Lue keskustelun säännöt.
Pe-la iltana usein yksin, vaikka seurustellaan?
Nanna
14.01.2023 |
Olemme seurustelleet jo kohta kaksi vuotta, mutta olen surullinen , kun miesystäväni haluaa useinkin lauantaisin tai perjantai-iltana olla kavereidensa kanssa. Olemme keskustelleet asiasta, mutta hän perustelee sen sillä, että täytyy hänen tavata muitakin.
En halua mennä mukaa, koska he ottavat kuppia aika reippaasti.
Mitä tehdä?
Kommentit (122)
Kuulostaa siltä, ettei mies mene kaverit ensin vaan alkoholi ensin, kaverit kakkosena ja tyttöystävä saa sitten sen mitä näiden jälkeen jää jäljelle.
Tyttöystävän rooli on olla itsestäänselvyys. Tiedän, että tämä on karua, mutta totuus vapauttaa toimintaan.
Ap:lle toivon rohkeutta ja itsearvostusta aloittaa uusi jakso elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta hyvälle. Tottakai kavereita pitää olla ja niiden kanssa viettää aikaa. Mutta, jos kaverit menee usein, liian usein edelle niin ei siitä hyvä seuraa. Mä olin 16 vuotta tosi paljon yksin. Yksin lasten kanssa kun perhe perustettiin. Mies aina jossain menoissaan. Ei ollut kivaa. Aina tuli hylkäämisen tunne kun valitsikin jonkun muun seuran minun ja perheensä sijaan.
Jos olette vasta 2v seurustelleet, suosittelen tarkkaan miettimään mitä elämältäsi haluat. Riittääkö sinulle se, että olet aina se kakkosvaihtoehto? Ilman että ajanmyötä katkeroidut asiasta?
Ehdit vielä löytää uudenkin, paremmin sinua huomioivan miehen.
Munkin mies otti minut kyllä mukaan, mutta kun lapsia tuli, en enää pystynyt lähteä. Hän lähti kuitenkin. Lähes joka viikonloppu. Jos ei lähtenyt, kiukutteli kotona.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvälle. Tottakai kavereita pitää olla ja niiden kanssa viettää aikaa. Mutta, jos kaverit menee usein, liian usein edelle niin ei siitä hyvä seuraa. Mä olin 16 vuotta tosi paljon yksin. Yksin lasten kanssa kun perhe perustettiin. Mies aina jossain menoissaan. Ei ollut kivaa. Aina tuli hylkäämisen tunne kun valitsikin jonkun muun seuran minun ja perheensä sijaan.
Jos olette vasta 2v seurustelleet, suosittelen tarkkaan miettimään mitä elämältäsi haluat. Riittääkö sinulle se, että olet aina se kakkosvaihtoehto? Ilman että ajanmyötä katkeroidut asiasta?
Ehdit vielä löytää uudenkin, paremmin sinua huomioivan miehen.Munkin mies otti minut kyllä mukaan, mutta kun lapsia tuli, en enää pystynyt lähteä. Hän lähti kuitenkin. Lähes joka viikonloppu. Jos ei lähtenyt, kiukutteli kotona.
Hylkäämisen tunne vaikka itse päätit jäädä kotiin?
Täällä on todella erikoisia ajatuksia liittyen parisuhteeseen ja perheeseen. Eipä ole ihme jos miehenne lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin seurustellut tuollaisen miehen kanssa. Ne kaverit tulee aina ensin ja sinä sen jälkeen. Ei tule muuttumaan. Välillä mies uhrasi mulle lauantai-illan, mutta tuntui että ei tehnyt sitä mielellään.
Sama kokemus. Mies oli koko illan todella ärtynyt ja räjähdysherkkä.
Jossakin vaiheessa sitten aloin mennä ihan hänen itsensä pyytämänä mukaan sinne illanviettoon kavereiden kanssa. Siellä mies jätti minut täysin yksin ja huolehti, että jos joku kavereista koetti pitää minulle seuraa tai kysyä, että viihdynkö, tuli mies väliin ja katsoi että kaveri "jättää minut rauhaan". Jos yhden kaverin koira tuli rapsutettavakseni, mies houkutteli sen heti pois luotani.
Kuinka huonosti voi antaa itseään kohdella...
Jos aloittaja olisi mies, täällä tuomittaisiin tämä mustasukkainen, kahlitseva ja alistava toiminta, jossa naista ei haluta päästää välillä tuulettamaan.
Hassu palsta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on noita jotka eivät aikuistu koskaan.
Sekö on aikuistumista ettei tapaa kavereitaan? Mä en sit halua aikuistua koskaan.
Jatkuva kännääminen viikonloppuina on alkoholismia.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on todella erikoisia ajatuksia liittyen parisuhteeseen ja perheeseen. Eipä ole ihme jos miehenne lähtee.
Parisuhde ja perhe ei todellakaan ole sitä, että iskä on kännissä kavereiden kanssa. Eikä se ole sitäkään, että iskä juo kotona. Toivottavasti sellaiset tyypit eivät seurustele koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvälle. Tottakai kavereita pitää olla ja niiden kanssa viettää aikaa. Mutta, jos kaverit menee usein, liian usein edelle niin ei siitä hyvä seuraa. Mä olin 16 vuotta tosi paljon yksin. Yksin lasten kanssa kun perhe perustettiin. Mies aina jossain menoissaan. Ei ollut kivaa. Aina tuli hylkäämisen tunne kun valitsikin jonkun muun seuran minun ja perheensä sijaan.
Jos olette vasta 2v seurustelleet, suosittelen tarkkaan miettimään mitä elämältäsi haluat. Riittääkö sinulle se, että olet aina se kakkosvaihtoehto? Ilman että ajanmyötä katkeroidut asiasta?
Ehdit vielä löytää uudenkin, paremmin sinua huomioivan miehen.Munkin mies otti minut kyllä mukaan, mutta kun lapsia tuli, en enää pystynyt lähteä. Hän lähti kuitenkin. Lähes joka viikonloppu. Jos ei lähtenyt, kiukutteli kotona.
Hylkäämisen tunne vaikka itse päätit jäädä kotiin?
Nää hajoo viimeistään sillon kun niiden lapset ne hylkää halutessaan leikkia kavereidensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on todella erikoisia ajatuksia liittyen parisuhteeseen ja perheeseen. Eipä ole ihme jos miehenne lähtee.
Parisuhde ja perhe ei todellakaan ole sitä, että iskä on kännissä kavereiden kanssa. Eikä se ole sitäkään, että iskä juo kotona. Toivottavasti sellaiset tyypit eivät seurustele koskaan.
Eikä sitä että iskä nyhvää kotona, pitää äitiä kädestä ja lohduttaa kun elämä on niin raskasta. Jokainen aikuinen saa käydä kavereiden kanssa ulkona ja kyllä, myös juoda halutessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittaja olisi mies, täällä tuomittaisiin tämä mustasukkainen, kahlitseva ja alistava toiminta, jossa naista ei haluta päästää välillä tuulettamaan.
Hassu palsta.
Ehkä se olisi vähän outoa, jos joku nainen olisi joka lauantai ryypyllä ja menossa. Että olisi vaan kaverien kanssa, viikotkin. Yksin parisuhteessa osa 2.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvälle. Tottakai kavereita pitää olla ja niiden kanssa viettää aikaa. Mutta, jos kaverit menee usein, liian usein edelle niin ei siitä hyvä seuraa. Mä olin 16 vuotta tosi paljon yksin. Yksin lasten kanssa kun perhe perustettiin. Mies aina jossain menoissaan. Ei ollut kivaa. Aina tuli hylkäämisen tunne kun valitsikin jonkun muun seuran minun ja perheensä sijaan.
Jos olette vasta 2v seurustelleet, suosittelen tarkkaan miettimään mitä elämältäsi haluat. Riittääkö sinulle se, että olet aina se kakkosvaihtoehto? Ilman että ajanmyötä katkeroidut asiasta?
Ehdit vielä löytää uudenkin, paremmin sinua huomioivan miehen.Munkin mies otti minut kyllä mukaan, mutta kun lapsia tuli, en enää pystynyt lähteä. Hän lähti kuitenkin. Lähes joka viikonloppu. Jos ei lähtenyt, kiukutteli kotona.
Hylkäämisen tunne vaikka itse päätit jäädä kotiin?
Niin. Meillä ei ole tukiverkostoa. Eli, ei lastenvahtia. Kun lapset oli pieniä, mies ehdotteli lastenvahdeiksi ties ketä sukunsa alkoholisteja. En suostunut, varmaan olin liian nipo tai jotain.
Ja kun ei ollut lastenvahtia, jonkun piti ne lapset jäädä hoitamaan. Eikä minusta muutenkaan ole oikein, että lapset joka viikonloppu, tai hyvin usein jätetään hoitajan kanssa ja lähdetään bilettämään. Joskus tottakai.
Sallin aina miehelle omat harrastukset, omat menot, kaverit jne. En kieltänyt enkä rajottanut.
Hylkäämiskokemuksen tunne tuli kun mies vakuutteli ettei ole menossa minnekkään, ja sitten lähti kuitenkin. Tai mies puhui että lämmitettäiskö sauna? Ja minä että joo, mukavaa, lämmitetään vaan. Ja totuus on se, että sinne saunaan tuleeki pari hänen kaveriaan hänen kanssaan. Minä kävin sitte pikasesti yksikseni. Ja näitähän riitti.
Ja kyllä. Minä toki itse päätin jäädä kotiin. Enkä edes halunnut lähteä minnekkään. Ja kyllä, silti koin itseni usein hylätyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on todella erikoisia ajatuksia liittyen parisuhteeseen ja perheeseen. Eipä ole ihme jos miehenne lähtee.
Parisuhde ja perhe ei todellakaan ole sitä, että iskä on kännissä kavereiden kanssa. Eikä se ole sitäkään, että iskä juo kotona. Toivottavasti sellaiset tyypit eivät seurustele koskaan.
Eikä sitä että iskä nyhvää kotona, pitää äitiä kädestä ja lohduttaa kun elämä on niin raskasta. Jokainen aikuinen saa käydä kavereiden kanssa ulkona ja kyllä, myös juoda halutessaan.
Luulisi näiden välistä löytyvän semmosen normaalin tilanteen. Jokaisella pitää olla kavereita ja omia menoja. Mutta ei sekään ole hyvä että sieltä perheen luota häivytään aina jonnekkin. Viikonloput on sitä että pe iltana isä ryyppää la makaa krapulassa. Kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on noita jotka eivät aikuistu koskaan.
Sekö on aikuistumista ettei tapaa kavereitaan? Mä en sit halua aikuistua koskaan.
Jatkuva kännääminen viikonloppuina on alkoholismia.
No ei ole, alkoholismi on ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on todella erikoisia ajatuksia liittyen parisuhteeseen ja perheeseen. Eipä ole ihme jos miehenne lähtee.
Parisuhde ja perhe ei todellakaan ole sitä, että iskä on kännissä kavereiden kanssa. Eikä se ole sitäkään, että iskä juo kotona. Toivottavasti sellaiset tyypit eivät seurustele koskaan.
Eikä sitä että iskä nyhvää kotona, pitää äitiä kädestä ja lohduttaa kun elämä on niin raskasta. Jokainen aikuinen saa käydä kavereiden kanssa ulkona ja kyllä, myös juoda halutessaan.
Luulisi näiden välistä löytyvän semmosen normaalin tilanteen. Jokaisella pitää olla kavereita ja omia menoja. Mutta ei sekään ole hyvä että sieltä perheen luota häivytään aina jonnekkin. Viikonloput on sitä että pe iltana isä ryyppää la makaa krapulassa. Kivaa.
Tän sä keksit omasta päästäsi, kukaan ei puhunut tuollaisesta tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on noita jotka eivät aikuistu koskaan.
Sekö on aikuistumista ettei tapaa kavereitaan? Mä en sit halua aikuistua koskaan.
Jatkuva kännääminen viikonloppuina on alkoholismia.
No ei ole, alkoholismi on ihan eri asia.
Vastoin kaikkia tilastoja 90% nuorista ihmisistä onkin alkoholisteja.
Kelmekymmentä vuotta avioliittoa takan mieslapsen kanssa, joka odotti kieli pitkällään vaikka naapurin puolisokean äijän kuppaisen ulkosaunan lämpeämistä - kunhan vain pääsi johonkin kotoa. Moottoripyöräreissuja viiden minuutin päätöksellä kavereiden kanssa, työpäivien tolkuttomia venymisiä mitä oudoimpien ideoiden varjolla. Ja kyllä; myyntityö joka vei pitkään ympäri palloa. Kun se perhe-elämä ei sovi, niin se ei sovi.
Mikseivät miehet viihdy kotona naisensa ja lapsiensa kanssa?
En olisi miehen kanssa jonka harrastuksiin kuuluu ottaa kuppia. Alkkisten kanssa seurustelu on ajanhukkaa