Surullista. Tein testin, että ottaako kukaan minuun yhteyttä, jos en itse ota muihin

Ajattelin ottaa yhteyttä vanhoihin koulukavereihin, joita en ole tavannut moneen vuoteen. Mutta onneksi tajusin, että se on turhaa puuhaa, koska jos he edes puhuvat kohteliaisuudesta, se on vain sitä ja se on yksipuolista, ei molemminpuolista. Olen iloinen, että tajusin olla etsimättä vanhoja koulukavereita, niin en joudu taas pettymään.

Minulle ei ole puoleen vuotten kukaan laittanut viestiä

Kiltti mies kirjoitti:

Minulle ei ole puoleen vuotten kukaan laittanut viestiä

Entäs onko joku soittanut?

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa olen ajatellut viime viikkoina, että tuttujen  puhelinnumerotkin pitäisi pyyhkiä  pois, ettei olisi houkutusta soittaa heille. Aion myös vaihtaa sähköpostiosoitteeni pian, joten en odota, että minuun otetaan yhteyttä, koska tiedän, ettei kenelläkään ole uutta sähköpostiosoitettani.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ottaa yhteyttä vanhoihin koulukavereihin, joita en ole tavannut moneen vuoteen. Mutta onneksi tajusin, että se on turhaa puuhaa, koska jos he edes puhuvat kohteliaisuudesta, se on vain sitä ja se on yksipuolista, ei molemminpuolista. Olen iloinen, että tajusin olla etsimättä vanhoja koulukavereita, niin en joudu taas pettymään.

Jos muhun ottais yhteyttä koulukaveri niin olisin iloinen. En tiedä tulisko meistä läheisiä ystäviä enää, mutta olisi mukava jutella!

Lopetin myös yksipuolisen yhteyden, jäi jäljelle kaksi ketkä ottaa yhteyttä. Muihin katkesi kokonaan. Mutta hyvä näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa olen ajatellut viime viikkoina, että tuttujen  puhelinnumerotkin pitäisi pyyhkiä  pois, ettei olisi houkutusta soittaa heille. Aion myös vaihtaa sähköpostiosoitteeni pian, joten en odota, että minuun otetaan yhteyttä, koska tiedän, ettei kenelläkään ole uutta sähköpostiosoitettani.

Miksi?

Miksi mitä?

Jotta ei olisi kiusausta soittaa ja olla koko ajan se aktiivinen osapuoli. Jos minulla ei ole heidän puhelinnumeroitaan, en soita heille.  Jos vaihdan sähköpostiosoitteeni, en odota ja en katso joka päivä, miksi kukaan ei ole kirjoittanut minulle.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin myös yksipuolisen yhteyden, jäi jäljelle kaksi ketkä ottaa yhteyttä. Muihin katkesi kokonaan. Mutta hyvä näin.

Kaksi on jo palojn. Ole iloinen. Ei ole tärkeää lukumäärä, vaan laatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ottaa yhteyttä vanhoihin koulukavereihin, joita en ole tavannut moneen vuoteen. Mutta onneksi tajusin, että se on turhaa puuhaa, koska jos he edes puhuvat kohteliaisuudesta, se on vain sitä ja se on yksipuolista, ei molemminpuolista. Olen iloinen, että tajusin olla etsimättä vanhoja koulukavereita, niin en joudu taas pettymään.

Jos muhun ottais yhteyttä koulukaveri niin olisin iloinen. En tiedä tulisko meistä läheisiä ystäviä enää, mutta olisi mukava jutella!

Mutta jos otan heihin yhteyttä, niin tiedän, että he eivät ottaisi yhteyttä. Sen verran on jo käytännön kokemusta tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ottaa yhteyttä vanhoihin koulukavereihin, joita en ole tavannut moneen vuoteen. Mutta onneksi tajusin, että se on turhaa puuhaa, koska jos he edes puhuvat kohteliaisuudesta, se on vain sitä ja se on yksipuolista, ei molemminpuolista. Olen iloinen, että tajusin olla etsimättä vanhoja koulukavereita, niin en joudu taas pettymään.

Jos muhun ottais yhteyttä koulukaveri niin olisin iloinen. En tiedä tulisko meistä läheisiä ystäviä enää, mutta olisi mukava jutella!

Niin olisin minäkin, mutta tiedän, että jos minä soittaisin, niin hän ei soittaisi  takaisitn. Sen takia.

Mä olen jo luovuttanut. Haistakoon paskan kaikki ja olkoot paskahuussissa kuolleena vaikka vuoden.

Tosiystävät voivat elää hiljaiseloa pitkiäkin aikoja eri syistä, mutta eivät unohda. Ystävyyden laadunhuomaa sitten kun tavataan uudestaan: onko kiusallista vai tuntuuko ettei edellisestä tapaamisesta ole kuin hetki?

Eipä silti, on mullakin ollut kavereita joista ei kuulunut enää mitään kun lopetin yhteydenpidon. Eivätkä he ottaneet enää yhteyttä edes pitkän ajan kuluttua. Nämä olivat vanhoja tuttavuuksia, jostain kouluajoilta, joten ystävyys kuoli varmaan ihan luonnollisesti kun kaikki vain kasvoivat erilleen.

Aika turhaa testailla. Itse olen jo aivan hyväksynyt, että jos haluan ystäviä niin heille kannattaa laittaa viestiä. Ei heistä muuten mitään kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin. Rasittaa, kun aina puhutaan miten ystävyyssuhteeseen täytyy panostaa ja lässynlää. Jos minä en panosta tai pidä yhteyttä, niin eipä kukaan muu vaivaudu. Miksi sen pitää olla aina minun varassani?

Ei tarvitse olla sinun varassasi, mutta sitten saat kyllä varautua siihen ettei muutkaan panosta ja olet sitten ihan yksin. En minä ainakaan jaksa kytätä näkeekö toiset vaivaa tasan saman verran ja vuorotellen. Jos haluan jotakuta tavata niin ei ole ongelma ottaa muihin yhteyttä vaikka jokaikinen kerta.

Toivotan muille  hyvää syntymäpäivää, mutta he eivät toivota minulle. Nyt riittää.

Minut muistetaan aina, kun tarvitaan jotain. Jos kännykkä soi tai kilahtaa, ajattelen aina,että kukahan nyt tarvii jotain. Surullista. Mitä teen väärin?

Jatkakaa uhriutumista, haen sipsit.

Tuttu tilanne, mutta kun vähän vaivautuu analysoimaan, niin vaikuttaa siltä, että ihmiset suosii helppoja arjessa tapahtuvia kohtaamisia. Kun yksilön sosiaaliset tarpeet täytyy esim työpaikalla, harrastuksissa tai opiskelupiireissä ei tule tarvetta pitää yhteyttä etäämpänä oleviin ihmisiin. Kysymys siis tuskin on mistään henkilökohtaisesta. Me, joilla tällaisia arjen sosiaalisia piirejä ei syystä tai toisesta ole jäämme sitten nuolemaan näppejämme. Se on semmosta - elämää.

Kannattaa kertoa kavereille, että koet ettei kukaan ehdi pitämäään sinuun yhteyttä ja se tuntuu kurjalta. Tai jos ei kehtaa kavereille avautua, mutta tahtoo parantaa tilannettaan, täytyy vain olla itse aktiivinen, vaikka se vähän epäreilulta tuntuisi.  Jos ite pyydät kavereita tapaamaan ja saapuvat paikalle, siitä voi olla kiitollinen. Voisi nimittäin myös olla toisin.

Elämän kurjuuden kollektiivinen poteminen palstalla on myös vaihtoehto, se ei kuitenkaan todennäköisesti lisää onnellisuuden kokemuksia kellekään.

Vierailija kirjoitti:

Minä tein muutama vuosi sitten tuollaisen testin, että lopetin yhteydenoton ystäviin ja jäin odottamaan, että kuinka kauan kestää että he ottavat yhteyttä koska se olin aina minä joka heihin ottaa yhteyttä. Nyt on pian 4 vuotta mennyt eikä kukaan ole ottanut yhteyttä. Ihmeellisesti kukaan heistä ei siis ole ilmeisesti kaivannut minua lainkaan.

Sama sillä erotuksella, että itse tein vastaavan testin jo kymmenisen vuotta sitten. Ja tuolloin olin havahtunut siihen, että kaikki yhteydenpito on ollut pidemmän aikaa täysin mun varassa eikä mulle aina edes vastattu eikä tosiaan takaisinpäin soiteltu. 

Sitten totesin, että en tuppaa vaan odottelen että aikaa on mulle, mutta sitä ei vielä ole ilmeisesti tullut. Eikä kaiketi tarvettakaan, muuttoavuksi ym kyllä kelpasin mainiosti mutta kun itse olisin sen ainoan kerran tarvinnut tuona aikana apua niin kukaan ei ehtinyt vaikka se ei edes ollut päivästä kiinni.