Lue keskustelun säännöt.
Mikä saa tavallisen ihmisen hinkuamaan julkisuutta?
Katsokaa minua!
14.01.2023 |
Eikö se julkisuudessa olo ole rasittavaa? Kun avioerot, uudet suhteet, lastensaannit - kaikki kuvataan ja kirjoitetaan koko maailmalle reposteltavaksi.
Ehkä alunperin toivotaan ihailua ja koetaan oma itsensä niin mielenkiintoiseksi, että ajatellaan yleisön haluavan tietää kaiken: mitä syöt, miten nukut, mitä puet päälle.
Sitten kun se ulkokuori ei riitä, julkisuuteen tuodaan omat terapiat ja elämän vastoinkäymiset ja siinä samassa kerrotaan ihan liikaa tietoa existä ja nyxistä ja oikeasti se suuri yleisö pudistelee päätään ja ajattelee, että en olisi tätäkään halunnut tietää ja voi vaikuttaja sun lapsiraukkojasi joiden jokainen yskähdys ja oksennus on raportoitu maailman tappiin saakka digiulottuvuuteen.
Kommentit (30)
Vaikuttaja = täydellinen elämässään menestyjä, josta rahvaan tulisi ottaa mallia
(Vaikuttajan itsensä mielestä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten ihmetyttää, kuinka jotkut kuvittelevat voivansa hallita sitä julkisuutta. Ei voi ottaa rusinoita pullasta ja kuvitella, että olet julkisuudessa vain positiivisessa valossa. Jos mokaat, niin sekin on julkisuudessa ja se on sitten kestettävä. Turha siinä on huudella, että media kohtelee kaltoin.
Se on varmaan osa synnynnäistä "luonnetta" tai temperamenttia ja aivojen synnynnäisiä kytkentöjä, ekstrovertti, introvertti tyyliin. Toiset ovat sairaalloisen ujoja tai erakkoja, toisten pitää olla huomion keskipisteessä.
Sitä pitäisi varmaan kysyä siltä henkilöltä itseltään.
Kenenkään päähän ja ajatuksiin ja mieltymyksiin kun kukaan ei pääse näkemään.
Ajattel jos sinun pääsi olisi lasia ja jokainen vastaantulija näkisi mitä siellä liikkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää, kuinka jotkut kuvittelevat voivansa hallita sitä julkisuutta. Ei voi ottaa rusinoita pullasta ja kuvitella, että olet julkisuudessa vain positiivisessa valossa. Jos mokaat, niin sekin on julkisuudessa ja se on sitten kestettävä. Turha siinä on huudella, että media kohtelee kaltoin.
Näitä jatkuvasti uhriutuvia en pysty ymmärtämään. Oma valinta.
Onko se sitä ,että elämä ei ole tarpeeksi opettanut vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaan osa synnynnäistä "luonnetta" tai temperamenttia ja aivojen synnynnäisiä kytkentöjä, ekstrovertti, introvertti tyyliin. Toiset ovat sairaalloisen ujoja tai erakkoja, toisten pitää olla huomion keskipisteessä.
Kyllä, tai huomionhakuista persoonallisuushäiriötä mikä on ihan yleinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää, kuinka jotkut kuvittelevat voivansa hallita sitä julkisuutta. Ei voi ottaa rusinoita pullasta ja kuvitella, että olet julkisuudessa vain positiivisessa valossa. Jos mokaat, niin sekin on julkisuudessa ja se on sitten kestettävä. Turha siinä on huudella, että media kohtelee kaltoin.
Näitä jatkuvasti uhriutuvia en pysty ymmärtämään. Oma valinta.
Kenenkään ei tarvitse kestää ihmisten vainoamista ja herjaamista, edes julkkisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaan osa synnynnäistä "luonnetta" tai temperamenttia ja aivojen synnynnäisiä kytkentöjä, ekstrovertti, introvertti tyyliin. Toiset ovat sairaalloisen ujoja tai erakkoja, toisten pitää olla huomion keskipisteessä.
Kyllä, tai huomionhakuista persoonallisuushäiriötä mikä on ihan yleinen.
Tai epävakaan ja huomiohakuisen yhdistelmä. Näitä on.
Määritä ensin tavallinen? Jokaineen on ainutlaatuinen, joten mikä tekee tavallisen ja mikä epätavallisen?
Tietyt ammatit ovat julkisia. Esimerkiksi näyttelijälle tai muusikolle julkisuus mahdollistaa työtä. Usein nuo ammatinvalinnat kumpuavat intohimosta eivätkä julkisuudenhalusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Määritä ensin tavallinen? Jokaineen on ainutlaatuinen, joten mikä tekee tavallisen ja mikä epätavallisen?
Tietyt ammatit ovat julkisia. Esimerkiksi näyttelijälle tai muusikolle julkisuus mahdollistaa työtä. Usein nuo ammatinvalinnat kumpuavat intohimosta eivätkä julkisuudenhalusta.
Nää määrittelyjen vänkääjät ovat hauskoja. Maalitolppien siirtelyä aina.
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää, kuinka jotkut kuvittelevat voivansa hallita sitä julkisuutta. Ei voi ottaa rusinoita pullasta ja kuvitella, että olet julkisuudessa vain positiivisessa valossa. Jos mokaat, niin sekin on julkisuudessa ja se on sitten kestettävä. Turha siinä on huudella, että media kohtelee kaltoin.
Kokemattomat ei kykene siihen myllyyn henkisesti. Lehdet ovat aika aktiivisia juttujen kirjoittajis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määritä ensin tavallinen? Jokaineen on ainutlaatuinen, joten mikä tekee tavallisen ja mikä epätavallisen?
Tietyt ammatit ovat julkisia. Esimerkiksi näyttelijälle tai muusikolle julkisuus mahdollistaa työtä. Usein nuo ammatinvalinnat kumpuavat intohimosta eivätkä julkisuudenhalusta.
Nää määrittelyjen vänkääjät ovat hauskoja. Maalitolppien siirtelyä aina.
Ei vaan pointtina se, että se mikä on minulle tai sinulle tavallista, ei välttämättä tavallista jollekin toiselle. Julkisuudesta puhuttaessa esimerkiksi Beyoncen tavallinen päivä on hyvin erilaista, kuin mitä minä koen tavalliseksi päiväksi. Tavallisuus ja normaali ovat kuitenkin subjektiivisia käsitteitä. Arvottaminen sen perusteella, että nimittää jotakuta tavalliseksi ja nostaa toisen erityiseksi, saa kysymään, että kuka on erityinen, jos tavallinen ei saisi ap:n mielestä olla julkisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määritä ensin tavallinen? Jokaineen on ainutlaatuinen, joten mikä tekee tavallisen ja mikä epätavallisen?
Tietyt ammatit ovat julkisia. Esimerkiksi näyttelijälle tai muusikolle julkisuus mahdollistaa työtä. Usein nuo ammatinvalinnat kumpuavat intohimosta eivätkä julkisuudenhalusta.
Nää määrittelyjen vänkääjät ovat hauskoja. Maalitolppien siirtelyä aina.
Ei vaan pointtina se, että se mikä on minulle tai sinulle tavallista, ei välttämättä tavallista jollekin toiselle. Julkisuudesta puhuttaessa esimerkiksi Beyoncen tavallinen päivä on hyvin erilaista, kuin mitä minä koen tavalliseksi päiväksi. Tavallisuus ja normaali ovat kuitenkin subjektiivisia käsitteitä. Arvottaminen sen perusteella, että nimittää jotakuta tavalliseksi ja nostaa toisen erityiseksi, saa kysymään, että kuka on erityinen, jos tavallinen ei saisi ap:n mielestä olla julkisuudessa.
Ei tuossa ap ole määrittänyt sitä kuka saa olla julkisuudessa. Enemmänkin kommentoi julkisuudessa olevien käyttäytymistä.
Ketjussa on hyviä kommentteja siitä että julkisuudessa olevan täytyy ymmärtää että sitä ei voi hallita vaan on oltava valmis kestämään kritiikkiä myös. Emmehän enää ole henkisesti lapsia vaan itsenäisiä aikuisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää, kuinka jotkut kuvittelevat voivansa hallita sitä julkisuutta. Ei voi ottaa rusinoita pullasta ja kuvitella, että olet julkisuudessa vain positiivisessa valossa. Jos mokaat, niin sekin on julkisuudessa ja se on sitten kestettävä. Turha siinä on huudella, että media kohtelee kaltoin.
Näitä jatkuvasti uhriutuvia en pysty ymmärtämään. Oma valinta.
Kenenkään ei tarvitse kestää ihmisten vainoamista ja herjaamista, edes julkkisten.
Miten tämä ketju liittyy kommenttiisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määritä ensin tavallinen? Jokaineen on ainutlaatuinen, joten mikä tekee tavallisen ja mikä epätavallisen?
Tietyt ammatit ovat julkisia. Esimerkiksi näyttelijälle tai muusikolle julkisuus mahdollistaa työtä. Usein nuo ammatinvalinnat kumpuavat intohimosta eivätkä julkisuudenhalusta.
Nää määrittelyjen vänkääjät ovat hauskoja. Maalitolppien siirtelyä aina.
Ei vaan pointtina se, että se mikä on minulle tai sinulle tavallista, ei välttämättä tavallista jollekin toiselle. Julkisuudesta puhuttaessa esimerkiksi Beyoncen tavallinen päivä on hyvin erilaista, kuin mitä minä koen tavalliseksi päiväksi. Tavallisuus ja normaali ovat kuitenkin subjektiivisia käsitteitä. Arvottaminen sen perusteella, että nimittää jotakuta tavalliseksi ja nostaa toisen erityiseksi, saa kysymään, että kuka on erityinen, jos tavallinen ei saisi ap:n mielestä olla julkisuudessa.
Ei tuossa ap ole määrittänyt sitä kuka saa olla julkisuudessa. Enemmänkin kommentoi julkisuudessa olevien käyttäytymistä.
Ketjussa on hyviä kommentteja siitä että julkisuudessa olevan täytyy ymmärtää että sitä ei voi hallita vaan on oltava valmis kestämään kritiikkiä myös. Emmehän enää ole henkisesti lapsia vaan itsenäisiä aikuisia ihmisiä.
Julkisuutta voi hallita siinä määrin, että valitsee mitä haastatteluissa kertoo ja antaako medialle luvan tunkeutua yksityiselämän puolelle. Paparazzeille ja tonkijoihin ei voi vaikuttaa, mutta eiköhän jokainen julkisuuteen hakeutuva ymmärrä, että kaikki huomio ei ole positiivista ja riskinä on joutua kritisoinnin kohteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määritä ensin tavallinen? Jokaineen on ainutlaatuinen, joten mikä tekee tavallisen ja mikä epätavallisen?
Tietyt ammatit ovat julkisia. Esimerkiksi näyttelijälle tai muusikolle julkisuus mahdollistaa työtä. Usein nuo ammatinvalinnat kumpuavat intohimosta eivätkä julkisuudenhalusta.
Nää määrittelyjen vänkääjät ovat hauskoja. Maalitolppien siirtelyä aina.
Ei vaan pointtina se, että se mikä on minulle tai sinulle tavallista, ei välttämättä tavallista jollekin toiselle. Julkisuudesta puhuttaessa esimerkiksi Beyoncen tavallinen päivä on hyvin erilaista, kuin mitä minä koen tavalliseksi päiväksi. Tavallisuus ja normaali ovat kuitenkin subjektiivisia käsitteitä. Arvottaminen sen perusteella, että nimittää jotakuta tavalliseksi ja nostaa toisen erityiseksi, saa kysymään, että kuka on erityinen, jos tavallinen ei saisi ap:n mielestä olla julkisuudessa.
Ei tuossa ap ole määrittänyt sitä kuka saa olla julkisuudessa. Enemmänkin kommentoi julkisuudessa olevien käyttäytymistä.
Ketjussa on hyviä kommentteja siitä että julkisuudessa olevan täytyy ymmärtää että sitä ei voi hallita vaan on oltava valmis kestämään kritiikkiä myös. Emmehän enää ole henkisesti lapsia vaan itsenäisiä aikuisia ihmisiä.
Julkisuutta voi hallita siinä määrin, että valitsee mitä haastatteluissa kertoo ja antaako medialle luvan tunkeutua yksityiselämän puolelle. Paparazzeille ja tonkijoihin ei voi vaikuttaa, mutta eiköhän jokainen julkisuuteen hakeutuva ymmärrä, että kaikki huomio ei ole positiivista ja riskinä on joutua kritisoinnin kohteeksi.
Moni julkkis ei anna oma-aloitteisesti haastatteluja tai muutenkaan tietoa julkisuuteen yksityiselämäänsä koskevista asioista. En ole juurikaan nähnyt tällaisten julkkisten uhriutuvan millään tavalla.
Joku saattaa nuorena eläytyä johonkin julkiseen rooliin, vähän aivopestynä, se vie mennessään. Mutta miten vanhempana jaksaa sitä vai juokseeko iso raha, pitää olla siinä roolissa "esikuvana".
Vastasit jo omaan kysymykseesi