Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan toipumaan päin, kannattaako minun alkaa jo hakeutumaan takaisin työelämään? - Mielipiteitänne arvostan.
11.01.2023 |
Ensimmäinen sairasloma (1kk) oli sitä, etten kyennyt näkemään toivoa enkä lainkaan edes ajatella työelämässä suoritumista. Se nosti stressihormonit jo jos edes ajattelin työelämässä suoritumista. Aika meni myös sängyn pohjalla aika pitkälle ja tuntui, että elän pimeydessä, jossa minulle ei ole mitään tulevaisuutta. Koko käsitys elämästä oli vain pelottavaa ja ahdistavaa selviytymiskamppailua, joka ei anna yhtään mitään muuta kuin kärsimystä. Ajattelin, että en toivu tästä koskaan, tai pelkäsin ja tuntui, ettei ollut voimia mihinkään. Ei laskujen maksamiseen, kaupassa käyntiin eikä usein suihkuunkaan.
En oikeastaan kyennyt edes itkemään, tunsin valtavaa apatiaa suurimmaksi osaksi.
Sen jälkeen alkoi jo hieman helpottamaan mutta sairaslomaa on jatkettu. On alkanut hiljalleen, päivä kerrallaan tulemaan järjestystä ajatuksiin. Olen alkanut ratkaisemaan ongelmia enkä elämään niissä kuin mitään toivoa ei olisi. On alkanut uudelleenkäynnistäminen tai ohjelmointi.
Pohdin miten voisin paremmin fyysisellä tasolla, mitä korjauksia teen ruokavalioon. Olen lisännyt kasviksia ja marjoja runsaasti. Sitten olen pohtinut miten alkaisin ratkomaan talousongelmani ja jopa pohtimaan työelämään siirtymistä. Edelleen kuitenkin kun on yksi tai kaksi hyvää päivää eli jaksan toimia, suunitella ja siivota esimerkiksi niin sitten saattaa olla vähintään se kaksi päivää etten kertakaikkiaan pysty tekemään mitään ja olen jälleen sängyn pohjalla. Askel eteenpäin ja taas taaksepäin, sellaista tämä on ollut nyt tässä lähiviikkoina.
On ainakin noussut toivo, josta olen onnellinen. Lisäksi on tullut tunteita! Itken, joskus itken oikein syvältä ja kovaa mutta ainakin tunteita on alkanut jo liikkumaan ihan kunnolla. Voin jopa nauraa tai tuntea iloa hetkittäin kun kuuntelen kirjoja tai podcasteja ym. Olen jopa alkanut kiinnostumaan asioista ja hakemaan tietoa omaan hyvinvointiini liittyen optimistisella asenteella.
Sairausloma on tehnyt siis hyvää mutta todennäköisesti sitä tulee vielä hetken jatkaa. Uskallanko kuitenkin jo alkaa miettimään työelämää ihan tosissani? Mitä mieltä olette..
Riskit on kyllä, että tilanne uusiutuu mikäli liian aikaisin alan taas toimimaan ja voi mennä yli voimavarojen.
Välillä jo meinaan laittaa työhakemusta eteenpäin mutta sitten alkaa jo stressaamaan ja mietin miten oikein jaksan. Sitä hyppii vähän eestaas oman kuntoutumisen kanssa.
Psykiatrille odottelen aikaa ja aikeissa on psykoterapia koska uupumuskaudet ovat toistuvia olleet ja tämän taustalla on useimpia asioita käsiteltävänä.
Itse tietysti tiedän parhaiten mutta ihan teidän kokemuksesta, mitä uskoisitte? Kuuntelen mielelläni omia kokemuksianne asiasta.
Kommentit (9)
Sairasloma jatkuu vielä vähintään kuun loppuun. Eihän tässä kiirettä ole, ainoa vaan, että saan laskut maksetuksi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt alkaa itkettää niin toipuminen on vasta alkanut. Sanoisin että vähintään 6kk vielä toivut. Vuosi on realistisempi.
Minun neuvoni on, että odota psykoterapian alkuun, jotta saat tukea sieltä työelämässä pärjäämiseen. Sitä ennen koeta nauttia elämästä, tee jotain kivaa päivittäin ja pidä yllä rutiineja, jatkaa samalla hyvällä mallilla kuin nyt olet tehnytkin. Kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos!
Minulla onkin tunne, että tässä on nyt paljon suuremmasta kokonaisuudesta kyse kun väliaikaisesta uupumisesta. Koko elämä menee uusiksi, siltä ainakin vaikuttaa tapahtumaketjujen aikaansaamana. Toivotaan, että hyvää kohti.
-ap
Hienoa että olet jo osannut ruveta pohtimaan asiaa näin laajalti. Itselläni meni paljon pidempään totuttautua ajatukseen, että toipuminen rauhassa on ihan sallittua. Eli ei mitään kiirettä. Näissä asioissa menee aikansa. Kuten jo ensinnä vastattiin, tiedät kyllä sitten itse kun aika koittaa.
Kannattaa odottaa jo ihan silläkin, että tuo terapiajakso on sinulla toiveissa. Terapiakin voi vaatia alkuun totuttelua ja olla välillä raskasta, mikä saattaa vaikuttaa jaksamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sakset käteen ja hommiin. Ei se vointi kotona makaamalla parane, se on vaan helppo ratkaisu. Olet ylpeä itsestäsi kun alat yrittämään.
Vierailija kirjoitti:
Sakset käteen ja hommiin. Ei se vointi kotona makaamalla parane, se on vaan helppo ratkaisu. Olet ylpeä itsestäsi kun alat yrittämään.
Jokaisella oikeus omaan mielipiteeseen, mutta jos taustalla on useampi uupuminen, on tätä keinoa varmasti jo yritetty tarpeeksi monesti. Ei kaikki ongelmat hampaat irvessä tekemällä kaikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen äänikirja, jota itse kuuntelin aiemmin. Mikäli tuntuu, että ylisuorittaminen saattaisi olla se oma kompastuskivi, suorittelen Katri Syvärisen äänikirjaa "Löydä elämän taika - Sisäinen matka suorittamisesta iloon". Suhteellisen helppoa kuunneltavaa muun puuhastelun ohessa. Itselleni onnistuin nappaamaan muutaman uuden oivalluksen, joista on ollut apua myöhemmin arjessa. Voi olla kokeilemisen arvoinen kuunneltava monelle, sillä ei sisällä mitään ärsyttävää haihattelua tai yltiöpositiivista hapatusta.
Älä pidä kiirettä, parane rauhassa, tiedät kyllä kun on aika työhön.