Lue keskustelun säännöt.
Henkisesti väsynyt ja hämmentynyt diabeetikko.
13.01.2023 |
Nyt on avauduttava täällä. Minulle todettiin vuosi sitten 2 tyypin diabetes ja olen siitä asti käyttänyt metforemia, yksi 500 mg tabletti aamuisin. No lääkäri joka kirjoitti minulle tämän ei missään vaiheessa puhunut mitään verensokeri mittaus laitteista tai diabetes hoitajalle ajan varauksetta, luojan kiitos että suvussa on diabeetikko joka kertoi, että nämä kaksi asiaa yleisesti annetaan kun saa diagnoosin.
Laihdutin vuodessa 20 kiloa ja olen lähellä normaalia painoa, vain 6 kiloa enää tiputettavana. Sain diagnoosin sillä varjolla että sokeri rasitus testini tulos oli hyvin korkea, yli 10 ja vaikka olin sinä aamuna stressaantunut ja muutenkin kipeän oloinen, uskon että se ei oikeasti vaikuttanut korkeaan tulokseen laisinkaan. No ei mitään, haluan pitää itsestäni huolta ja hoidan itseäni liikunnalla ja ihan perus terveellisellä ruokavaliolla ja omat verensokerit ovat olleet hyviä, muutaman kerran olleen pikkuisen yli, muttei paljoa.
Kaikki paasto sokerini ovat olleet alle 6 ja monesti myös alle 5, 2 viikkoa sitten oli alle 4, mutta sekin on kuitenkin normaalin rajoissa. 2 tuntia ruokailusta sokerit ovat olleet alle 7 ja monesti alle 6 ja joskus jopa alle 5. Mutta nyt viime viikolla 2 tuntia ruokailun jälkeen minun lukemani oli 8.3, joka tippui seiskaan puolentunnin päästä siitä. Tänä keskiviikkona lukema oli 6.8 ja 20 minuutin jälkeen se tippui kuutoseen. Tänään se oli 7.2 ja en mitannut sen jälkeen enää. Olen ollut stressaantunut koska nämä lukemat ovat aika korkeita minulle siinä mielessä että kuinka yleisesti ottaen minulla on ollut alle 6 jopa kahden tunnin ruokailun jälkeen.
Tänään aamulla soitin sote keskukseen että saisin varattua soitto ajan omalle diabetes hoitajalleni kenen kanssa voisin keskustella ja kysyä asioista jotka ovat oikeasti riivanneet minua koko talven läpi. No en saanut soitto aikaa vaan siellä joku random hoitaja kertoi minulle että arvoni ovat olleet hyviä ja että juttelee lääkärin kanssa lääkkeen lopettamisen suhteen, mitä minä en lähtenyt hakemaan vaan tietoa. No hän kertoi minulle että stressi ei nosta vaan alentaa verensokeria ja sama liikunnan suhteen. En saanut soitto aikaa vaan nyt minun huomisesta lähtien pitäisi olla käyttämättä metforemia 3 kuukautta milloin minulla olisi kontrolli.
Yritän nyt parhaani mukaan selittää, että miksi tämä kaikki on henkisesti imenyt minut kuiviin. Ensiksi, kaikki tieto diabetekseen liittyen vaihtelee liikaa. Kaiken lukemani jälkeen minun ymmärrykseni on tämä. En saa syödä: Leipää, hedelmiä, perunaa, pastaa, riisiä, lihaa, mitään vilja tai kaura tuotteita. Itse yritän syödä normaalisti ja iltapalani koostuu omenasta ja kahdesta porkkanasta, joka sopii minulle hyvin, mutta nyt pitäisi siis jättää omena pois.
Toiseksi, olen nyt yli puoli vuotta käynyt joka päivä lenkillä ja nyt loppu syksystä kiitos viileiden säitten, olen käynyt kaksi kertaa päivässä tunnin lenkeillä joka ikinen päivä. Joskus jäänyt vähän alle, mutta vähintään tulee puolitoista tuntia liikuntaa päivässä. Jotenkin tuntuu että vaikka kuinka liikun, se ei koskaan tule olemaan tarpeeksi.
Kolmanneksi, olen kuullut ja lukenut kaikki kauhu tarinat, minua on peloteltu 2 tyypin diabeteksesta. Kuinka 2 tyyppi kaikilla tulee muuttumaan 1 tyypiksi, se kuinka elimet pilaantuvat, kuinka jalat pitää amputoida tulevaisuudessa, kuinka lopulta minusta tulee sokea, kuinka minulla on paljon lyhyempi elin ikä. Kuinka joudun koomaan. Jatkuu...
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka diabeetikolta lihan syönnin on kieltänyt?
Ei oikeastaan kieltänyt, mutta on käsky että pitää vähentää paljon. Ihan oikeasti jos lukee netistä kaikki ohjeet, niin tuntuu että saat vain syödä tiettyjä vihanneksia, joka tietenkin kuulostaa hullulta, mutta minulle joka haluaa seurata ohjeita ja elää terveelistä hyvää elämää, niin tälläinen hämmentää paljon.
Omalla kohdallani punaisen lihan vähentäminen, siis ohjeistus, perustui korkeaan kolesteroliarvoon. Mulla myös korkea verenpaine diabeteksen lisäksi. Yleensä nämä kolme kulkevat käsi kädessä, joten varuiksi on sullekin ehkä suositus tehty lihan suhteen. Ja sitähän pitäisi yleensäkin vähentää.
Riisi, peruna ja pasta, sekä vaalea leipä pois siis, mutta kyllähän kaikkea muuta voi syödä. Monet syö perunaakin normaalisti, eikä mitään ongelmaa ole. Mutta ei nyt joka päivä kuitenkaan.
Yllättävästi marjoja ja hedelmiä ei kielletty. Kohtuudella niitäkin.
Ja rauhoituhan, mä olen sopiva sun isoäidiksi ja kolmet verenpainelääkkeet sekä Toujeo (insuliinin vaihtoehto) ja myös Metforem käytössä päivittäin. Sulla menee ihan hyvin. Onneksi noin varhain pääsit hoidon piiriin, joten osaat varautua. Jos on esim. sukurasitetta, niin kantsii mittailla sitä sokeria ainakin kerran viikossa.
Itse on ollut yllättävää että itselläni verenpaineet ovat aina olleet aika hyviä josta olen iloinen.
En pidä riisistä tai vaaleasta leivästä. Leipään en oiken tykkää syödä, mutta joskus tulee himo. Pastana käytän aina tummaa ja täysjyvää silloin kun on. Perunaa tulee syötyä monesti keittojen kanssa tai itse tehtyinä lohkoperunoina.
Omena sopii minulle iltapalaksi, muuten en hedelmiä syö isoja määriä. Marjat eivät koskaan ole ollut suosikkejani, herneet enemmin.
On sukurasite ja mittaan 2 kertaa viikossa, tai oikeastaan nyt on tullut mittailtua enemmän koska verensokerini aina pelottaa ja se epätietoisuus on ahdistava tunne. En haluaisi että kehoni saisi kovaa vahinkoa mahdollisesta korkeasta sokerista. Olen kyllä iloinen että pääsin hoidon piiriin, mutta miten se hoito alkoi oli aika kivistä kun jätettiin yksin koko aiheen kanssa ensin.
Olet selvästi huolissasi, ja en sano, että turhaan, koska aina on syytä seurata omaa terveydentilaansa, ennen kuin on liian myöhäistä. Ja sukurasitekin vielä. Meilläkin kaikilla tämä sairaus, karjalasta peräisin.
Sulla on homma hyvin hallussa, olet aika tomeran tuntuinen ja omatoiminen. Olet jäänyt kyllä aika paitsioon tuon hoidon suhteen. Mä sain ruokavalion ja kaikki kädestä pitäen selitettiin. Diabeteshoitajan käynnit laitettiin niin tiuhaan, että sanoin tulevani vain, jos jotain häikkää ilmenee tai arvot nousevat. Hyvin on mennyt. Niitä pitää hieman painostaa tuolla terveydenhuollossa, apua pitää saada, jos huolen ja pelon tunne on.
Onhan tämä kurja sairaus, arvaamaton ja kauheita ennusteita saa kuulla amputaatioista ja sokeutumisesta. No, olen menossa ekaa kertaa silmän pistoshoitoon ja hirvittää. Näön menetys ei kuitenkaan lääkärin mukaan tulossa. Hoito on niin kehittynyt vuosien varrella. Sun tilannehan on ihan hyvä, kunhan pysyt tuolla linjalla. Painonpudotus ihan must, se vaikuttaa paljon.
Toivon, että asiat menevät hyvin ja sairautesi pysyisi hallinnassa, eikä mitään ikäviä yllätyksiä tulisi. Mulla on pari kaveria jotka ovat pärjänneet vuosia pelkällä tablettihoidolla, itsehoito on se tärkein juttu.
Hyvää jatkoa, älä murehdi turhia :)
Kiitoksia tosi paljon ihanasta kommentista. Olen realisti sairauden suhteen enkä vähättele sitä yhtään, mutta on se kurjaa että sairauden kauheat puolet ovat niitä mistä puhutaan kun diabetes on aiheena. Sen takia kun sain diagnoosin minut valtasi voimakas tuhoon tuomittu tunne. Olin peloissani ja puhtaassa uskossa että en tule elämään pitkää elämää.
Olen iloinen että muut ovat saanneet apua ja neuvoja, mutta kyllä säälin ihmisiä joille on käynnyt samanlailla kuin minulle ja eivät ehkä itse osaa tarkaan etsiä apua.
Kauhu kuvat jäävät kaikkein helpoimmin mieleen ja kyllä ne välillä imevät ja syövät elämän ilon kokonaan pois. Edes vuodessa asiat eivät ole rauhoittuneet pääni sisällä tähän liittyen. Ja tiedän että tämä vuodatus kuulostaa itsekkäältä ottaen huomioon että arvoni ovat olleet hyviä, mutta onhan se silti pelottavaa. Moitin ja rankaisen itseäni henkisesti huonoista arvoista. Tai oikeastaan itse koen yli 6 ahdistavana ja yli 7 on jo stressi ja yli 8 on minulle paniikki. Koen että yli 8 tarkoittaa että sokerit tekevät tuhojaan elimistössäni.
Itsehoidon osaan hyvin joten siitä kehun itseäni. Nyt vain kuin saisi enemmän henkisen rauhan.
Voi, niin tuttu tunne, kuin maailmanloppu! Mutta aika tekee tehtävänsä ja pääset pian sinuiksi tuon homman kanssa ja siitä tulee ihan arkipäiväistä. Pelko on tervettä ja itsesuojeluvaisto on hyvä juttu, mutta ei ole mitään syytä elätellä noita kauhukuvia. Ja olethan sinä jo voiton puolella, kun osaat taistella ja alat tuntea tuon katalan "vastustajasi". Pitää olla aika korkeat lukemat, että elimistö tuhoutuu. Sulla ei ole sinne päinkään. Pärjäät kyllä! -sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka diabeetikolta lihan syönnin on kieltänyt?
Ei oikeastaan kieltänyt, mutta on käsky että pitää vähentää paljon. Ihan oikeasti jos lukee netistä kaikki ohjeet, niin tuntuu että saat vain syödä tiettyjä vihanneksia, joka tietenkin kuulostaa hullulta, mutta minulle joka haluaa seurata ohjeita ja elää terveelistä hyvää elämää, niin tälläinen hämmentää paljon.
Omalla kohdallani punaisen lihan vähentäminen, siis ohjeistus, perustui korkeaan kolesteroliarvoon. Mulla myös korkea verenpaine diabeteksen lisäksi. Yleensä nämä kolme kulkevat käsi kädessä, joten varuiksi on sullekin ehkä suositus tehty lihan suhteen. Ja sitähän pitäisi yleensäkin vähentää.
Riisi, peruna ja pasta, sekä vaalea leipä pois siis, mutta kyllähän kaikkea muuta voi syödä. Monet syö perunaakin normaalisti, eikä mitään ongelmaa ole. Mutta ei nyt joka päivä kuitenkaan.
Yllättävästi marjoja ja hedelmiä ei kielletty. Kohtuudella niitäkin.
Ja rauhoituhan, mä olen sopiva sun isoäidiksi ja kolmet verenpainelääkkeet sekä Toujeo (insuliinin vaihtoehto) ja myös Metforem käytössä päivittäin. Sulla menee ihan hyvin. Onneksi noin varhain pääsit hoidon piiriin, joten osaat varautua. Jos on esim. sukurasitetta, niin kantsii mittailla sitä sokeria ainakin kerran viikossa.
Itse on ollut yllättävää että itselläni verenpaineet ovat aina olleet aika hyviä josta olen iloinen.
En pidä riisistä tai vaaleasta leivästä. Leipään en oiken tykkää syödä, mutta joskus tulee himo. Pastana käytän aina tummaa ja täysjyvää silloin kun on. Perunaa tulee syötyä monesti keittojen kanssa tai itse tehtyinä lohkoperunoina.
Omena sopii minulle iltapalaksi, muuten en hedelmiä syö isoja määriä. Marjat eivät koskaan ole ollut suosikkejani, herneet enemmin.
On sukurasite ja mittaan 2 kertaa viikossa, tai oikeastaan nyt on tullut mittailtua enemmän koska verensokerini aina pelottaa ja se epätietoisuus on ahdistava tunne. En haluaisi että kehoni saisi kovaa vahinkoa mahdollisesta korkeasta sokerista. Olen kyllä iloinen että pääsin hoidon piiriin, mutta miten se hoito alkoi oli aika kivistä kun jätettiin yksin koko aiheen kanssa ensin.
Olet selvästi huolissasi, ja en sano, että turhaan, koska aina on syytä seurata omaa terveydentilaansa, ennen kuin on liian myöhäistä. Ja sukurasitekin vielä. Meilläkin kaikilla tämä sairaus, karjalasta peräisin.
Sulla on homma hyvin hallussa, olet aika tomeran tuntuinen ja omatoiminen. Olet jäänyt kyllä aika paitsioon tuon hoidon suhteen. Mä sain ruokavalion ja kaikki kädestä pitäen selitettiin. Diabeteshoitajan käynnit laitettiin niin tiuhaan, että sanoin tulevani vain, jos jotain häikkää ilmenee tai arvot nousevat. Hyvin on mennyt. Niitä pitää hieman painostaa tuolla terveydenhuollossa, apua pitää saada, jos huolen ja pelon tunne on.
Onhan tämä kurja sairaus, arvaamaton ja kauheita ennusteita saa kuulla amputaatioista ja sokeutumisesta. No, olen menossa ekaa kertaa silmän pistoshoitoon ja hirvittää. Näön menetys ei kuitenkaan lääkärin mukaan tulossa. Hoito on niin kehittynyt vuosien varrella. Sun tilannehan on ihan hyvä, kunhan pysyt tuolla linjalla. Painonpudotus ihan must, se vaikuttaa paljon.
Toivon, että asiat menevät hyvin ja sairautesi pysyisi hallinnassa, eikä mitään ikäviä yllätyksiä tulisi. Mulla on pari kaveria jotka ovat pärjänneet vuosia pelkällä tablettihoidolla, itsehoito on se tärkein juttu.
Hyvää jatkoa, älä murehdi turhia :)
Kiitoksia tosi paljon ihanasta kommentista. Olen realisti sairauden suhteen enkä vähättele sitä yhtään, mutta on se kurjaa että sairauden kauheat puolet ovat niitä mistä puhutaan kun diabetes on aiheena. Sen takia kun sain diagnoosin minut valtasi voimakas tuhoon tuomittu tunne. Olin peloissani ja puhtaassa uskossa että en tule elämään pitkää elämää.
Olen iloinen että muut ovat saanneet apua ja neuvoja, mutta kyllä säälin ihmisiä joille on käynnyt samanlailla kuin minulle ja eivät ehkä itse osaa tarkaan etsiä apua.
Kauhu kuvat jäävät kaikkein helpoimmin mieleen ja kyllä ne välillä imevät ja syövät elämän ilon kokonaan pois. Edes vuodessa asiat eivät ole rauhoittuneet pääni sisällä tähän liittyen. Ja tiedän että tämä vuodatus kuulostaa itsekkäältä ottaen huomioon että arvoni ovat olleet hyviä, mutta onhan se silti pelottavaa. Moitin ja rankaisen itseäni henkisesti huonoista arvoista. Tai oikeastaan itse koen yli 6 ahdistavana ja yli 7 on jo stressi ja yli 8 on minulle paniikki. Koen että yli 8 tarkoittaa että sokerit tekevät tuhojaan elimistössäni.
Itsehoidon osaan hyvin joten siitä kehun itseäni. Nyt vain kuin saisi enemmän henkisen rauhan.
Voi, niin tuttu tunne, kuin maailmanloppu! Mutta aika tekee tehtävänsä ja pääset pian sinuiksi tuon homman kanssa ja siitä tulee ihan arkipäiväistä. Pelko on tervettä ja itsesuojeluvaisto on hyvä juttu, mutta ei ole mitään syytä elätellä noita kauhukuvia. Ja olethan sinä jo voiton puolella, kun osaat taistella ja alat tuntea tuon katalan "vastustajasi". Pitää olla aika korkeat lukemat, että elimistö tuhoutuu. Sulla ei ole sinne päinkään. Pärjäät kyllä! -sama
Toivottavasti tämä tapahtuisi pian. Se on hyvin henkisesti kuormittavaa. Olen enemmän liian helppo järkyttymään muuttuvista sokereista koska olen luonnut oman mielikuvan että ellei ne ole alle 7, olen tehnyt jotain tosi väärin. Aion taistella ja tehdä kaikkeni että en koskaan saa mitään lisäsairauksia.
Kakkosdiabetes 7 vuotta. Kukaan ei pidä aikuista ihmistä kädestä, se on itse hoidettava. Mullekin kävi samoin, terkan lääkäri ei ohjeistanut tilaamaan aikaa diabeteshoitajalle jota kautta saa mittauslaitteetkin. Kontrollilabrat oli 3 kkn jolloin soittoaikaa tilatessa ajanvaraaja antoi ajan db- hoitajalle. Silmänpohjankuvaus 3 vuoden välein. Arvoni oli n. 7 kun lääkäri lääkkeen määräsi.
En stressaa sokereista, mittaan ja katson sen verran mitä syön että pysyvät kurissa. En koko ajan hoe missään, tätä en voi syödä tai tätä. Liikunta voi laskea viiteenkin arvon, silloin tulee minulle jo tutina olo.
Hoitamaton db pilaa silmänpohjat ja elimistön. Apeltani meni näkö kun siihen ååaikaan ei häneltä otettu sokereita koskaan kun ei erikoisen sairas ollut. Sitten meni taju jossain kaupassa, sai lääkkeet ja hoidon mutta sokerit olivat ehtineet silmänpohjat rappeuttaa.
MittAillaan, liikutaan kyvyn mukaan, katsotaan syömisiä, käydään kontrollit, jos ongelmia soitetaan tk. Ei stressailla, ihan turhaa. No tosin mulla lähempänä 80 ei enää ole kymmeniä vuosia muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kakkosdiabetes 7 vuotta. Kukaan ei pidä aikuista ihmistä kädestä, se on itse hoidettava. Mullekin kävi samoin, terkan lääkäri ei ohjeistanut tilaamaan aikaa diabeteshoitajalle jota kautta saa mittauslaitteetkin. Kontrollilabrat oli 3 kkn jolloin soittoaikaa tilatessa ajanvaraaja antoi ajan db- hoitajalle. Silmänpohjankuvaus 3 vuoden välein. Arvoni oli n. 7 kun lääkäri lääkkeen määräsi.
En stressaa sokereista, mittaan ja katson sen verran mitä syön että pysyvät kurissa. En koko ajan hoe missään, tätä en voi syödä tai tätä. Liikunta voi laskea viiteenkin arvon, silloin tulee minulle jo tutina olo.
Hoitamaton db pilaa silmänpohjat ja elimistön. Apeltani meni näkö kun siihen ååaikaan ei häneltä otettu sokereita koskaan kun ei erikoisen sairas ollut. Sitten meni taju jossain kaupassa, sai lääkkeet ja hoidon mutta sokerit olivat ehtineet silmänpohjat rappeuttaa.
MittAillaan, liikutaan kyvyn mukaan, katsotaan syömisiä, käydään kontrollit, jos ongelmia soitetaan tk. Ei stressailla, ihan turhaa. No tosin mulla lähempänä 80 ei enää ole kymmeniä vuosia muutenkaan.
Jatkan vielä, verenpaine, kolesteroli ja sokerit kuuluvat tsvallaan samaan sairauteen. Minulla alkoi verenpaineena päälle kuuskymppisenä. Sokerit tuli esiin kun minulla ollut vuosittaiset labrat siitä lähtien. Kolesterolit minulla on aina olleet hyvät. Silti syö kolesterolilääkkeen kiltisti koska diabeetikon arvon pitää olla viitearvon alarajalla. Minulla on.
Paino ei aina vaikuta, hyvinkin laihalla voi olla vanhana diabetes. Tuttuni n. 50 kg, kolesterolit 7 - 9 , nyt oli sairaalassa, sokerit oli 15.
Oletko työterveyshuollon piirissä? Ravitsemusterapeutti ja työpsykologi ovat ennaltaehkäisevää hoitoa, joten ne saattavat kuulua suppeampaankiin sopimukseen, vaikkeivat siihen aivan minimiin. Tietysti on tärkeää että itse diabetekseen, sen hoitoon ja terveydentilaasi liittyvät asiat saat hoitavan tahon kanssa kunnolla katsottua. Mutta varsinkin jos lääkitys lopetetaan (ja vaikkei niin lopulta tehtäisikään), hyötyisit varmasti ravitsemusneuvonnasta. Olen itse kanssa luonteeltani hirveä stressaaja. Psykologin kanssa voi käydä läpi harjoituksia, kuinka voi yrittää lieventää huoliajattelua ja kehon vallannutta stressireaktiota.
Tsemppiä joka tapauksessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi on kyllä ihan hyvät arvot, ei hätää. Terveelläkin ihmisellä vs saattaa tehdä hetkellisen piikin esim yli kymmeneen, jos mättää jotain sokerista, mutta se vs palautuu kyllä tasaiseksi hyvin nopeaa. Mulla on 1.tyyppi ollut 10v, ja noi sun arvot olis mulle ihan unelma ja olisin onnellinen. Paasto alle kuuden, enpä edes muista milloin. Syö hedelmiä, kauraleipää vaan, pääasia että lasket ne hiilarit ettet liikoja syö hiilaria. Ja jos liikut, niin silloin pitääkin saada hiilaria. Tsemppiä!
Sulla on hyvin asiat. Älä stressaa!
Yksi asia liikunnasta. Kävely polttaa lähinnä rasvaa ei hiilareita. Erittäin hyvä että kävelet mutta kuntosaliharjoittelulla saisit paremmin poltettua lihaksiin varastoituneita hiilareita. Lihasten "hiilaritankki" tyhjäksi 2x viikossa auttaa verensokerien hallinnassa. Tee paljon sarjoja ja toistoja. Tuommoinen harjoittelu polttaa eniten hiilareita ja kaloreita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lääkärisi oli noin osaamaton, ettei ohjannut sinua diabeteshoitajalle, niin tekikö hän edes B-lausuntoa Kelalle lääkkeen erityiskorvattavavuuden saamiseksi. Eli oletko saanut uuden Kela-kortin, jossa numero 215?
Kela ei korvaa lääkettä, mutta ei se minua haittaa, mutta tärkeintä on että saan edes lääkettä. Lääkäri soitti, kertoi että minun on aloitettava lääkitys. Surkuhupaisaa koko jutussa oli että lääkäri ei puhelimessa missään vaiheessa suoraan sanonut minulle että minulla on diabetes, joten senkin jouduin varmistamaan soittamalla sote keskukseen takaisin.
Metforem onkin vielä halpa, mutta jos lääkitystäsi joudutaan jossain vaiheessa tehostamaa, ja aloitetaan esim. Januvia tabletit, niin sitten sille ei-kelakorvattuna tuleekin kustannuksia 141 e / 3 kk, kun korvattuna hinta olisi 124 e / 3 kk. Ja kun kela ei korvaa lääkettä, se ei myöskään kerrytä lääkekattoa, joka tänä vuonna on 592 e, jonka jälkeen maksat lääkkeistäsi 2.50 euroa / ostokerta. Soita hoitavalle taholla ja vaadi, että B-lausunto diabeteslääkkeiden erityiskorvattavuudesta on tehtävä, olet oikeutettu siihen.
Vierailija kirjoitti:
Kakkosdiabetes 7 vuotta. Kukaan ei pidä aikuista ihmistä kädestä, se on itse hoidettava. Mullekin kävi samoin, terkan lääkäri ei ohjeistanut tilaamaan aikaa diabeteshoitajalle jota kautta saa mittauslaitteetkin. Kontrollilabrat oli 3 kkn jolloin soittoaikaa tilatessa ajanvaraaja antoi ajan db- hoitajalle. Silmänpohjankuvaus 3 vuoden välein. Arvoni oli n. 7 kun lääkäri lääkkeen määräsi.
En stressaa sokereista, mittaan ja katson sen verran mitä syön että pysyvät kurissa. En koko ajan hoe missään, tätä en voi syödä tai tätä. Liikunta voi laskea viiteenkin arvon, silloin tulee minulle jo tutina olo.
Hoitamaton db pilaa silmänpohjat ja elimistön. Apeltani meni näkö kun siihen ååaikaan ei häneltä otettu sokereita koskaan kun ei erikoisen sairas ollut. Sitten meni taju jossain kaupassa, sai lääkkeet ja hoidon mutta sokerit olivat ehtineet silmänpohjat rappeuttaa.
MittAillaan, liikutaan kyvyn mukaan, katsotaan syömisiä, käydään kontrollit, jos ongelmia soitetaan tk. Ei stressailla, ihan turhaa. No tosin mulla lähempänä 80 ei enää ole kymmeniä vuosia muutenkaan.
Silmänpohjakuvaus tulee tehdä diabeetikolle ensimmäisen kerran jo diagnoosivaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkosdiabetes 7 vuotta. Kukaan ei pidä aikuista ihmistä kädestä, se on itse hoidettava. Mullekin kävi samoin, terkan lääkäri ei ohjeistanut tilaamaan aikaa diabeteshoitajalle jota kautta saa mittauslaitteetkin. Kontrollilabrat oli 3 kkn jolloin soittoaikaa tilatessa ajanvaraaja antoi ajan db- hoitajalle. Silmänpohjankuvaus 3 vuoden välein. Arvoni oli n. 7 kun lääkäri lääkkeen määräsi.
En stressaa sokereista, mittaan ja katson sen verran mitä syön että pysyvät kurissa. En koko ajan hoe missään, tätä en voi syödä tai tätä. Liikunta voi laskea viiteenkin arvon, silloin tulee minulle jo tutina olo.
Hoitamaton db pilaa silmänpohjat ja elimistön. Apeltani meni näkö kun siihen ååaikaan ei häneltä otettu sokereita koskaan kun ei erikoisen sairas ollut. Sitten meni taju jossain kaupassa, sai lääkkeet ja hoidon mutta sokerit olivat ehtineet silmänpohjat rappeuttaa.
MittAillaan, liikutaan kyvyn mukaan, katsotaan syömisiä, käydään kontrollit, jos ongelmia soitetaan tk. Ei stressailla, ihan turhaa. No tosin mulla lähempänä 80 ei enää ole kymmeniä vuosia muutenkaan.
Jatkan vielä, verenpaine, kolesteroli ja sokerit kuuluvat tsvallaan samaan sairauteen. Minulla alkoi verenpaineena päälle kuuskymppisenä. Sokerit tuli esiin kun minulla ollut vuosittaiset labrat siitä lähtien. Kolesterolit minulla on aina olleet hyvät. Silti syö kolesterolilääkkeen kiltisti koska diabeetikon arvon pitää olla viitearvon alarajalla. Minulla on.
Paino ei aina vaikuta, hyvinkin laihalla voi olla vanhana diabetes. Tuttuni n. 50 kg, kolesterolit 7 - 9 , nyt oli sairaalassa, sokerit oli 15.
Jos laiha / laihtunut vanhus saa äkillisesti diabeteksen, tulisi poissulkea haimasyöpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkosdiabetes 7 vuotta. Kukaan ei pidä aikuista ihmistä kädestä, se on itse hoidettava. Mullekin kävi samoin, terkan lääkäri ei ohjeistanut tilaamaan aikaa diabeteshoitajalle jota kautta saa mittauslaitteetkin. Kontrollilabrat oli 3 kkn jolloin soittoaikaa tilatessa ajanvaraaja antoi ajan db- hoitajalle. Silmänpohjankuvaus 3 vuoden välein. Arvoni oli n. 7 kun lääkäri lääkkeen määräsi.
En stressaa sokereista, mittaan ja katson sen verran mitä syön että pysyvät kurissa. En koko ajan hoe missään, tätä en voi syödä tai tätä. Liikunta voi laskea viiteenkin arvon, silloin tulee minulle jo tutina olo.
Hoitamaton db pilaa silmänpohjat ja elimistön. Apeltani meni näkö kun siihen ååaikaan ei häneltä otettu sokereita koskaan kun ei erikoisen sairas ollut. Sitten meni taju jossain kaupassa, sai lääkkeet ja hoidon mutta sokerit olivat ehtineet silmänpohjat rappeuttaa.
MittAillaan, liikutaan kyvyn mukaan, katsotaan syömisiä, käydään kontrollit, jos ongelmia soitetaan tk. Ei stressailla, ihan turhaa. No tosin mulla lähempänä 80 ei enää ole kymmeniä vuosia muutenkaan.
Jatkan vielä, verenpaine, kolesteroli ja sokerit kuuluvat tsvallaan samaan sairauteen. Minulla alkoi verenpaineena päälle kuuskymppisenä. Sokerit tuli esiin kun minulla ollut vuosittaiset labrat siitä lähtien. Kolesterolit minulla on aina olleet hyvät. Silti syö kolesterolilääkkeen kiltisti koska diabeetikon arvon pitää olla viitearvon alarajalla. Minulla on.
Paino ei aina vaikuta, hyvinkin laihalla voi olla vanhana diabetes. Tuttuni n. 50 kg, kolesterolit 7 - 9 , nyt oli sairaalassa, sokerit oli 15.
Jos laiha / laihtunut vanhus saa äkillisesti diabeteksen, tulisi poissulkea haimasyöpä.
Hänellä on ollut kymmenkunta vuotta ja aina ollut laiha. Eli ihan tyypillinen metabolia, verenpaine, korkeat kolesterolit, diabetes.se ei ole aina lihavien tauti sekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
😂😂😂 ihan hyvää arvoja sulla on. Noilla arvoilla ei kuule saa mitään elinmuutoksia aikaan! Mulla on ollut 20 vuotta 1 tyyppi ja arvot kaukana ihanteista. Vielä toistaiseksi ihan terve. Sulla on korkeintaan hyvin lievää verensokerin nousua ajottain. Sori mutta en jaksanut lukea koko tekstiä. Stressiä pitäisi vältellä koska se nostaa verensokereita. En osaa ottaa kantaa ruokavalioon koska itse syön ihan kaikkea. Pidä huoli ettei sokerit laske liian alas!
Tiedän että 1 tyyppi on paljon vaikeampi ja haastavampi. Minulle pitkä elämä on tärkeä ja haluaisin mahdollistaa sen vaikuttamalla asioihin joihin voin vaikuttaa. Ei haittaa ettet jaksanut lukea koko tekstiä, se on ihan normaalia. Stressin vältely on vähän haastavaa koska stressaannun jopa pienistä asioista. Toivoisin että osaisin elää elämääni ilman että ajattelen kaikki asiat niin vaikeasti.
Kakkonen se on hankalampihoitoinen. Siinä joutuu joskus pelautumaan useamman sokerilääkkeen sekä insuliinin kanssa. Ykkösessä käytetään vain pitkävaikutteista ja ateriainsuliinia.
T ykköstyyppi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkosdiabetes 7 vuotta. Kukaan ei pidä aikuista ihmistä kädestä, se on itse hoidettava. Mullekin kävi samoin, terkan lääkäri ei ohjeistanut tilaamaan aikaa diabeteshoitajalle jota kautta saa mittauslaitteetkin. Kontrollilabrat oli 3 kkn jolloin soittoaikaa tilatessa ajanvaraaja antoi ajan db- hoitajalle. Silmänpohjankuvaus 3 vuoden välein. Arvoni oli n. 7 kun lääkäri lääkkeen määräsi.
En stressaa sokereista, mittaan ja katson sen verran mitä syön että pysyvät kurissa. En koko ajan hoe missään, tätä en voi syödä tai tätä. Liikunta voi laskea viiteenkin arvon, silloin tulee minulle jo tutina olo.
Hoitamaton db pilaa silmänpohjat ja elimistön. Apeltani meni näkö kun siihen ååaikaan ei häneltä otettu sokereita koskaan kun ei erikoisen sairas ollut. Sitten meni taju jossain kaupassa, sai lääkkeet ja hoidon mutta sokerit olivat ehtineet silmänpohjat rappeuttaa.
MittAillaan, liikutaan kyvyn mukaan, katsotaan syömisiä, käydään kontrollit, jos ongelmia soitetaan tk. Ei stressailla, ihan turhaa. No tosin mulla lähempänä 80 ei enää ole kymmeniä vuosia muutenkaan.
Silmänpohjakuvaus tulee tehdä diabeetikolle ensimmäisen kerran jo diagnoosivaiheessa.
Multa oli rautalanka lopussa. Itsestäänselvyyksiä ei tule kirjoitettua. Täällä saa tablettihoitoinen diabeetikko yhden jalkahoidon terveyskeskuksessa, insuliinhoidolla oleville se kuulemma kuuluu hoitoon.
Itse maksan noin 60 kerta jalkahoidosta muutamia kertoja vuosi. Käyn jalkahoitajalla jolla on koulutusta katsoa myös diabeetikon jalat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkosdiabetes 7 vuotta. Kukaan ei pidä aikuista ihmistä kädestä, se on itse hoidettava. Mullekin kävi samoin, terkan lääkäri ei ohjeistanut tilaamaan aikaa diabeteshoitajalle jota kautta saa mittauslaitteetkin. Kontrollilabrat oli 3 kkn jolloin soittoaikaa tilatessa ajanvaraaja antoi ajan db- hoitajalle. Silmänpohjankuvaus 3 vuoden välein. Arvoni oli n. 7 kun lääkäri lääkkeen määräsi.
En stressaa sokereista, mittaan ja katson sen verran mitä syön että pysyvät kurissa. En koko ajan hoe missään, tätä en voi syödä tai tätä. Liikunta voi laskea viiteenkin arvon, silloin tulee minulle jo tutina olo.
Hoitamaton db pilaa silmänpohjat ja elimistön. Apeltani meni näkö kun siihen ååaikaan ei häneltä otettu sokereita koskaan kun ei erikoisen sairas ollut. Sitten meni taju jossain kaupassa, sai lääkkeet ja hoidon mutta sokerit olivat ehtineet silmänpohjat rappeuttaa.
MittAillaan, liikutaan kyvyn mukaan, katsotaan syömisiä, käydään kontrollit, jos ongelmia soitetaan tk. Ei stressailla, ihan turhaa. No tosin mulla lähempänä 80 ei enää ole kymmeniä vuosia muutenkaan.
Silmänpohjakuvaus tulee tehdä diabeetikolle ensimmäisen kerran jo diagnoosivaiheessa.
Multa oli rautalanka lopussa. Itsestäänselvyyksiä ei tule kirjoitettua. Täällä saa tablettihoitoinen diabeetikko yhden jalkahoidon terveyskeskuksessa, insuliinhoidolla oleville se kuulemma kuuluu hoitoon.
Itse maksan noin 60 kerta jalkahoidosta muutamia kertoja vuosi. Käyn jalkahoitajalla jolla on koulutusta katsoa myös diabeetikon jalat.
Täälläpä ei saa ykkönenkään edes yhden ainoaa jalkahoitoa, jos jalkoihin ei ole tullut mitään vikaa.
Kiitoksia tosi paljon ihanasta kommentista. Olen realisti sairauden suhteen enkä vähättele sitä yhtään, mutta on se kurjaa että sairauden kauheat puolet ovat niitä mistä puhutaan kun diabetes on aiheena. Sen takia kun sain diagnoosin minut valtasi voimakas tuhoon tuomittu tunne. Olin peloissani ja puhtaassa uskossa että en tule elämään pitkää elämää.
Olen iloinen että muut ovat saanneet apua ja neuvoja, mutta kyllä säälin ihmisiä joille on käynnyt samanlailla kuin minulle ja eivät ehkä itse osaa tarkaan etsiä apua.
Kauhu kuvat jäävät kaikkein helpoimmin mieleen ja kyllä ne välillä imevät ja syövät elämän ilon kokonaan pois. Edes vuodessa asiat eivät ole rauhoittuneet pääni sisällä tähän liittyen. Ja tiedän että tämä vuodatus kuulostaa itsekkäältä ottaen huomioon että arvoni ovat olleet hyviä, mutta onhan se silti pelottavaa. Moitin ja rankaisen itseäni henkisesti huonoista arvoista. Tai oikeastaan itse koen yli 6 ahdistavana ja yli 7 on jo stressi ja yli 8 on minulle paniikki. Koen että yli 8 tarkoittaa että sokerit tekevät tuhojaan elimistössäni.
Itsehoidon osaan hyvin joten siitä kehun itseäni. Nyt vain kuin saisi enemmän henkisen rauhan.