Lue keskustelun säännöt.
"Puupellot"
14.01.2023 |
Vihreät käyttävät tuota termiä talousmetsistä. He haluavat, että Suomessa olisi enemmän metsää, josta ei puita kaadettaisi. Mikseivät he itse osta metsää ja jätä sieltä puita kaatamatta?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
No jatkuva kasvatus ei oikein suomen oloissa toimi. Meiltä puuttuu ns. puolivarjopuut joita esim. keski-euroopassa esiintyy. Jatkuvan kasvatuksen periaatehan on että valtapuuston ppa lasketaan valikoivilla hakkuilla luokkaan 12 m2/ha ja odotetaan että puusto siementää alleen uuden sukupolven ja taas poimitaan päältä isoimpia. Eli johtaa Suomen ilmasto-oloissa siihen että metsän kasvu pysähtyy. Uudistuva puuaines ei ole kasvatuskelpoista tai sitä ei synny ollenkaan. Ainoa puulajimme mitä voisi jk-metsätalouteen ajatella on Kuusi (Picea abies). Mutta ongelmia on paljon eikä myrsky- ja hyönteistuhot ole niistä pienimpiä.
Ei pidä sekoittaa 2-jaksoisen metsän kasvatukseen eikä määrämittaharsintaan jota tehtiin paljon ennen 1960-luvun muutoksia.
No itse olen kuullut hyvistäkin tuloksista jatkuvan kasvatuksen menetemästä ihan Suomessa. Jatkuvaa kasvatusta voi toteuttaa korjaamalla puita pienaukkohakkuilla tai suurten puiden poimintahakkuilla metsästä. En osaa sanoa, onko näillä onnistuneilla kokemuksilla sitten ollut joku erilainen periaate tai käytöntö ja toimintamalli kuin sinun mainitsemasi. Voi toki olla, että metsänomistajan tarvii perehtyä asiaan vähän enemmän (tai valita tarpeeksi osaava tekijä asiaan), jotta kulloiseenkin kyseessä olevaan metsään osataan valita oikeat ja myös oikea-aikaiset toimenpiteet. Sama kaava ei välttämättä sovikaan erityypisiin metsiin.
On aika erikoista heittää ykskantaan, "ettei Suomessa toimi". Hyviä kokemuksia asiasta on kuitenkin mys on. Rahallinen tuotto taitaa olla keskimäärin vähän pienempi metsänomistajalle. Suuret metsäyhtiöt ymmärtääkseni suosivat yleensä mieluummin päätehakkuun korjuutapaa, sillä heillehän on kaikkein helpointa korjata kaikki yhdellä kertaa tehokkailla suurilla koneilla. Metsän muita arvoja (kuin suoraa puusta saatavaa rahallista arvoa), tällä menetemällä säästetään kuitenkin merkittävästi. Metsän kasvu ei tietenkään pysähdy oikein valituilla ja tehdyillä toimenpiteillä. Jos siirrytään tasakokoisen puuston kasvatuksesta jatkuvan kasvatuksen tapaan, niin tämä vaatii myös siirtymävaiheen hakkuita.
Jotkut tosin jopa väittävät, että ekologisten avojen lisäksi rahallinenkin tuotto olisi pidemmällä aikaväillä kokonaisuudessaan laskien jatkuvan kasvatuksen menetelmällä suurempi verrattuna avohakkuuseen:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita säätiötä, jotka jo tuota tekevät, se Linkolan onko se Suomen Luonnonperinnön säätiö?
Oletko katsellut metsiä "sillä silmällä"? Kyllä siellä seassa aikamoisia puupeltoja on, ihan oikeasti. On myös metsiä, jotka ovat ihan metsiä, joissa on kaikenikäisiä puita, myös kaatuneena maassa, on pysyyn kuivaneita, on monilajisia metsiä. Ne ovat usein eläimistöltään ja kasvistoltaan monimuotoisempia kuin nämä puupellot.
Niissäkin on kuitenkin suomalaisten näkökulmasta ongelmia: niissä ei kasva kovin paljon marjoja. Puolukka ja mustikka vaativat jonkin verran valoa, ja tuollainen luonnontilaisempi metsä on aika pimeä maanrajassa. No, jos on oikea puupelto, niin siellä ei kyllä kasva sen kummemmin marjoja kuin sieniäkään. Eikä ne puutkaan kasva kovin hyvin sitten loppujen lopuksi.
Monelle suomalaiselle tuollainen yksilajinen ilmava/avara metsä on se "oikea" metsä, siellä on runsaasti polkuja, joita pitkin on helppo kulkea, siellä näkee pitkälle, joten ei ole pelkoa eksymisestä ja näkee helposti muut ihmiset jo kaukaa, niin voi väistää.
Minulla on 4 hehtaaria metsää, josta kaadetaan vain polttopuutarpeen verran puita. Jätän sinne hieman kaatunutta puuta ja pystyynkuivanutta, mutta onhan se paljon tyhjempi kuin mitä luonnontilainen metsä.
Suomalainen metsä on siitä hankala, että maapohja aika harvoin suosii erilaisia puulajeja. Kaiken lisäksi lehtipuilla on typerä taipumus kuolla ennen havupuita ja sitten lahota pystyyn ja lopulta kaatua. Jos lehtipuu ei saa valoa, se reppana menehtyy.
Suurin osa suomalaisista luulee tavallista 50v talousmetsää hoitamattomaksi ikimetsäksi, jos siellä ei ole kantoja näkyvissä.
Puupelto kuvaa sitä feikkimetsäö hyvin. Sehän se on, puupelto.. En oo vihreä minäkään, luonnosta tykkään kyllä ja olen yleensä sen puolella, en ihmisen.
Kyllä, tiedän että puupeltojakin tarvitaan tämmöisessa kulutushelvetissä, mutta ei kaikkia metsiä voi tuhota niiden alta, piste.
Rajansa ihmisen touhuillakin pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jatkuva kasvatus ei oikein suomen oloissa toimi. Meiltä puuttuu ns. puolivarjopuut joita esim. keski-euroopassa esiintyy. Jatkuvan kasvatuksen periaatehan on että valtapuuston ppa lasketaan valikoivilla hakkuilla luokkaan 12 m2/ha ja odotetaan että puusto siementää alleen uuden sukupolven ja taas poimitaan päältä isoimpia. Eli johtaa Suomen ilmasto-oloissa siihen että metsän kasvu pysähtyy. Uudistuva puuaines ei ole kasvatuskelpoista tai sitä ei synny ollenkaan. Ainoa puulajimme mitä voisi jk-metsätalouteen ajatella on Kuusi (Picea abies). Mutta ongelmia on paljon eikä myrsky- ja hyönteistuhot ole niistä pienimpiä.
Ei pidä sekoittaa 2-jaksoisen metsän kasvatukseen eikä määrämittaharsintaan jota tehtiin paljon ennen 1960-luvun muutoksia.
No itse olen kuullut hyvistäkin tuloksista jatkuvan kasvatuksen menetemästä ihan Suomessa. Jatkuvaa kasvatusta voi toteuttaa korjaamalla puita pienaukkohakkuilla tai suurten puiden poimintahakkuilla metsästä. En osaa sanoa, onko näillä onnistuneilla kokemuksilla sitten ollut joku erilainen periaate tai käytöntö ja toimintamalli kuin sinun mainitsemasi. Voi toki olla, että metsänomistajan tarvii perehtyä asiaan vähän enemmän (tai valita tarpeeksi osaava tekijä asiaan), jotta kulloiseenkin kyseessä olevaan metsään osataan valita oikeat ja myös oikea-aikaiset toimenpiteet. Sama kaava ei välttämättä sovikaan erityypisiin metsiin.
On aika erikoista heittää ykskantaan, "ettei Suomessa toimi". Hyviä kokemuksia asiasta on kuitenkin mys on. Rahallinen tuotto taitaa olla keskimäärin vähän pienempi metsänomistajalle. Suuret metsäyhtiöt ymmärtääkseni suosivat yleensä mieluummin päätehakkuun korjuutapaa, sillä heillehän on kaikkein helpointa korjata kaikki yhdellä kertaa tehokkailla suurilla koneilla. Metsän muita arvoja (kuin suoraa puusta saatavaa rahallista arvoa), tällä menetemällä säästetään kuitenkin merkittävästi. Metsän kasvu ei tietenkään pysähdy oikein valituilla ja tehdyillä toimenpiteillä. Jos siirrytään tasakokoisen puuston kasvatuksesta jatkuvan kasvatuksen tapaan, niin tämä vaatii myös siirtymävaiheen hakkuita.
Jotkut tosin jopa väittävät, että ekologisten avojen lisäksi rahallinenkin tuotto olisi pidemmällä aikaväillä kokonaisuudessaan laskien jatkuvan kasvatuksen menetelmällä suurempi verrattuna avohakkuuseen:
Ongelmana meillä on se, että ei ole olemassa jatkuvan kasvatuksen koealoja, mutta viljelymetsiä on Suomessa tutkittu kohta 200 vuotta. Jos koealoja olisi, voitaisiin osoittaa puiden voivan siellä todella huonosti, koska juuret on survottu viiden vuoden välein ja metsäpohjasta iso osa on ajouria. Poimintahakkuissa ei siis ole tasaista, eri-ikäistä metsikköä vaan runsas määrä ajouria ja niiden välissä epämääräisiä pöpelikköjä, joista käydään nappaamassa isoimmat (tai muulla tavalla valikoituneet puut) yksitellen pois.
Pitkällä aikavälillä taimiaines huononee ja metsänjalostuksella aikaansaatu laadun paraneminen menetetään 60 vuodessa. Kuka tahansa metsänomistaja voi kokeilla ja katsoa, miten juuri hän saa metsästä jopa tavanomaista metsätaloutta paremmin tuoton, mutta seuraaville sukupolville jääkin sitten taistelu kirjanpainajaa ja tervasrosoa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhassa metsässä et näe mitään eläimiä. Taimikko, tai ensiharvennus taas kuhisee elämää. Kirjoittajat on oikeassa siinä, että miksi ei istuttaisi sellaisia puista, jotka kasvaa maaperässä parhaiten? Kasvu toimii parhaiten hiilinieluna.
Vai aletaanko kaskeamaan, kuten ennenvanhaan?
höpöhöpö.
Luonnontilaisissa metsissä elämää on monimuotoisemmin ja enemmän. Kaikki tutkimustieto näyttää näin.
Jospa nyt pysyttäsiin siis faktoissa omissa väitteissä, vaikka metsätalouden määrää haluaisikin pitää korkealla ja kannattasi esim. runsaita avohakkuita muista syistä ja perusteista johtuen.
Usea Suomen metsien harvinaistunut eläinaji vaatii juurikin vanhaa ja luonnontilaista metsää lisääntyäkseen ja pärjätäkseen. Esim. kuukkeli on tällainen. Ja kun suojelee kuukkelin selviämistä ja huolehtii tarpeeksi laajoista sopivista elinympäristöistä, niin samalla tulee suojelleeksi montaa muutakin eläinlajia. Useille lajeille ei löydy tarpeellisia olosuhteita selviytymiseen ja lisääntymiseen talousmetsissä, varsinkaan niissä, joissa on säännölliset päätehakkuut ja korjataan kerralla valtaosa puista.
(Tosin metsätaloudessakin on lajien säilymisen kannalta olemassa parempia vaihtoehtoja kuin tällaiset päätehakkuut. Jatkuvan kasvatuksen metsätalous, joissa lisäksi metsiin jätetään jonkin verran myös lahopuuta, pökkelöitä ja keloja, on monille lajeille huomattavasti parempi vaihtoehto.)
Eri eläinlajit tarvitevat eri-ikäistä metsää. Koska nykyään ei ole enää luonnollisia metsäpaloja ei nuorta metsää ole muuten kuin hakkaamalla.
No kylläpä niitä hakkuita on aivan ylenmäärin nykyisellä tavalla. Varaa on tämän seikka huomioiden kyllä vähentää hakkuita paljon. Ja se vain siis nimenomaan lisäisi metsien eläimistön monipuolisuutta. Nuorista metsistä ei ole pulaa Suomessa, ovat hyvin korostuneessa osuudessa luonnolliseen tilaan, metsäpaloineen, verrattuna. Pulaa on monipuolisen ja hyvinvoivan eläimistön kannalta juurikin niistä luonnontilaisista vanhoista metsistä. Tästähän ei ole mitään epäsevyyttä tai epävarmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puupelto kuvaa sitä feikkimetsäö hyvin. Sehän se on, puupelto.. En oo vihreä minäkään, luonnosta tykkään kyllä ja olen yleensä sen puolella, en ihmisen.
Kyllä, tiedän että puupeltojakin tarvitaan tämmöisessa kulutushelvetissä, mutta ei kaikkia metsiä voi tuhota niiden alta, piste.
Rajansa ihmisen touhuillakin pitää olla.
Olen kulkenut elämässäni noin 30 000 metsähehtaarin halki ja ainoat kohtaamani puupellot olivat metsitettyjä entisiä peltoja. Miksi vaikuttaa siltä, että kaikki kirjoittavat vain niistä, vaikka suurin osa metsistä on aivan muuta?
Vihreät ei taida ymmärtää sitä, että metsä on tehokkain hiilinielu silloin kun se kasvaa. Metsä, jossa puut ovat jo täysikasvuisia, ei enää sido hiiltä niin kuin kasvuiässä oleva metsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhassa metsässä et näe mitään eläimiä. Taimikko, tai ensiharvennus taas kuhisee elämää. Kirjoittajat on oikeassa siinä, että miksi ei istuttaisi sellaisia puista, jotka kasvaa maaperässä parhaiten? Kasvu toimii parhaiten hiilinieluna.
Vai aletaanko kaskeamaan, kuten ennenvanhaan?
höpöhöpö.
Luonnontilaisissa metsissä elämää on monimuotoisemmin ja enemmän. Kaikki tutkimustieto näyttää näin.
Jospa nyt pysyttäsiin siis faktoissa omissa väitteissä, vaikka metsätalouden määrää haluaisikin pitää korkealla ja kannattasi esim. runsaita avohakkuita muista syistä ja perusteista johtuen.
Usea Suomen metsien harvinaistunut eläinaji vaatii juurikin vanhaa ja luonnontilaista metsää lisääntyäkseen ja pärjätäkseen. Esim. kuukkeli on tällainen. Ja kun suojelee kuukkelin selviämistä ja huolehtii tarpeeksi laajoista sopivista elinympäristöistä, niin samalla tulee suojelleeksi montaa muutakin eläinlajia. Useille lajeille ei löydy tarpeellisia olosuhteita selviytymiseen ja lisääntymiseen talousmetsissä, varsinkaan niissä, joissa on säännölliset päätehakkuut ja korjataan kerralla valtaosa puista.
(Tosin metsätaloudessakin on lajien säilymisen kannalta olemassa parempia vaihtoehtoja kuin tällaiset päätehakkuut. Jatkuvan kasvatuksen metsätalous, joissa lisäksi metsiin jätetään jonkin verran myös lahopuuta, pökkelöitä ja keloja, on monille lajeille huomattavasti parempi vaihtoehto.)
Eri eläinlajit tarvitevat eri-ikäistä metsää. Koska nykyään ei ole enää luonnollisia metsäpaloja ei nuorta metsää ole muuten kuin hakkaamalla.
No kylläpä niitä hakkuita on aivan ylenmäärin nykyisellä tavalla. Varaa on tämän seikka huomioiden kyllä vähentää hakkuita paljon. Ja se vain siis nimenomaan lisäisi metsien eläimistön monipuolisuutta. Nuorista metsistä ei ole pulaa Suomessa, ovat hyvin korostuneessa osuudessa luonnolliseen tilaan, metsäpaloineen, verrattuna. Pulaa on monipuolisen ja hyvinvoivan eläimistön kannalta juurikin niistä luonnontilaisista vanhoista metsistä. Tästähän ei ole mitään epäsevyyttä tai epävarmuutta.
Minä olen kyllä aika lailla epävarma siitä, että luonnontilainen metsä olisi tarpeen, koska sellaisia meillä oli viimeksi 1800-luvun alkupuolella. Sen jälkeen ruukit ja sahateollisuus käyttivät metsät aika lailla loppuun ja siitä huolimatta meillä yhä on ns. vanhojen metsien lajeja myös nuorissa metsissä.
Ylenmääräisiksi kerrotut hakkuut ovat osoitus siitä, että harvennuksia tehdään ajallaan, koska suuri määrä puusta tulee sieltä. Avohakkuita taas tekevät ne, joilla ei ole luottoa EU:n metsäpolitiikkaan eli kannatti hakata kaikki mahdollinen, koska nyt voi olla viimeinen mahdollinen hetki.
Tavallisen kansalaisen kannattaa ymmärtää, että jos et nyt itse hakkauta metsiäsi, voit saada sen hakkuukieltoon, jos naapuri suojelee oman metsänsä. Naapuri saa korvaukset, sinä et.
Vierailija kirjoitti:
Kiva kaupungista huudella mitä metsänomistajan pitäisi metsälleen tehdä! Valtion metsiä voi hallitus säädellä.
Hyvin sanottu. Nykyiset kommunistit aka vihervassarit haluaisivat yksityisten metsät valtion hellään huomaan, notta niitä voitaisiin hoitaan ideologisesti oikein.
Sillä lailla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen metsä-asioista kiinnostuneille kolmea asiaa:
a) Lue kirja :Puukansan tarina, Tekijä Veikko Huovinen. Ammattilaisen kuvaus siitä kuin metsä toimii kun se saa toimia omilla ehdoillaan 200-vuoden ajan.
b) Käy Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Vanhojen metsien luonnonpuisto ja on todella vaikuttava. Suojeltu jo 1800-luvulta saakka.
c) Perehty nykyiseen Suomalaiseen jaksolliseen metsänkasvatukseen. Opiskele kasvupaikkatyypit ja Dendrologiaa sen verran että ymmärrät Suomessa kasvavien puiden ominaisuudet ja vaatimukset kasvupaikalle ja ilmasto-olosuhteille.
Suomen metsätalouden tämän hetkinen ongelma on nuorten metsien hoidon puute. Ei mikään muu. Toki voidaan ennallistaa soita ja pitääkin korjata virheet joita on tehty. Mutta muistetaan että yksityinen metsänomistus tuottaa 90% vientiteollisuuden raaka-aineesta ja se raaka-aine on tällä hetkellä alihinnoiteltua bulkkitavaraa jota ei meillä jalosteta tarpeeksi.
Voidaan puhua hiilensidonnasta ja luonnonsuojelusta. Mutta valitettavasti jaksollinen kuviometsätalous on meidän maassa ainoa toimiva menetelmä ja on erittäin ikävää että raaka-aineen tuottaja ei saa riittävä korvausta tuotteestaan ja tämä johtaa siihen että uudistushakkuun jälkeen huolehditaan pakollinen metsän uudistaminen koska laki vaatii sitä (Nykyään varsin väljästi tosin). Mutta tämän jälkeen metsä jää monasti unholaan ja sen kasvukunnosta ei huolehdita. Toki voidaan jättää huolehtimatta molemmista. Luonto hoitaa kyllä tilanteen, mutta aikajänne on pitkä. 100-200 vuotta.
Jos Suomessa hautaan säilyttää esimerkiksi alkuperäiset eläinlajit meidän metsissä, niin ainoa mahdollisuus on huolehta luonnontilaisen vanhan metsän määrästä tarpeeksi suurilla yhtenäisillä alueilla. Tämä asia on nyt vain yksinkertaisesti tutkimustiedonkin perusteella näin.
Metsänhoidossa myös avohakkuita vaihtamalla - menetelmään sopivissa metsissä - jatkuvaan kasvatukseen, jolloin metsässä on koko ajan eri-ikäistä puustoa, suojellaan samalla sekä luontoa, että korjataan ja myydään puuta.
Mutta joka tapauksessa tarvitaan riittävä ala luonnotilaista metsää. Nyt sitä ei ole ihan tarpeeksi (useat lajit vähenevät ja ovat vaarassa hävitä) ,vaan määrää pitäisi jonkin verran lisätä, eikä ainakaan saisi vähentyä enää yhtään. Tämähän ei poissulje metsätalouden harjoittamista, joka vaan pitää yksinkertaisesti sovittaa yhteen tämän tavoitteen kanssa ja muiden tärkeiden luontoarvojen kanssa. Nämä asiat onneksi ei ole joko-tai. Voidaan sekä suojella riittävä määrä metsää, että harjoittaa metsätaloutta.
On ihmisiä jotka pitävät luonnon arvoja oleellisen tärkeinä ja sitten on heitä, joiden arvomaailma on paljon enemmän välittömiin rahallisiin metsätalouden hyötyihin keskittyvä. He "voivat puhua luonnonsuojeusta", mutta se ei ole heille varsinaisesti niin tärkeää. Eivätkä he ehkä näe samalla tavalla metsien riittävän suojelun monia merkityksiä ja hyviä kerrannaisvaikutuksia. Kysehän on aika pitkälle arvoista. Minkä katsoo tärkeäksi.
Oma kirjavinkkini tästä tärkeästä metsäaiheesta:
Suomalainen aarniometsä, Petri Keto-Tokoi ja Timo Kuuluvainen
"Metsänhoidossa myös avohakkuita vaihtamalla - menetelmään sopivissa metsissä - jatkuvaan kasvatukseen, jolloin metsässä on koko ajan eri-ikäistä puustoa, suojellaan samalla sekä luontoa, että korjataan ja myydään puuta."
No ajatus on kaunis mutta pelkästään kansantalouden kannalta mahdoton. Ihan jo siksi että maaperämme soveltuu tuohon erittäin harvoissa tapauksissa ja kasvatustavan vaihtaminen lennosta on mahdottomuus. Eli jatkuvaa kasvatusta voisi ajatella tilanteissa joissa metsä on sukkesion päätevaiheessa tai lähestymässä sitä.
Samaten kannattaa muistaa että nykyinen hakkuu- ja korjuutekniikka ei sovellu jatkuvaan kasvatukseen ollenkaan. 700 000 euron kalustolla ja nykyisellä taksoituksella kukaan urakoitsija ei pysty tekemään jk:n hakkuita saati lähikuljetusta. Ja muille menetelmille ei ole halukkaita maksajia. Ei metsänomistajissa eikä teollisuudessakaan.
Itse metsäammattilaisena ja metsänomistaja kaipaan aikoja jolloin metsätalous työllisti Suomessa paljon enemmän väkeä. Metsureita, päivämiehiä, ajokoneyrittäjiä ja toimihenkilöitä. Heikotkin pärjäsi eikä ollut rajuja tulostavoitteita. Ikävää että tekninen kehitys vei meiltä kymmeniä tuhansia työpaikkoja ja samalla toiminnan tehokkuus vei kannattavuuden. Niin puun myyjältäkin joka 60% tapauksissa on yksityinen henkilö. Samaten kannattavuus katosi nuorten metsien ja taimikon hoidosta. Nykyinen metsätalousmalli on ikävä kyllä ainoa mahdollinen tapa toimia. Olemme syrjässsä maailmanmarkkinoista ja se että pystymme kilpailemaan vielä toistaiseksi esim. laadukkaassa sahatavarassa ja pakkauskartongeissa on vielä iso asia. Tulevaisuudessa voi olla toisin. Esim. rahtikustannusten nousu voi tehdä Suomen metsäalalle lopun.
Suomen metsätaloudessa on tehty paljon virheita. Tämä on täysin totta. Mutta niin kauan kuin metsätaloutemme raaka-aine on yksityisten omistamaa ja teollisuus sanelee ostohinnan yksipuolisesti niin asia ei tule muuttumaan. Vaikka omasta mielestäni sen pitäisi.
Vanhoja metsiä tarvitaan, kuten tarvitaan suojelua ja ennallistamistakin. Mutta toimenpiteet pitää olla harkittuja ja pitkäjänteisiä. Tämä on ainoa tie. Ei voida vaatia yksityisomaisuuden sosialisointia sillä perustella mitä tällä hetkellä ollaan vaatimassa. Tai siitä pitää saada sitten asianmukainen ja riittävä korvaus. Kokonaan toinen asia on se kuka tämän maksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Mielestäni eräs parhaista oppiaineista AMK:sa oli metsänäytön historia.
Kuten edellä mainittiin viimeiset aidot luonnontilaiset järeät metsät olivat Suomessa 1800-luvun loppupuolelle. Itä-Suomessa kaskeaminen tärveli suuret alat metsää, Pohjoisessa tervatalous ja vesistöjen varrella kehittyvä sahateollisuus vei kaiken mitä pystyi viemään. Ja se oli laillista. Esim. tervan saamiseksi on kierretty tarkoituksellisesti vahingoittamassa laajoja mäntyalueita ja kaadettu sitten parin kolmen vuoden päästä puut pois ja tervaporvarit ovat olleet rikkaita. Terva on maamme ensimmäisiä vientituotteita. Tärvellyn metsän pinta-alat ovat olleet huomattavasti suurempia mitä nykyään päätehakataan.
Omasta arkistostani löytyy vuodelta 1934 määrämittaharsinnasta sovittu kauppakirja jossa ostaja saa:
-Kaataa ja viedä vapaasti kaiken yli 17cm kuusen (halkaisija esimerkki, en muista tarkkaan)
-Kaataa ja viedä vapaasti kaiken yli 18 cm männyn (halkaisija esimerkki, en muista tarkkaan)
-Ostajan ei tarvitse korvata jääneelle metsälle syntynyttä vahinkoa millään tavoin.
-Ostaja saa rakentaa: Tukkitiet, laiturit, ajoväylät, padota tarvittaessa vesistön, uittaa puut vesistöä myöten (tämä on myös nykyisessä vesilaissa). Lisäksi ostaja saa tarvittaessa rakentaa majoitustilat hakkuumiehille ja nämä saavat pitää nuotiota vapaasti myyjän mailla ja kalastaa ja pyytää riistan.
Moinen menettely on luonut runsaasti lahopuuta sekä kerroksellisen puuston joka on varmasti ollut monilajinen. Ja kun otetaan nuo em. läpimitat huomioon niin ehjäksi hakkuussa jääneet puut ovat todella vanhoja ja kyvyttömiä uusiutumaan luontaisesti.
Muutos toimintatapaan tuli vasta 1948 harsintajulkilausuman myötä ja alettiin ymmärtää että metsävaramme loppuvat ja toimintatapaa on pakko muuttaa.
Minäki käutän tota nimitystä niistä, enkä oo vijtee. Tasasissa riveissä on puut täälläkin "metsissä", eivät oo oikeeta metsää nähneetkään. Surullinen näky.
50v