Lue keskustelun säännöt.
Työttömät jotka ette pääse edes haastatteluun. Miten kestätte henkisesti sen että aina saatte sen kiitos, mutta ei kiitos vastauksen?
13.01.2023 |
Miten kestätte ja motivoidutte hakemaan vaan uudestaan ja uudestaan?
Mulla alkaa mitta tulemaan täyteen.
Äsken sain taas sen saman viestin ja istun nyt täällä ja vaan itken kun taaskaan en kelvannut vaikka täytin kaikki kriteerit ja kokemusta on. Hakemuskin viilattu ja viilattu, cv muokattu ja vaikka mitä.
Kommentit (26)
Saitko ihan vastauksenkin? Yleensähän se kielteinen vastaus on pelkkä hiljaisuus.
En edes hae töitä, koska mt-ongelmat. Ei kiinnosta... tiedätte mitkä. Omaksu sinäkin sama asenne ja ota ihan chillisti vaan, eihän nyt töiden takia kannata itkua vääntää. Sinun on ainakin helppo selittää työkkärille että "kyllä mä haen töitä"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen; jatkuva kokemus siitä että ei kelpaa käy kyllä psyyken päälle. Itselläni auttoi, kun keksin ihan uutta muuta sisältöä elämään uuden harrastuksen kautta. Työn tekeminen ei ole elämän tarkoitus, vaikka se siltä voi tuossa tilanteessa tuntuakin. Sinussa on paljon muutakin kuin työ! Tsemppiä, kyllä se työpaikka vielä löytyy.
Ei sitä kestäkkään. Sitten ei ainakaan enää kelpaa. Aikamoiset arvet on kelpaamattomuudesta.
Montako hakemusta takana? Siihen torjumiseen tottuu, itsellä tuo kävi jossain 50 hakemuksen/puolen vuoden paikkeilla. Töitä sain hakemuksella nro 124, noin 1,5 vuoden kohdalla.
Jossain vaiheessa sitä vaan ei jaksa enää murehtia. Jatkaa hakemista, muttei odotakaan saavansa edes vastausta, saati haastattelukutsua.
Parempi vaan nauttia vapaa-ajastaan, kun ei töihin kerran kelpaa. Muuten menee helposti mielenterveys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kahteenkymmeneen vuoteen enää edes pyrkinyt haastatteluun.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sen kestää niin kauan kun tietää, että eläminen maksetaan verovaroista.
Niinpä se maksetaan monelle työssäkäyvällekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo senikäinen, etten edes odota työllistyväni enää. Hyvä vaan jos säästyn siltä sirkukselta, mitä työnhakuprosessit liian usein on. Nuorempi jos olisin, niin kävisi se itsetunnon päälle. Kääntäisin katseeni ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei haittaa enää yhtään, ikää 55 ja tajuan realiteetit, nautin elämästä ja vapaudesta.
Olen jo aikaa sitten ruvennut ajattelemaan että "ei vttu sitten jos ei kelpaa", siis kaikkeni teen mutta jos ei riitä niin elän tuilla sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoitat?
Kaikki kaatuu, kaikki epäonnistuu
Voittaja on se, joka nousee aina ylös
Näiden pupunhäntä heilahtaa kurssien cv-viilaukset ja hakemuksien muokkaamiset, aivan täyttä sontaa eli paskaa. Nämä hokevat sitä samaa litaniaa, nyt viilataan ja muokataan. Pitäähän niiden saada pidettyä näitä pellekurssejaan valtion rahoilla.
Tuo hakemusten määrä nykypäivää, tuskin niihin ns avoimiin ketään edes palkattu. Pidetään yllä utopiaa, nyt meillä työvoimapula. Sitten niihin palkataan kun joku suostuu tulemaan ilmaiseksi töihin. Kun kukaan ei pysty varmistamaan onko edes ilmoitettua avointa paikkaa olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se latistaa, olen etsinyt kuukausitolkulla töitä omalta alalta sekä muutamalta muulta, lähikunnista ja omasta paikkakunnasta. Harvoin olen päässyt edes haastatteluun.
Pidä sitä tyhmänä näytelmänä. Vertaa lottoarvontaan. Odotat päävoittoa, jota et tule saamaan. Opit tajuamaan sen, että elämässä voi nauttia paljon muustakin kuin työstä. Katsele vittuuntuneen näköisiä ihmisiä puhdistamassa lumisia autoja aamulla töihin lähtiessä, samalla kun sinä nautit aamutakissa aamukahvia ym.
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa enää yhtään, ikää 55 ja tajuan realiteetit, nautin elämästä ja vapaudesta.
Kohta kuuskymmentä enkä todellakaan tee päivääkään enää töitä.
Huonosti sen kestää. Käy itsetunnolla ja masentaa, tulevaisuus tuntuu olevan ihan pelkkää ankeutta ja turhuutta.
Muta vaihtoehtojahan ei kauheasti ole. Jos olisi joku keino parantaa tätä, olisin taatusti jo tarttunut siihen. Koulutus on alalta, jonka olisi pitänyt työllistää, mutta ei nyt näytä työllistävän kumminkaan. Toisessakin koulutuksessa olen jo, mutta ei siitäkään sen enempää näytä irtoavan. Kevytyrittäjänä saisi töitä, mutta ei niistä makseta niin paljon, että saisi sivukulujen jälkeen edes eväät mukaan töihin.
Hoitoala työllistää, tätä hoetaan, niin kyllä tekee mutta imee viimeisetkin mehut ihmisestä. Tuttu kouluttautui lähäriksi viisikymppisenä, työllistyi mutta väsyi ja uupui vuorotyöhön tuplavuoroineen alle vuodessa, nyt on työkyvyttömyyseläkkeellä.
Kyllähän sen kestää niin kauan kun tietää, että eläminen maksetaan verovaroista.