Onko kukaan uupunut pysyvästi tai menettänyt pysyvästi terveytensä rankan vauvavuoden/pikkulapsiarjen takia?
Muiden kokemuksia ja vertaistukeakin kaipaan. Oma lapseni ei nukkunut vauvavuonna kuin hyvin lyhyissä pätkissä, mies vetäytyi vastuusta eli ei hoitanut vauvaa. Eikä kukaan läheisistäni auttanut vauvan kanssa muuten kuin käymällä ruokakaupassa ja sellaista. Mitä tietenkin arvostan suuresti ja olen siitä kiitollinen. Mutta lopputulos oli, että en saanut itse nukkua vuoteen juuri ollenkaan. Lapsi on nyt kolme, täyttää pian neljä, enkä ole vieläkään toipunut tuosta valvotusta vuodesta, olen työkyvytön.
Kommentit (127)
Valvoin 7 vuotta vaikeavammaisen lapsen ja nuoremman (myöskin) erityislapsen takia. Kesti muutaman vuoden toipua. Nyt olen jo ihan hyvissä voimissa.
Mun vähän nukkuva kuopus täyttää jo 10. Meen varmaan loppuelämän unilääkkeillä. En pysty enää nukkumaan ilman niitä. Mieluummin olen työkykyinen.
Vierailija kirjoitti:
Valvoin 7 vuotta vaikeavammaisen lapsen ja nuoremman (myöskin) erityislapsen takia. Kesti muutaman vuoden toipua. Nyt olen jo ihan hyvissä voimissa.
Kiitos kun kommentoit. Mikä sinua auttoi toipumisessa? Olitko kuitenkin koko ajan työelämässä vai työkyvytön?
Paljon tsemppiä sinulle, kuulostaa että oli aika rankka tilanne!
Ap
En pysyvästi uupunut. Mutta lapsi valvotti aivan hirveästi ensimmäisen vuoden. Harvoin ekan vuoden aikana hän nukkui yössä edes kahta tuntia putkeen. Yleensä herätyksiä oli 10-14 yössä, tavanomaisesti oli yksi pidempi pätkä 1,5 tuntia ja loput olivat 40min pätkiä. Kävimme neuvolan avulla unikouluja, mutta niistä ei ollut apua.
Minä tietysti nukuin vielä vähemmän kuin lapsi, kun stressasin, ehdinkö nukahtaa, kun kohta taas alkaa rääkyminen. Vauvavuoden jälkeen heräily harventui hieman, mutta jatkui silti 3-5 kertaa yössä vielä alakoulun ekat luokat. Alakoulun lopussa lapsi alkoi ajoittain nukkua yhtenäisiä öitä ja vasta nyt yläkoulussa hän nukkuu yönsä yleensä rauhallisesti.
Jäin yhdeksi ylimääräiseksi vuodeksi kotiin hoitovapaalle, koska en vaan jaksanut palata töihin. Otimme lyhennysvapaata asuntolainasta ja myimme kirpparilla kaikki mitä liikeni, niin tämä oli mahdollista. Vaihtoehto olisi varmaan ollut se sairasloma, mutta siihenkään rumbaan ei ollut voimia, olisi pitänyt hankkia päiväkotipaikat sun muut ja testailla töissäkäyntiä. Nyt olen kyllä jo unettomuudesta toipunut. Sain kuitenkin pysyvän tinnituksen vauvavuoden koliikki-itkuista, vaikka pidin välillä kuulosuojaimiakin.
Vierailija kirjoitti:
En pysyvästi uupunut. Mutta lapsi valvotti aivan hirveästi ensimmäisen vuoden. Harvoin ekan vuoden aikana hän nukkui yössä edes kahta tuntia putkeen. Yleensä herätyksiä oli 10-14 yössä, tavanomaisesti oli yksi pidempi pätkä 1,5 tuntia ja loput olivat 40min pätkiä. Kävimme neuvolan avulla unikouluja, mutta niistä ei ollut apua.
Minä tietysti nukuin vielä vähemmän kuin lapsi, kun stressasin, ehdinkö nukahtaa, kun kohta taas alkaa rääkyminen. Vauvavuoden jälkeen heräily harventui hieman, mutta jatkui silti 3-5 kertaa yössä vielä alakoulun ekat luokat. Alakoulun lopussa lapsi alkoi ajoittain nukkua yhtenäisiä öitä ja vasta nyt yläkoulussa hän nukkuu yönsä yleensä rauhallisesti.
Jäin yhdeksi ylimääräiseksi vuodeksi kotiin hoitovapaalle, koska en vaan jaksanut palata töihin. Otimme lyhennysvapaata asuntolainasta ja myimme kirpparilla kaikki mitä liikeni, niin tämä oli mahdollista. Vaihtoehto olisi varmaan ollut se sairasloma, mutta siihenkään rumbaan ei ollut voimia, olisi pitänyt hankkia päiväkotipaikat sun muut ja testailla töissäkäyntiä. Nyt olen kyllä jo unettomuudesta toipunut. Sain kuitenkin pysyvän tinnituksen vauvavuoden koliikki-itkuista, vaikka pidin välillä kuulosuojaimiakin.
Selvisikö teille koskaan, miksi lapsi ei nukkunut kunnolla vaan yöheräili vielä koululaisenakin usein?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun vähän nukkuva kuopus täyttää jo 10. Meen varmaan loppuelämän unilääkkeillä. En pysty enää nukkumaan ilman niitä. Mieluummin olen työkykyinen.
Sama. Valvoisin joka yö ilman unilääkkeitä.
Uni on tärkeää. Miksi ette ole vain nukkuneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysyvästi uupunut. Mutta lapsi valvotti aivan hirveästi ensimmäisen vuoden. Harvoin ekan vuoden aikana hän nukkui yössä edes kahta tuntia putkeen. Yleensä herätyksiä oli 10-14 yössä, tavanomaisesti oli yksi pidempi pätkä 1,5 tuntia ja loput olivat 40min pätkiä. Kävimme neuvolan avulla unikouluja, mutta niistä ei ollut apua.
Minä tietysti nukuin vielä vähemmän kuin lapsi, kun stressasin, ehdinkö nukahtaa, kun kohta taas alkaa rääkyminen. Vauvavuoden jälkeen heräily harventui hieman, mutta jatkui silti 3-5 kertaa yössä vielä alakoulun ekat luokat. Alakoulun lopussa lapsi alkoi ajoittain nukkua yhtenäisiä öitä ja vasta nyt yläkoulussa hän nukkuu yönsä yleensä rauhallisesti.
Jäin yhdeksi ylimääräiseksi vuodeksi kotiin hoitovapaalle, koska en vaan jaksanut palata töihin. Otimme lyhennysvapaata asuntolainasta ja myimme kirpparilla kaikki mitä liikeni, niin tämä oli mahdollista. Vaihtoehto olisi varmaan ollut se sairasloma, mutta siihenkään rumbaan ei ollut voimia, olisi pitänyt hankkia päiväkotipaikat sun muut ja testailla töissäkäyntiä. Nyt olen kyllä jo unettomuudesta toipunut. Sain kuitenkin pysyvän tinnituksen vauvavuoden koliikki-itkuista, vaikka pidin välillä kuulosuojaimiakin.
Selvisikö teille koskaan, miksi lapsi ei nukkunut kunnolla vaan yöheräili vielä koululaisenakin usein?
Ap
Hän kävi kyllä tutkimuksissa nelivuotiaana, ei pelkän heräilyn vuoksi, vaan koska hänellä oli aistiyliherkkyyksiä (herkkä koville äänille, mauille, vaatteille jne). Mitään varsinaista diagnoosia ei tullut, mutta hänellä todettiin lievä aistiyliherkkyys, joka on onneksi helpottanut hänen kasvaessaan. Ihan tavallinen lapsi on nyt. Ehkä se aistiyliherkkyys selittää tuon heräilyn. Hän havahtuu nykyäänkin pieneenkin rapsahdukseen yöllä, vaikka portaan narahtamiseen, kun tulen itse yläkertaan nukkumaan. Mutta onneksi vaipuu nykyään takaisin uneen itsekseen, sen kummemmin kunnolla heräämättä.
Varmaan joku on
Suurin osa EI!!!!
Suurin osa EI!!!!Suurin osa EI!!!!
Suurin osa EI!!!!
Suurin osa EI!!!!
Suurin osa EI!!!!
Idiot
Vierailija kirjoitti:
Varmaan joku on
Suurin osa EI!!!!
Suurin osa EI!!!!Suurin osa EI!!!!
Suurin osa EI!!!!
Suurin osa EI!!!!
Suurin osa EI!!!!
Idiot
Mikähän sinuakin vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Uni on tärkeää. Miksi ette ole vain nukkuneet?
huono
Eikö tuossa tilanteessa saa kunnalta mitään lastenhoitajaa kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuossa tilanteessa saa kunnalta mitään lastenhoitajaa kotiin?
En minä ainakaan saanut, vaikka neuvolassa tilannetta useamman kerran itkin. Tsemppausta ja voivottelua kyllä sain. Ap
Mulla esikoinen oli todella kova heräilemää öisin, toinen sitten allergioiden takia huusi päivät. Nuo vuodet jätti kyllä jälkensä vaikka pidin myöskin extravuoden hoitovaapata eli palasi töihin vasta kun tilanne oli rauhoittunut.
Nukkuminen on minulla mennyt sillälailla rikki, että heräilen nykyään usein öisin enkä saa enää unta ja tämä tekee palautumisen haastavaksi. Huonon unen myötä myös kognitiiviset kyvyt ovat heikentyneet. Teen vastuullista työtä, joten tämä on ongelma. Kaikesta tästä kroonisesta uupumuksesta johtuen huomaan välillä, että en oikeen edes tunnista, mikä toisi iloa ja intohimoa elämään. Kaikki vaan on tai vaatii suoritusta. Jotenkin tuo uni pitäisi saada korjattua.
Sairastuin krooniseen unettomuuteen vauva- vuoden seurauksena. Ilman lääkkeitä en yksinkertaisesti nuku lainkaan.
Meitä on näköjään useampia, jotka ovat jatkaneet hoitovapaataan toipuakseen univajeesta. Meillä valvottiin kaksi vuotta allergian ja refluksin vuoksi. Nyt, kun on saanut jo vähän nukuttua, tuntuu että elämä ehkä lopulta voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin krooniseen unettomuuteen vauva- vuoden seurauksena. Ilman lääkkeitä en yksinkertaisesti nuku lainkaan.
Synkimpinä hetkinä minulla oli kuuloharhoja, niistä kuitenkin selvisin omin voimin ylitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan joku on
Suurin osa EI!!!!
Suurin osa EI!!!!Suurin osa EI!!!!
Suurin osa EI!!!!
Suurin osa EI!!!!
Suurin osa EI!!!!
Idiot
Mikähän sinuakin vaivaa?
Rankka pikkulapsiarki
Tiedän yhden, jolle kävi vähän noin.