Nelihenkinen perhe ja rivitalokolmio..

pienemmälle, kun neliöt päällekkäin !



terveisin. 87m2 ja viisihenkeä vuokralla (akateemiset -ei perintöä eikä asp-lainaa opintolainalla !) ja näillä hinnoilla pitkään !

ja useimmissa on yläasteikäisiä lapsia. Joten ei käy ahtaaksi ollenkaan.

Eli meitä oli viisihenkinen perhe kolmiossa. Jossain vaiheessa, ehkä pari-kolme vuotta ennen kuin muutimme tuosta pois, tehtiin minulle oma huone keittiöstä, ja ruokapöytä siirrettiin olohuoneen puolelle. Asunto oli siis sellainen perinteinen, n. 80-neliöinen, jossa keikkiö on pitkulainen. Se lähinnä ikkunaa oleva puoli keittiöstä eristettiin siis minun " huoneekseni (n. 2x2 m, mutta se oli OMA huone). :) Olen myös nähnyt ratkaisun, jossa toinen yläkerran makuuhuoneista (koko asunnon levyinen) on jaettu väliseinällä puoliksi, jolloin on saatu kaksi pienempää huonetta.



Eli aika pitkään mahtuu noinkin pieneen, vaikka nykyään tuntuukin, että pitää olla kauhean isot omakotitalot ja jokaisella lapsella suunnilleen kaksi omaa huonetta... ;) Mekin haaveilemme ensiasunnoksi juuri tuollaista rivarikolmiota, vaikka lapsia on jo kaksi, ja vielä keskenään eri sukupuolta. Pärjäävät kuitenkin vielä varmasti samassa huoneessa useamman vuoden, ja kun tulee tarvetta omille huoneille, niin pitää miettiä jotain tuollaista huoneen jakamista.

ja akateemiseen koulutukseen on kulunut työvuosia jo tuhottomasti.. toinen :-/



Mä vaan jotenkin ajattelin, että fiksulla sisustuksella ja tavaroiden karsimisella voisi pienestäkin kodista saada soman ja toimivan. Ja kun olis kuitenkin OMA piha..

Juuri sopiva meille, mutta jos lapsia enemmän tulee, vaikea kuvitella asuvamme tässä...

Tosin vasta yksi lapsi mutta toivottavasti pian toinen. Hyvin olemme ajatelleet mahtua vielä vuosia. En kanssa ymmärrä tätä trendiä että neliöitä on oltava satamäärin. Ystäväni juuri osti omakotitalon 135m2 ja asuvat sitä miehensä kanssa kahdestaan. Kyllä on kolkkoa kun huoneet kumisee tyhjyyttään mutta onpahan neliöitä.

Jipii, rohkaisevampia näkemyksiäkin tuli!



Kun vaihtoehdot on: asua leveästi kaukana palveluista vai asua ahtaammin palvelujen äärellä, valitsisin ehdottomasti viimeiseksi mainitun.



Tiedän yhden kaksilapsisen perheen, joka asui koko ajan YKSIÖSSÄ! Siis vanhemmat muuttivat siihen naimisiin mentyään ja asuvat siinä varmaan vieläkin (lapset jo aikuisia ja asuvat omillaan).



ap

Silloin esikoinen olisi reipas 7. Eli kun tulee kouluikään, niin muutetaan sitten. Me ajateltiin asua olkkarissa sitten, kun noi lapset tarvitsevat oman huoneen. Ollaan ennekin asuttu " yksiössä" (24neliöö) kahestaan, joten ei meille mikään ongelma.

rivitalokolmion nimenomaan pitkällä tähtäimellä kahden aikuisen ja kahden lapsen asunnoksi, ja mietimme, että jos kolmas lapsi on tullakseen, mahtuu vielä ensimmäiset vuodet asumaan, jos nuorin nukkuu samassa makuuhuoneessa vanhempien kanssa. Ei näillä hinnoilla isompia asuntoja ole varaa ostaa, eikä tämä mitenkään pieneltä tunnu - kotona ollaan loppujen lopuksi vieläpä niin vähän! Lapset nyt vajaa 2 ja vajaa 5, jakavat makuuhuoneen. Neliöitä yhdessä tasossa vain 74.

En ajattele, että tuossa asunnossa asuttaisiin koko loppuelämä. Sitten, kun lapset tulevat murrosikään (tyttöjä kumpikin), voisi muuttaa isompaan, kun olisi kerennyt maksaa asuntoa jo vuosia. Nyt tuntuu vaan tyhmältä maksaa asumisoikeusasunnosta koko ajan nousevaa vastiketta eikä tästä kuitenkaan koskaan tule omaa..



ap

meilläpä on alle 60 neliön KAKSIO ja kohta meitä on 4. Että repikää siitä. Väliaikaistahan tämä tietenkin on...

viisi henkilöä. Neljän hengen perheenä asuttiin kolme vuotta ja nyt pari vuotta viishenkisenä perheenä, toisinaan tekee tiukkaa, mutta meillä olohuoneessa aikuisten sänky, ja toistaiseksi toiminut.

ja meitä on 4, tarkoitus on asustella näin ahtaasti vielä 2.5vuotta mutta kyllä me sovitaan :)

Lapset ovat 6 ja 4. ei ole ahdasta. Mutta saa nähdä sitten kun kumpikin on koulussa, ja pitäisi saada 2 koulupöytää mahtumaan...

Minun lapsuudessani kolmilapsinen perheemme asui kerrostalossa 3h+k n. 75m2. Lasten ikäero esikoisen ja kuopuksen välillä 9v ja keskimmäinen siinä välissä. Hyvin mahduttiin, kun pakko oli.



Nyt ausn itse 75m2 3h+k rivitalossa miehen ja 1v lapsen kanssa. Emme tunnu mahtuvan tähän ja alamme rakentaa omakotitaloa(lähinnä ongelmana on pienet pesutilat ja haluamme erillisen työ/vierashuoneen)..

ja isä, äiti, tyttö 6v, poika 4v ja tyttö 1,5v. Kyllä me tähän mahdutaan.

Se on hyvä että lapset voi laittaa samaan huoneeseen. Meillä on rivari-asunto kahdessa kerroksessa ja 4 huonetta. Lapsia on kaksi ja molemmilla omat huoneet, huoneet on tosi pienet. Ja varsinkin nuorempi tarvitsisi enemmän tilaa leluille ja leikkimiseen tilaa.

Me ollaa katseltu pidemmän aikaa jo isompaa asuntoa. Huoneluvun ei välttämättä tarvitse muuttua, mutta neliöitä saisi olla enemmän.

Joka paikassa tavaraa ja uskoisin että vaatekaappitilaakin kaipaisi.

Luulimme mahtuvamme siihen vallan mainiosti lapsenkin kanssa, joka tuolloin ei ollut vielä syntynyt. Ajattelin, että kahdenkin lapsen kanssa vielä mahtuu, mutta...

Poika syntyi ja siitä 4kk päästä muutettiin isompaan omakotitaloon siitä syystä, että tilanpuute oli valtava! Kaksitasoratkaisu syö neliöitä entisestään ja todella huono ratkaisu lapsiperheelle! makuhuoneet ylhäällä, joten pienen vauvan/ lapsen lelut ovat kuitenkin kaikki jo ennestään ahtaassa alakerrassa.

Huh,huh, en suosittele!

Itse asuisin mieluummin lähellä palveluita ja työ- ja hoitopaikkoja vähän ahtaammin kuin muuttaisin jonnekin missä tarvitsee kaksi autoa. Me asuimme aiemmin 60 neliön kaksiossa kahden lapsen kanssa. Oli iso makkari, josta jaettiin hyllyllä lasten puoli. Hyvin mahduttiin. Siinä oppi vähän karsimaan turhaa tavaraakin. Samankokoisissa asunnoissa kahdet naapurimme asuivat kahden lapsen kanssa myös, lapset jo melkein aikuisia.