Lue keskustelun säännöt.
Vain neljä vuotta naimisissa ja haluaisin eron
Erotako
14.01.2023 |
Kaipaan tukea vaikeaan suhdetilanteeseen. Ollaan oltu mun miehen kanssa yhdessä vain 7 vuotta, 4 naimisissa. Meillä on yksi lapsi.
Olen saanut miehen ongelmista aivan tarpeekseni, mutta koen hirvittävän huonoa omaatuntoa erohaaveistani. Pitäisikö minun vielä yrittää?
Miehellä on ollut masennusta ja terveysongelmia, joissa olen häntä runsaasti tukenut ja myös käytännössä auttanut. Tämä on ollut rankkaa ja tilaa vievää.
Jostain mystisestä syystä mies ei halua kanssani enää lainkaan seksiä. Kärsii erektio-ongelmista, mutta nykyään ei onnistu seksissä edes viagran kanssa. Homma lopahtaa aina kesken. Mies sanoo, että häntä ahdistaa ja pelottaa seksi, on kuulemma liikaa paineita. Minä en ymmärrä miksi. Olen aina ollut suostuvainen kaikkiin variaatioihin seksistä, en tarvitse välttämättä yhdyntää ollakseni onnellinen. Haluttomuudesta on kärsitty jo niin kauan, että olen kokeillut joka ikistä netistä löytyvää vinkkiä asiaan. Mikään ei auta.
Tämän lisäksi mies polttaa ja juo usein kaljaa ja vetäytyy ihan omiin oloihinsa. Tästä vetäytymisestä on riidelty ihan järkyttävän paljon.
Mies on verbaalisesti kyvykäs ja keskustelukykyinen. Hyvinä hetkinä meillä on herkkää ja puhumme avoimesti, halailemme paljon ja hoidamme yhdessä rakasta lastamme.
Pitäisikö jaksaa vielä yrittää? Missä menee raja? Onko pikkulapsiaika aina helvettiä tavalla tai toisella? Sekin on minusta käsittämätöntä, että mies jankkaa minulle, että pikkulapsiarki nyt on tälläistä ja ei kukaan silloin seksiä jaksa harrastaa. Meillä on kuitenkin vain yksi lapsi ja turvaverkkoja....
Kommentit (36)
19, mieheni oli jo kolme vuotta Kelan tukemana terapiassa ja hänellä on lääkitys (nykyään varsin mieto enää). Osittain en uskalla erota, koska on niin huono omatunto juuri tästä mielenterveysasiasta. Miten joku voi jättää masentuneen? Miten voisin olla niin hirveä? Hänen masennuksensa on nykyään tosin paljon paremmassa jamassa. Usean vuoden tukemisprosessi on ehkä vaan ollut liikaa. Ehkä kynnyskysymys kuitenkin on se seksi. Muun kestäisin. Mies on sanonut minulle suoraan, että ei pysty seksiin ja se ahdistaa häntä. En voi millään tavalla olettaa tai pyytää, että hän siihen koskaan pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
21,
Masennus on jo hoidossa ja testot myös.
Olemme lukemattomia kertoja puhuneet alkoholista. Mies ei yleensä juo kännejä, vaan tissuttelee vähintään puolet viikosta. Ei myönnä ollenkaan, että alkoholinkäytössä olisi mitään ongelmaa. Pitää minua nipottajana ja tekopyhänä. Ei vaikuta yhtään siltä, että aikoisi edes vähentää, saati lopettaa.
Mies on ehdottomasti hyvä ja turvallinen isä. Kodinhoidon suhteen saamaton, mutta isänä mainio. Lapsi rakastaa selvästi meitä molempia yhtä paljon.
Keskustelut ovat hyviä, mutta minulla on myös ystäviä, joiden kanssa voin keskustella. Kaipaan rakkautta, en pelkkiä keskusteluja kaljan äärellä.
Mutta mainitsemasi seitsemän vuoden kriisi on mahdollinen syy ja sitä paitsi on minustakin mukavampaa elää ydinperheessä: talous on turvattu, lapselle kiva juttu, tuttua elämää, yhteiset lomat lapsesta ihania.
Se juominen voi hyvin viedä kyvyt. Ei pysty minunkaan miesystäväni, ja niitä selviä aikoja ei ole, silloin on joskus pystynyt.
Nyt suuttuu jos edes puhun että haluaisin seksiä, h**ittelee ja huutaa, että munan perässä vain olen.
24 JEP. Tutulta kuulostaa. Eli alkoholittomuus olisi ainut vaihtoehto, jos haluaisi, että suhde pelittää.
Kyllä masentuneenkin saa jättää. Onhan se nyt liikaa vaadittu että pitää omakin elämä pilata masentuneen kanssa jos toinen ei edes kunnolla halua parantua. Eli vähentää sitä alkoholiakin reilusti. Masentuneet ihmiset on hyvin kapeakatseisia, ei nähdä sitä toisen huonoa oloa sen oman huonon olon yli. Ei silloin oikein onnistu järkevä keskustelu suhteesta. Ei ole oikein että toinen (teidän tapauksessa sinä) jäät omien tarpeidesi kanssa sivuun toisen tarpeiden mennessä aina edelle. Ei se masennus oikeuta siihen.
Olen itse masentunut ja myös eronnut masentuneesta. Exän mielestä vika oli minussa kun kehtasin vaatia enemmän. Minä masennuin siinä sivussa enemmän. Ero teki hyvää. Olen oppinut että vaikka toisella on myös haasteita tai ongelmia elämässä, se ei tarkoita että minun elämän voi sysätä sivuun ja pitäisi vain odotella jotain parempaa aikaa että tulisi minun vuoroni. Parisuhteessa otetaan kumpikin kokonaan huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti tarkistaa miltä vuodelta kirjoitus oikein oli. Hetken jo luulin että on omani. E-häiriöt johtuu masennuslääkkeistä. Pahenee vielä jos lääkkeiden kaverina käyttää alkoholia. Myös tupakka lisää noita.
Et ole vastuussa miehesi ongelmista. Anna hänelle vaihtoehdot: jätä alko+tupakka ja voitte jatkaa yhdessä. Muutoin vain jätät hänet.
Aloittaja kirjoitti:
19, mieheni oli jo kolme vuotta Kelan tukemana terapiassa ja hänellä on lääkitys (nykyään varsin mieto enää). Osittain en uskalla erota, koska on niin huono omatunto juuri tästä mielenterveysasiasta. Miten joku voi jättää masentuneen? Miten voisin olla niin hirveä? Hänen masennuksensa on nykyään tosin paljon paremmassa jamassa. Usean vuoden tukemisprosessi on ehkä vaan ollut liikaa. Ehkä kynnyskysymys kuitenkin on se seksi. Muun kestäisin. Mies on sanonut minulle suoraan, että ei pysty seksiin ja se ahdistaa häntä. En voi millään tavalla olettaa tai pyytää, että hän siihen koskaan pystyy.
Minä olin just niin hirveä ihminen että jätin masentuneen. Käytiin toi kaikki sama paska läpi ja oltiin koko perhe onnettomia. Lapsia myöten. Sitten muutuin itsekkääksi paskaksi, jätin miehen, otin uuden ja ollaan kaikki onnellisia. Mies löysi uuden. Lapset voi paljon paremmin ja minä olen onneni kukkuloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalja ja tupakka riittäisi mulle syyksi erota. Joten vastaus on helppo.
Voisitko edes harkita seksiä jonkun toisen kanssa? Jos miehesi ei halua eikä pysty, kyllä hänen siinä tapauksessa pitäisi antaa sinulle vapaus saada tyydytyksesi muualta. Jos kuvion saa pelittämään, suhdetta voisi silti olla mahdollista jatkaa. Ei tarvitse aina ajatella niin mustavalkoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset tarinat sieltä.
Tämä tarina kuulostaa kyllä todelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28, ahh kiitos!!! Mikä sua yllätti eron hetkellä? Oliko mies vihainen / tekikö jotain ikäviä temppuja vai tajusiko itsekin, että ero ois hyvä vaihtoehto? Saitteko eron jälkeen välit kuntoon?
Mä tiedostan, että tämä paska pyörä ei lopeta pyörimistä itsestään. Onneksi ollaan terapiassa, niin voin siellä selittää tätä tilannetta miehelle ammattiauttajan kanssa.
30, en. Jos mies ei osittain masennuksen takia kykene seksiin, olisi minusta henkistä väkivaltaa lähteä panemaan muita. Tätä vaihtoehtoa olen toki pohtinut, mutta en halua tehdä sitä. En halua romahduttaa miehen itsetuntoa entisestään.
Ymmärrän kyllä, että Ap haluaa pitää ydinperheen kasassa, mutta ei tuo tilanne kyllä hyvältä kuulosta. Kyllä se seksikin suhteeseen kuuluu. Masentuneen ihmisen kanssa eläminen on kyllä todella raskasta ja masentunut ihminen on todella itsekäs. Ymmärrän, että masennus on sairaus ja masentunut ihminen ei sairautta valitse.
Kokemusta itselläni on, eli mieheni sairastui masennukseen 28 yhteisen vuoden jälkeen, yritin kaikkeni, joustin kaikessa, itkin salaa ja hyväksyin kaiken, kuljin kotona kuin munankuorilla, yritin välillä jopa olla "eri versio itsestäni" jotta mies rakastaisi kuten ennen jne. Halusin seistä rinnalla ja tukea. Meillä tilanne ajautui siihen, että mies muutti pari kuukautta sitten omaan kotiin. Minulla ja teinillämme on ollut nyt paljon helpompi hengittää, myönnän, että ikävöin ja kaipaan ja välillä suututtaa niin pahuksen paljon. Nyt mies on tullut kotiin yöksi noin kerran viikossa ja huomaan että omille tunteille on tapahtunut jotain, mies on kovin muuttunut. Kaipaan rinnalleni ihmistä jonka kanssa voi tehdä jotain, kaipaan kosketusta ja halua. Mieheni ei puhu, ei siis ole puhunut 28 vuoden aikana tunteista yms. Salasi taitavasti masennuksensa yli vuoden. Ei rakkauteni ole hävinnyt, mutta kaikki rakkaustarinat ei pääty onnellisesti.
En valitsisi rinnalleni enää masennusta sairastunutta ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestäsi voi inhottaa pakottamasi variaatioseksi.
Mitä luulet, ap, kun katsot myöhemmin taaksepäin kadutko eroa vai sitä, että vietit ainutkertaisen elämäsi onnettomana pohtien eroa?
Vaatisin miestä hakemaan apua masennukseen jos ei ole jo avun piirissä ja juurikin selvittämään testot.
Sopisin, ettei kotona juoda alkoholia, eikä kotiin tulla kännissä.
Kerroit että teillä on hyviä keskusteluja ja läheisyyttä.
Onko mies hyvä ja turvallinen isä?
Monillahan tulee seitsemän vuoden kriisi ja pikkulapsiaika on haastavaa.
En missään nimessä suosittele näillä tiedoilla teille ydinperheen rikkomista vaan ongelmiin avun etsimistä ja aikaa. Lapsi kasvaa nopeasti ja ajat muuttuvat.