Suostuisitteko tällaisiin asumisjärjestelyihin? Neljä eri sukupuolta olevaa lasta nukkuu samassa makkarissa neljässä kerroksessa jne...

Ainakin maalla lapset tarvivat polkupyöräkypärän, luostelukypärän, luistimet ja sukset ihan koulunkin takia. Vaikka eivät harrastaisikaan noita lajeja.

Sitten meilläkin lisänä kunnon kypärät ja haalarit mikroautoiluun, jokaisella lapsella tietokoneet (isot pöytäkoneet isoilla näytöillä), piirtämis ja maalaustarvikkeita ainakin yhden vaatekaapin verran jne jne. Ihan käyttötavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sänky keittiössä... tosi kiva. Ei.

Mihin nää tunkee kaikki harrastusvälineet näissä minikämpissä missä asuu monta ihmistä?

Mitkä harrastusvälineet?

Miten paljon te oikein tarvitsette tilaa niille?

En tiedä mitä te harrastatte mutta meidän nelilapsisessa perheessä on kaikilla sukset, monot, luistimet, kypärät, jääkiekkomailat, rullaluistimet, pyöräilykypärät. Yksi lapsista soittaa kitaraa, yksi harrastaa ompelua ja kaikki kankaat ym. Vie tilaa. Ohis.

Minulle ei tulisi mieleenkään säilytellä suksia ym ulkoliikuntavälineitä sisällä asunnossa. Kyllä ne varastossa tms ovat. Ja esim kitara on hyvin helppo säilyttää seinällä telineessä, ei vaadi juurikaan tilaa. Kankaat vaikka sängyn alla vetolaatikoisa jne.

Kyllä, mutta esim. Kerrostalossa varastotila on rajallinen ja sitähän tässä ihmetelläänkin mihin nuo miniasunnossa asujat nuo kaikki kamansa tunkee. Mihin sijoittaisit siellä esim. Tuon kitaran, ompelukoneen ja kankaat, jos sängynaluslaatikoissa on jo perheen käyttövaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Tuota ihmisten vimmaa saada iso kiinteä sänky silloinkin, kun sille ei ole tilaa, minäkin ihmettelen.

Yksi kaverini erosi miehestään (tai mies heitti sen pihalle) ja joutui muuttamaan kaksioon lapsensa kanssa. Lapsi sai makkarin, kuten oikein onkin, ja äiti nukkui olkkarissa. joka kyllä oli tilava. Mutta sinne oli kauhealla stressillä ja kiireellä saatava iso sänky ja tilanjakajaverhot. Kaikki tietysti Ikeasta. Samoin piti saada kaksi isoa reclaineria, missä voi pojan kanssa katsoa telkkaa, minkä jälkeen se olkkari ei niin tilava ollutkaan.

Itse olisin vastaavassa tilanteessa ostanut ihan vaan nukkunut alkuun makuualustalla tai jollain 20 e superlonipatjalla. Ja katsellut kaikessa rauhassa mitä teen. Ihminen tottuu tosi nopeasti nukkumaan lattialla, tilaa on enemmän ja selkä kiittää. (joo, minut varmaan tunnetaan palstalla "lattiallanukkumishulluna").

Surullisinta on, että nämä pienissä kämpissä asuvat perheet ovat enimmäkseen jossain pk-seudulla, joten lapsilla ei ole mitään mielekästä leikkipaikkaa pihallakaan. Mikäs siinä sitten olisi, jos olisi oma piha tai joku kiva metsä vieressä, ja lapset voisi olla ulkona kaiken hereilläoloaikansa, mutta kun ympärillä on pelkkää asfalttiviidakkoa, kyllä siellä kotona pitäisi olla kunnolla tilaa leikkiä, jumpata ja olla rauhassa.

Tiedoksi vaan että näin syntyperäisenä stadilaisena ja täällä asuneena voin kertoa että lapsilla on enemmän leikkimahdollisuuksia ja kavereita verrattuna jossain metsän keskellä asuviin. Se metsikkö tai merenranta löytyy täällä ihan joka lähiössä ja myös keskustassa. Ahtaiden asuntojen rakennusvimmaa en minäkään ymmärrä enkä näitä missä keittiö on eteisessä ja missö ei ole säilytystiloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokrat on kalliita. Ei meilläkään ole teineillä omia huoneita ja 2 lasta on. Suomi on köyhä maa.

Onko pakko asua Töölössä tai Kalliossa?

Ei asuta, mutta puoliso tienaa 2400 brutto eikä saada asumistukea.

Meidät tehtiin läheisriippuvaisiksi kun piti ilman omaa rauhaa asua todella ahtaasti ja vieras äijäkin tunki meidän ahtaaseen asuntoomme mikä oli tosi outoa kuinka joku tykkää tulla sellaiseen yhteisöön vaikka rahaa oli mutta oli aivan sairaan saita. Koskaan ei tuonut ruokaa muuta kuin tuli meille syömään ja ilmaiseen hotelliin.

Äitini pesi sen vaatteitakin meillä ja se äijä varasi vessaa pitkille paska hädilleen kun sillä oli ummetusta kun meillä ei ollut tarjota sille muuta kuin makaroonia . Kotona ei saanut koskaan olla kuin kotona kun oli tää vieras joka viikonloppu. 

Aikuisena kamala työ oli päästä suvun  läheisriippuvuudesta eroon ja saada omaa rauhaa puolisoni kanssa kun kaikki muut ovat riippuvaisia ja minä vihaan sellaista riippuvaisuutta. Ne haukkuvat minua erakoksi mutta olen erilainen enkä tarvitse mitään laumaa ympärilleni. Olen se mikä olen ja arvostelkoon miksikä tahansa. 

Minä en tee koskaan sellaista kotia joissa on vieras kuin hotellissa. käy vain viikonloppuisin. 

Minä ihmettelen mistä tämmöisiä viikonloppu mies loisijoita oikein tulee toisten perheisiin viettämään aikaansa ihan tyhjin käsin ja pussinsa tyhjentämään. Eikä niitä haittaa jos lapset ihmettelevät. 

Tätä ylijäämä imispaskaa on koko maailmat täynnä ruikuttamassa kun ne eivät ole kyenneet tunkeutumaan toisten perhesiin jonkun ällöttävän ulkonäkönsä takia. 

Ne ovat vaan täysin itsekeskeisiä eikä ajattele muita ihmisiä ollenkaan, muuta kuin itseään.