Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka eivät "lässytä" vauvan nähdessään, mutta tekevät tätä, kun on kyse koirista/kissoista yms lemmikeistä?
14.01.2023 |
Itse myönnän lässyttäväni kimeällä äänellä varsinkin koiran/kissanpennuille. Päästelen mitä ihmeellisempiä ääniä ja välillä ihan huomaamattani. Välillä nolottaa, jos alan lässyttämään jonkun puolitutun lemmikille.
Kommentit (59)
Onhan sitä tutkittu ja sillä on joku ihan oikea funktio, ei se muuten tulisi useimmilta ihmisiltä niin selkärangasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ihmisiä, joissa pienen ja heikon näkeminen - hyönteinen, eläimen tai ihmisen vauvan katseleminen - aiheuttaa väkivallan himoa. Vauvaa he eivät voi vahingoittaa, vaikka sellaisia impulseja ehkä mieleen tulee. Voisiko lässytys auttaa niihin impulseihin?
Toisaalta, kun minä lässytän eläimelle, ehkä jollakin tasolla ajattelen: "Hah! Olet elossa, vaikka olet tuollainen!"
Niin, voisiko se lässytys ollan jonkinlainen aggression konversio. Huumoriksi kääntämistä.
En pidä ihmisvauvoista, niin en todellakaan lässytä niille tai kiinnitä muutenkaan huomiota.
Periaatteessa vanhuksillekin voi lässyttää, jos se auttaa pitämään agression kurissa.
Ja lässytys pienille lapsille, kovalla äänellä, voi olla alistava ele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain patologista siinä on. Kuten äänen muuttuminen helposti on.
Mulla on vauvoista kokemus että ne usein vierastaa, niin tulee puhuttua hyvin rauhallisella ja ystävällisellä äänensävyllä ja aika hiljaa. Eläimien kanssa ehkä tulee käytettyä äänenpainoja paljon voimakkaammin, ja siansaksalepertelyä (enhän mä nyt herranjestas voi jotain siansaksaa vauvalle puhua, kärsii vielä kielellinen kehitys ja olisi se alentavaakin.) 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu. Ei ole kissaa, jota en ihailisi ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselle en koskaan lässytä - en minkään ikäiselle.
Mutta eläimille, kyllä, toisinaan! :D Sellaisille, jotka ovat "säälittävyydessään suloisia."
Ei eläimet oo säälittäviä suloisina eikä muulloin.
Kyllä on, koska joskus ihmiset laittaa niitä parittelemaan kamalina yhdistelminä ja tulos on surkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan heti kivoiksi ihmisiksi ne jotka lässyttää mun koiralle. Ne jotka ei tee niin on yleensä aika raskaita tyyppejä.
Sori, mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleeko muille "painetta" lässyttää jonkun vauvalle? Siis jos et lässytä, sinua kohdellaan kuin psykopaattia, koska et nyt naisena osoittanut vauvalle mitään naurettavaa lässytyksellä osoitettavaa sympatiaa.
Vastasin kyllä, mutta jäi mainitsematta että aikuisillekin koirille ja eläimille. Kiltillä äänellä. Paitsi jos on äreä Rottweiler.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lässytän vauvoille ja kissanpennuille, mutta mikään ei ole ällöttävämpää, kuin koiranpentu:D
Paitsi aikuinen koira. Vielä pahempi.
Mun mielestä katti on kammottavin otus mitä maa päällään kantaa. Niin ne vaan aina valitsee just minut seuralaisekseen. En lässytä kun mieli tekis potkasta koko otus pois.
Ai että kun pääsis potkimaan sut h e n g i l t ä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vauvoista kokemus että ne usein vierastaa, niin tulee puhuttua hyvin rauhallisella ja ystävällisellä äänensävyllä ja aika hiljaa. Eläimien kanssa ehkä tulee käytettyä äänenpainoja paljon voimakkaammin, ja siansaksalepertelyä (enhän mä nyt herranjestas voi jotain siansaksaa vauvalle puhua, kärsii vielä kielellinen kehitys ja olisi se alentavaakin.) 😆
Siansaksasta tuli mieleen, että meillä oli lapsuudessani kesäasunnon lähellä naapuri, vanha äijä joka asui vuorenrinteellä elukoidensa kanssa ja hänellä oli tapana joskus huutaa niille hitaalla, mutta kovalla äänellä, suurin piirtein: "Ai että teitä sarvipäitä, sarvipäiden synnyttämiä olioita... Mokomat sarvipäät, jotka teidät synnytti! HÖLMÖT otukset!" Ehkä se oli hänen tapansa lässyttää, kun ei vaimoakaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Niin, voisiko se lässytys ollan jonkinlainen aggression konversio. Huumoriksi kääntämistä.
Eläimet ymmärtävät hyvin äänensävyjä, siitä on kyse. Valitettavasti ihminen ymmärtää eläinten käytöstä usein todella huonosti. Esim. sätitään koiraa tuhotöistä kun luullaan että se kykenee ymmärtämään tehneensä väärin 4h sitten ja häpeämään. Kissa taas esim. voi kävellä vähän kauemmas ja kääntää selkänsä ilmaistakseen sovinnollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Juu. Ei ole kissaa, jota en ihailisi ääneen.
Kissoille on helppo lässyttää, koska ne on yleensä aika omahyväisiä... Lässyttämällä saat vallan siitä omahyväisyydestä, pääset osaksi sitä - et alistamalla, vaan kohottamalla itsesi "omahyväisyyden tunnustajaksi." Kontrolloit kokemusta itsestäsi kissan suhteen. Muuten samassa tilassa olisi kaksi kilpailevaa yksilöä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, voisiko se lässytys ollan jonkinlainen aggression konversio. Huumoriksi kääntämistä.
Eläimet ymmärtävät hyvin äänensävyjä, siitä on kyse. Valitettavasti ihminen ymmärtää eläinten käytöstä usein todella huonosti. Esim. sätitään koiraa tuhotöistä kun luullaan että se kykenee ymmärtämään tehneensä väärin 4h sitten ja häpeämään. Kissa taas esim. voi kävellä vähän kauemmas ja kääntää selkänsä ilmaistakseen sovinnollisuutta.
^Joo, eläimet ovat neroja ymmärtämään.
Jotta voisin kokea ihmisestä lässytyksen tarpeen, mun pitäis kai nähdä hänessä jokin surkuhupaisa piirre, johon suhtautuisin "iloisen sadistisesti"?