä silkassa törkyläjässä asuta, niin miksi juuri minun määrittämäni esim. siisteystaso olisi juuri se "oikea".

Saikohan tästä kukaan kiinni...?

Vierailija kirjoitti:

Vaimo ärsyttää helvetisti koko ajan juuri tuollaisen jatkuvan määräilyn takia. Jos kaikki ei mene juuri hänen pillinsä mukaan niin alkaa armoton valitus ja kiukuttelu.

Tämä tuntuu olevan universaali käytösmalli naisilla. En ymmärrä mikä tuollaisen voi aiheuttaa, mutta kokemus on täsmälleen sama itselläkin ja todella monella miehellä kenen kanssa olen asiasta puhunut. 

Niistä miehistä saa aina tarpeekseen. Siihen auttaa se ero.

Children of tomorrow.

Ennen asioita korjattiin yhdessä. Eikä niin pienistä kehdattu suuttua.

Tänään ostamme tai vaihdamme uutta.

Onko sinulla omaa elämää? Get a life on ensimmäinen neuvoni. Eli harrasta, tee niitä asioita mistä pidät.

Itseänikin ärsyttää kun mieheni kuorsaa, hörppii kahvia, tekee 10 h työpäiviä, mutta samaan aikaan pyrin ratkaisemaan nuo itseäni ärsyttävät asiat. Eli nukun korvatulpat korvissa, hyödynnän kuntoiluun / lukemiseen alkuillan kun mies tekee vielä töitä ja juon kahvia miehen kanssa samaan aikaan korkeintaan viikonloppuisin.

Sinun tapauksessa esim. Tuon tietokoneen äänen saa pois päältä hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

When you change the way you look at things ,things you look at change.. Oisko nyt joku henk.koht kriisi kuitenkin . Hanki harrastus,tee juttuja mistä tykkäät. Miehelle vastuuta kotona. Lempeät rajat. Väittäisin,että eroa katuisit.Käy juttelemassa jossain jos se ajatus vaikka vähän kirkastuis.

Millä tavalla omien ajatusten kirkastuminen auttaisi tietokoneen piippaukseen, karkin ostoon ja päivävaatteilla puhtailla lakanoilla makaamiseen? Ahaa, sinä varmaan tarkoitat sitä, että hänelle kirkastuisi ajatus siitä, kuinka paljon helpompaa elämä olisi ilman tuota miestä, vai mitä?

Tulis nyt se sota niin tulisi ihmisille vähän perspektiiviä todellisuuteen. Jos joku saatanan lakana ja makeiset ovat tärkeitä, niin kyllä aloittajalla on elämässä pienet murheet.

Mun vaimo laittaa vessapaperirullan aina väärinpäin telineeseen, eikä millään opi vaikka kuinka huomautan.

Hammastahnatuubin puristaminen keskeltä.

Luulin oikeasti että tämä on urbaanilegendaa riitelyaiheena, mutta niin vain exä sai siitä oikeasti hermostumisen aikaan.