Nelihenkinen perhe ja rivitalokolmio..

Enoni asuu edelleen 2 murkkuikäisen kanssa kolmiossa. Molemmilla tytöillä on oma huone. Asunnon pohja on sillä lailla outo, että keittiöstä menee ikkunallinen käytävämallinen tila ja levenee olohuoneeksi. Siihen käytävään on laitettu väliseinä ja toiselle tytölle oma huone.



Meillä taas on kerrostalokolmio, pääty, jonka isossa olohuoneessa on 2 ikkunaseinää. Erotimme siitä huoneen väliseinää siirtämällä ja saimme vajaan 8 neliön huoneen, joka on tällä hetkellä työhuone, mutta ensi vuonna koululaisen huone. Olohuoneeseen jäi silti 20 neliötä.



Kun ostatte asuntoa, katsokaa sen pohjaa, onko se muuntelukelpoinen. Jos löytyy hyvä pohja, ei kenties koskaan tarvitsekaan muuttaa.

ja asunto on 4 h ja k. Neljän hengen perheelle ihan sopiva mutta silti tuntuu että vieläkin yksi huone saisi olla lisää että saisi työhuoneen erikseen. Oletteko harkinneet muuttavanne kehyskuntaan vai onko työn takia helpompaa asua ytimen lähellä? Meille tämä oli hyvä ratkaisu kun mieskin on kehä kolmosen varrella töissä. Keväällä laitetaan tämä kämppä myyntiin ja pyynti tulee olemaan alle 200 000. Kannattaa siis harkita sitäkin mahdollisuutta että muuttaa vähän kauemmas. Hyvät palvelut ainakin täällä on.

1 lapsi vielä haaveissa tämän jälkeen ja ollaan kyllä ajateltu mahtua asumaan tuossa talossa eläkeikään asti... Ei lasten tarvi saada omia huoneita jne.

Asutaan 80 neliöissä kolmiossa, jossa on yläkerrassa matalaa tilaa ja varastohuone muutettu asuinhuoneeksi, niimpä neliöitä meillä on käytössä kaiken kaikkiaan 95, lisäksi on vielä viherhuone. Tällä tavalla saatiin riittävän suuri asunto pääkaupunkiseudulta johon meillä on varaa. Tällä hetkellä alakerran makuuhuone on lasten leikkihuone, yläkerrassa on esikoisella oma huone ja me muut nukumme sitten 17 neliöissä makkarissa, jossa on tosiaan osin matala katto. Hyvin sinne kuitenkin sovimme.



Meidän on tarkoitus asua tässä aina. Suurin puute on se, että kylppäreitä/vessoja on vain yksi, ja siinä on myös pesukoneen paikka, eli vaatehuollolle on kehnosti tilaa.



Minusta lapset eivät suinkaan tarvitse aina omaa huonetta. Tosin, jos me innostuisimme vielä yhtä lasta hankkimaan saattaisi asunnon vaihto olla edessä. Tähän muutimme 100 neliöisestä asumisoikeusasunnosta, entisten naapureiden mukaan vuokra nousee vuoden alusta siinä miltei tonniin, joten tosi tyytyväisinä tässä asustellaan.

Ajateltiin asua tässä niin pitkään kuin mahdollista, sillä ei ole yksinkertaisesti varaa isompaan kun vain toisella on työ. Säilytystilaa on ylivähän ja koko ajan kolisee päät yhteen, mutta mielummin asutaan tässä ja voidaan sitten vaikka matkustella ja muuten " elää leveämmin" . Kun asunto on oma, on sillä kuitenkin niin paljon tunnearvoa että ei tästä ihan helpolla halua pois vaikka ahdasta olisikin. Ei ne lapset ainakaan tilaa tarvitse, kuitenkin leikkivät siellä missä muukin perhe on ja tykkäävät kun kaikki on lähellä toisiaan. Enemmän ne on ne aikuiset jotka kaipaavat lisää tilaa. Itsekin kuitenkin viihdyn enemmän pienessä ja turvallisen tuntuisessa asunnossa kun isossa ja kolkossa. :)

Totta kai olisi kiva, että olis työhuone, vierashuone, ylimääräinen kylppäri, vaatehuone ja kodinhoitohuone. Mutta on ihan turhaa diivailua höpöttää, ettei nelihenkinen perhe ihan kivasti mahdu kolmioon. Ja ei tule ahdasta.



Jos vaihtoehtona on muuttaa jonnekin " kehyskuntaan" neliöitä hakemaan tai pysyä ihmisten ilmoilla, niin jälkimmäinen on totisesti meidän vaihtoehto. Ja vaikka budjetti olisi sellainen, ettei kehyskunnastakaan saisi kuin kolmion, niin mielipide noista neliöistä pysyy samana - ihan hyvin mahtuu!



Toi on vähän sama kysymys kuin jos kysyisi, että pärjääkö Toyota-autolla vai pitääkö ostaa Ferrari. Ferrari olisi kiva, mutta Toyotalla pärjää ihan hyvin.

Mun lapsilla on 7 vuoden ikäero. Silloin kun kuopus syntyi, niin esikoinen aloitti koulun. Ei tullut mieleenkään laittaa heitä samaan huoneeseen. Eikä tulis kyllä nytkään mitään, vaikka kuopuskin on jo kuudenvanha.

Teini-ikäinen tyttö, ei tod. kaipaa huoneeseensa sotkemaan ja sähläämään 6-vuotiasta poikaa.



Mutta oon sitä mieltä että, jos lapset on pienillä ikäeroilla syntyneet niin silloinhan yhteinen huone on ihan ok!

Se että joskus muinoin on koko lähisuku asunut samassa kaksiossa, ja kuulema hyvin mahtuivat, ei tarkoita sitä että nykyään pitäisi niin asua, jos on mahdollisuuksia asua väljemmin.

Mitä oon joskus lehdistä katsonut kuvia, tälläisistä asunnoista missä asuu monta ihmistä ahtaasti, niin mun mielestä ne asunnot on olleet kauheen sotkuisen ja sekavan näköisiä. Johtunee tietysi tavaramäärästä, jota on joka nurkassa.

Kolmio on kuitenkin jo aika iso asunto. Meillä sovitaan hyvin kahden lapsen kanssa mutta varastotilasta on huutava pula.