Työttömät jotka ette pääse edes haastatteluun. Miten kestätte henkisesti sen että aina saatte sen kiitos, mutta ei kiitos vastauksen?
Miten kestätte ja motivoidutte hakemaan vaan uudestaan ja uudestaan?
Mulla alkaa mitta tulemaan täyteen.
Äsken sain taas sen saman viestin ja istun nyt täällä ja vaan itken kun taaskaan en kelvannut vaikka täytin kaikki kriteerit ja kokemusta on. Hakemuskin viilattu ja viilattu, cv muokattu ja vaikka mitä.
Kommentit (26)
Huonosti. Varsinkin kun esim. Kokoomuksen Orpo väittää, että se on oma vikani ja etuuksia pitää heikentää. Olen 55 v eikä se ole oma vikani, etteivät työnantajat ota töihin!
En edes muista, milloin olen saanut jonkin vastauksen hakemastani paikasta. Mitään vastausta ei saa muuta kuin soittamalla perään, sekin on tyyliin "ei kai perkele minulla ole aikaa ilmoittaa kaikille joita ei ole valittu".
Mä turhauduin enemmän jos pääsin haastatteluun enkä tullut valituksi. Kerran hain diplomi-insinöörinä tuotantotyöntekijän paikkaa ja haastattelija päivitteli koko haastattelun miksi haen tätä paikkaa vaikka olen DI. En tullut valituksi. Ihmettelen vaan miksi ihmeessä minut piti kutsua haastatteluun kun tutkintoni niin kovasti häiritsi. Tuhlasi meidän molempien aikaa.
Yks vuosi hain yli tuhanteen työpaikkaan, kahteen pääsin haastatteluun ja alle kymmenestä tuli kiitos mutta ei kiitos, ajattelin että maksakoot kotiin ihan sama. Nyt kun on ollut pakollista hakea neljään paikkaan kuukaudessa, viimeisestä neljästä tuli jo heti seuraavana päivänä kiitos mutta ei kiitos, muista ei ole kuulunut mitään. Maksakoot siis kotia, ei vois vähempää kiinnostaa, eipä nuo paikat töitä kestäisikään
En enää kestänytkään, joten lopetin hakemisen.
Minä olen ollut tosi masentunut ja tuntenut itseni täysin luuseriksi. Huonommaksi kuin kukaan muu. Muut tuntuvat superihmisiltä, osaavat jotain mihin minulla ei ole mitään mahdollisuuksia. Kerran minua ei otettu työkokeilupaikkaan uudestaan vaikka olisivat saaneet ilmaiseksi. En siis kelvannut edes ilmaiseksi, olin niin huono.
Joku sanoi harrastuksesta. Minä olen harrastanut ahkerasti vuosia. Nyt minua pyydettiin, PYYDETTIIN, ilman että itse yritin hakea, opettamaan kyseistä lajia! Eli nyt tässä sitten toimitaan opettajana ja yhtäkkiä olenkin osaaja.
Minusta työelämä ja työnhakeminen on nykyisin hyvin raakaa hommaa, ihme jos ei mielenterveys mene.