Onko joku muu vahingossa lisääntynyt ihmisen kanssa jolla ei kiinnosta omat lapset?
Nostan käden ylös, kaksi lasta. Mistään ei taida olla apua, lapset 5 ja 3. Ensimmäisen kohdalla luulin, että kyse on monesta muusta asiasta mutta tajusin just että sillä ei vaan kiinnosta. Ero taitaa olla vaihtoehto, oon niin uupunut olemaan yksin vastuussa kaikesta lapsiin liittyvästä (myös henkisestä puolesta).
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Juu. Tehtiin 2 lasta pienellä ikäerolla. Tajusin liian myöhään ettei miestä kiinnosta. Nyt ollaan jo erottu ja lapset isoja. Ei edelleenkään soittele, viestittele tai tapaa juurikaan lapsia omasta pyynnöstään.
Tämän pitäisi jo biologisista syistä olla perusolettamus jokaisella järjellisellä lisääntymishaluisella naisella.
Vahingossa lisääntyminen?
Haloo? Elämme vuotta 2023?!?
Edesvastuutonta porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Sannan mies.
Sannan kouluttamattomalla (kavereilleen apurahoja jaelleella) lapatossumiehellä kyseessä on ankkurilapsi.
Vahingossa minäkin lisäännyin, mutta vain kerran. Oltiin nuoria ja mies halusi ehdottomasti pitää lapsen ja myöhemmin olisi halunnut myös toisen, johon en suostunut. Oltiin kuitenkin yhdessä yli 10v eikä miehellä tuntunut koskaan olevan mitään isällisiä tunteita lastaan kohtaan eikä hoitanut mitään velvollisuuksiaan, ei edes pyydettäessä. Eron jälkeen maksoi elarit mukisematta ja lapsi kävi muutamia kertoja hänen luonaan, mutta kun heillä ei ollut oikein minkäänlaista suhdetta toisiinsa, niin sekin jäi.
Vierailija kirjoitti:
Vahingossa lisääntyminen?
Haloo? Elämme vuotta 2023?!?
Edesvastuutonta porukkaa.
Holhouksen alaisiksi tällaiset edesvastuuttomat ja syyntakeettomat miehet ja naiset joutavat koheltamasta.
Monet naiset vauvakuumeessaan kiireellisesti lisääntyy ja sitten odottelee jos sitä miestä alkaisi lapset kiinnostamaan.
Ei sitten mikään ihme kun yksinhuoltajia on nykyään ihan pilvin pimein.
Miksei lapsia sitten voisi yksinään hoitaa suhteessa vaan pitää erota ja hoitaa ne sen jälkeenkin yksinään.
Nainen kun päättää haluta lapsen niin pitäisi aina varautua siihen että on mahdollista joutua yksin se hoitamaan. Yhden kanssa pärjää mutta miksi sitten on tehty toinenkin. Kyllä sen miehen mielenkiinnon luulisi sen ensimmäisen kohdalla jo näkyä.
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset vauvakuumeessaan kiireellisesti lisääntyy ja sitten odottelee jos sitä miestä alkaisi lapset kiinnostamaan.
Ei sitten mikään ihme kun yksinhuoltajia on nykyään ihan pilvin pimein.
Miksei lapsia sitten voisi yksinään hoitaa suhteessa vaan pitää erota ja hoitaa ne sen jälkeenkin yksinään.
Nainen kun päättää haluta lapsen niin pitäisi aina varautua siihen että on mahdollista joutua yksin se hoitamaan. Yhden kanssa pärjää mutta miksi sitten on tehty toinenkin. Kyllä sen miehen mielenkiinnon luulisi sen ensimmäisen kohdalla jo näkyä.
Toimivat siis itsekkäästi ja vastuuttomasti viettiensä vietävissä. Katkerana sitten haukutaan "itsekkäät" velat.
Oma ex- mieheni haukkui mahoksi lehmäksi, kun ei lasta alkanut kuulua. Oltiin useita vuosia naimisissa ennenkuin uusi elämä sai alkunsa. Sitten se olikin jo kuulemma h..raamisen tulos ja jonkun muun äp.. Ei häntä kiinnostanut kuin bemarin kiillotus ja parempien soittimien osto siihen. Sitten illat vietti autoillen, kun vauva oli syntynyt. Eron jälkeen harvakseltaan näyttäytyi, nyt lapsen ollessa jo aikuinen heillä on etäiset välit. Ei edes pappana ole kuvioissa, lapsenlapset kasvavat ilman häntä. Ehkäpä se on parempi niin, eivät opi vääristyneitä elämänarvoja.
Vierailija kirjoitti:
Oma ex- mieheni haukkui mahoksi lehmäksi, kun ei lasta alkanut kuulua. Oltiin useita vuosia naimisissa ennenkuin uusi elämä sai alkunsa. Sitten se olikin jo kuulemma h..raamisen tulos ja jonkun muun äp.. Ei häntä kiinnostanut kuin bemarin kiillotus ja parempien soittimien osto siihen. Sitten illat vietti autoillen, kun vauva oli syntynyt. Eron jälkeen harvakseltaan näyttäytyi, nyt lapsen ollessa jo aikuinen heillä on etäiset välit. Ei edes pappana ole kuvioissa, lapsenlapset kasvavat ilman häntä. Ehkäpä se on parempi niin, eivät opi vääristyneitä elämänarvoja.
Olisipa ääliö ex-miehesi ollut (ennakkoon testattuna vermennettu) t uhkamuna.
Minun mies kyllä hoitaa lapsia muuten, mutta puhelin on kourassa 24/7. Surettaa kun vauva yrittää jokeltaa isälleen ja isompi kertoa päivän tapahtumia. Lapset viedään nukkumaan siten, että lapsi makaa sängyssä ja ukko tuijottaa vieressä puhelinta. Lasta syöttäessäkin ukolla on toisessa kädessä lusikka ja toisessa puhelin.
Vierailija kirjoitti:
Minun mies kyllä hoitaa lapsia muuten, mutta puhelin on kourassa 24/7. Surettaa kun vauva yrittää jokeltaa isälleen ja isompi kertoa päivän tapahtumia. Lapset viedään nukkumaan siten, että lapsi makaa sängyssä ja ukko tuijottaa vieressä puhelinta. Lasta syöttäessäkin ukolla on toisessa kädessä lusikka ja toisessa puhelin.
= Se tärkein ja ainoa merkityksellinen asia nykyajan tusinatyhjäpäälle, joka tarvitsee digivirikettä aina 24/7.
-> Tästäkin syystä fiksummat eivät pakonomaisesti ja piittaamattomasti jatka/monista kelvottomia geenejä.
Vierailija kirjoitti:
Oma ex- mieheni haukkui mahoksi lehmäksi, kun ei lasta alkanut kuulua. Oltiin useita vuosia naimisissa ennenkuin uusi elämä sai alkunsa.
Ja sinä siis aivan vapaaehtoisesti jatkoit avioliittoa ja lapsen yrittämistä miehen kanssa, joka haukkui sinua mahoksi lehmäksi? Kuule, nyt ei heru sääliä yhtään. Olet aivan surkea nainen.
Vierailija kirjoitti:
Minun mies kyllä hoitaa lapsia muuten, mutta puhelin on kourassa 24/7. Surettaa kun vauva yrittää jokeltaa isälleen ja isompi kertoa päivän tapahtumia. Lapset viedään nukkumaan siten, että lapsi makaa sängyssä ja ukko tuijottaa vieressä puhelinta. Lasta syöttäessäkin ukolla on toisessa kädessä lusikka ja toisessa puhelin.
Täällä sama homma. Olen todella harkinnut eroa, mutta arkeni hankaloituisi huomattavasti, koska mies hoitaa kaikki muut lapsen tarpeet oma-alotteisesti paitsi ei paljon juttele tai ole muuten läsnä.
Täällä yksi. Menin lisääntymään tämmöisen miehen kanssa kolmesti.
Aina olen ollut yksin lapsista vastuussa, miehen osallistuminen on ollut todella vähäistä. Tosin, omasta mielestään osallistuu paljon, silloin kun on paikalla. Valittaa miten hänen on hoidettava kaikki. Monesti mietin, että jos joutuisi vaikka kuukaudeksi sairaalaan, ja mies oikeasti joutuisi hoitamaan KAIKEN, niin tajuaisikohan?
Hyvin harvassa on ne kerrat kun on tehnyt jotain lasten kanssa lasten harrastuksiin ei halua osallistua, kun hänellä on omat. Ei siis edes kuskaa. Saan apua enemmän perheen ulkopuolisilta kun lasten isältä. Enää en edes pyydä apua vaan järjestän muuten.
Yksi lapsista kiinnostunut isänsä harrastuksesta, sinne joskus harvoin siis harvoin! Pääsee mukaan.
Puhuu lapsilleen tosi rumasti, vähättelee ja arvostelee. Tämä lisääntynyt tosi paljon kun lapset kasvaneet. Ei ollut niin ilkeä kun olivat pieniä.
Aina se on viikonloput kulkenu baareissa ja mä oon ollu yksin lasten kanssa. Silti kaikki valokuvat on esim semmosia missä isä puuhaa lasten kanssa. (Monessa kuvassa krapulassa, mutta sitähän ei ulkopuoliset tiedä) Hyvin vähän semmoisia missä minä.
No, nyt on ero tulossa. Lapset jo isoja. Haluaisi itselleen lähihuoltajuuden. Elareita ei kiinnosta maksaa. Kauhulla odotan minkälainen vääntö tästä vielä tulee...
Mutta. Mies halusi lapsia. Hän oli sitä mieltä että tehdään toinen heti ensimmäisen perään. Minä toppuuttelin, että en vielä halua. No se vaan pani mua paljaalla, ja raskaushan siitä oli seurauksena.
En tajua miksi olen vuosia katsonut kaikkea sitä paskaa mitä tässä suhteessa on ollut? Onneksi tämä on pian ohi. Viimeinen, iso, loppuvääntö enää edessä. Huoltajuudesta, lasten asumisesta, elareista, osituksista....
Kumpa olisin lähtenyt vuosia sitten, lapset olisi saaneet asua kodissa missä olisi ollut hyvä ilmapiiri.
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset vauvakuumeessaan kiireellisesti lisääntyy ja sitten odottelee jos sitä miestä alkaisi lapset kiinnostamaan.
Ei sitten mikään ihme kun yksinhuoltajia on nykyään ihan pilvin pimein.
Miksei lapsia sitten voisi yksinään hoitaa suhteessa vaan pitää erota ja hoitaa ne sen jälkeenkin yksinään.
Nainen kun päättää haluta lapsen niin pitäisi aina varautua siihen että on mahdollista joutua yksin se hoitamaan. Yhden kanssa pärjää mutta miksi sitten on tehty toinenkin. Kyllä sen miehen mielenkiinnon luulisi sen ensimmäisen kohdalla jo näkyä.
Vmp. Pitäisikö samoin jokaisen lasta haluavan miehen varautua lähtökohtaisesti siihen, että on mahdollisuus joutua yksin se hoitamaan? Kyllä aikuinen ihminen on sukupuolesta riippumatta velvollinen ottamaan vastuuta jälkikasvustaan, kun on sellaista tietoisesti lähtenyt hankkimaan. Sääli miten monista (miehistä) ei näytä siihen olevan. Vastenmielinen ihmistyyppi.
Joo, ja vauvakuumekin sillä oli. Suostuin yhteen, onneksi vain yhteen. Isänsä vaihdoin parempaan kun häntä ei oma lapsi sitten kiinnostanutkaan. Nyt jo aikuinen lapsi on aika välinpitämätön, kun isä yrittää paikkailla etäisiä välejä. Niinhän sitä metsä aina vastaa, kuin sinne huudetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset vauvakuumeessaan kiireellisesti lisääntyy ja sitten odottelee jos sitä miestä alkaisi lapset kiinnostamaan.
Ei sitten mikään ihme kun yksinhuoltajia on nykyään ihan pilvin pimein.
Miksei lapsia sitten voisi yksinään hoitaa suhteessa vaan pitää erota ja hoitaa ne sen jälkeenkin yksinään.
Nainen kun päättää haluta lapsen niin pitäisi aina varautua siihen että on mahdollista joutua yksin se hoitamaan. Yhden kanssa pärjää mutta miksi sitten on tehty toinenkin. Kyllä sen miehen mielenkiinnon luulisi sen ensimmäisen kohdalla jo näkyä.
Vmp. Pitäisikö samoin jokaisen lasta haluavan miehen varautua lähtökohtaisesti siihen, että on mahdollisuus joutua yksin se hoitamaan? Kyllä aikuinen ihminen on sukupuolesta riippumatta velvollinen ottamaan vastuuta jälkikasvustaan, kun on sellaista tietoisesti lähtenyt hankkimaan. Sääli miten monista (miehistä) ei näytä siihen olevan. Vastenmielinen ihmistyyppi.
Ei, koska konkreettinen synnytyskoneisto + työ on vain naisella, joten äitiys on kaikin tavoin sitovampaa.
Ei tulisi ikinä mieleenikään moinen älyvapaa ja vastuuton sekoilu. Tekemistäni vahingoista kyllä toki vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. Menin lisääntymään tämmöisen miehen kanssa kolmesti.
Aina olen ollut yksin lapsista vastuussa, miehen osallistuminen on ollut todella vähäistä. Tosin, omasta mielestään osallistuu paljon, silloin kun on paikalla. Valittaa miten hänen on hoidettava kaikki. Monesti mietin, että jos joutuisi vaikka kuukaudeksi sairaalaan, ja mies oikeasti joutuisi hoitamaan KAIKEN, niin tajuaisikohan?
Hyvin harvassa on ne kerrat kun on tehnyt jotain lasten kanssa lasten harrastuksiin ei halua osallistua, kun hänellä on omat. Ei siis edes kuskaa. Saan apua enemmän perheen ulkopuolisilta kun lasten isältä. Enää en edes pyydä apua vaan järjestän muuten.
Yksi lapsista kiinnostunut isänsä harrastuksesta, sinne joskus harvoin siis harvoin! Pääsee mukaan.
Puhuu lapsilleen tosi rumasti, vähättelee ja arvostelee. Tämä lisääntynyt tosi paljon kun lapset kasvaneet. Ei ollut niin ilkeä kun olivat pieniä.
Aina se on viikonloput kulkenu baareissa ja mä oon ollu yksin lasten kanssa. Silti kaikki valokuvat on esim semmosia missä isä puuhaa lasten kanssa. (Monessa kuvassa krapulassa, mutta sitähän ei ulkopuoliset tiedä) Hyvin vähän semmoisia missä minä.No, nyt on ero tulossa. Lapset jo isoja. Haluaisi itselleen lähihuoltajuuden. Elareita ei kiinnosta maksaa. Kauhulla odotan minkälainen vääntö tästä vielä tulee...
Mutta. Mies halusi lapsia. Hän oli sitä mieltä että tehdään toinen heti ensimmäisen perään. Minä toppuuttelin, että en vielä halua. No se vaan pani mua paljaalla, ja raskaushan siitä oli seurauksena.
En tajua miksi olen vuosia katsonut kaikkea sitä paskaa mitä tässä suhteessa on ollut? Onneksi tämä on pian ohi. Viimeinen, iso, loppuvääntö enää edessä. Huoltajuudesta, lasten asumisesta, elareista, osituksista....
Kumpa olisin lähtenyt vuosia sitten, lapset olisi saaneet asua kodissa missä olisi ollut hyvä ilmapiiri.
Kunpa et olisi lähtenyt alun perinkään.
Oliko ap omilla vanhemmillasi samanlainen tapaus? Onko vahinkolisääntyminen perinnöllistä?