Lue keskustelun säännöt.
Aikuisena opiskellut, kuinka tärkeänä koet ryhmäytymisen?
10.01.2023 |
Minä aloitin juuri amk opinnot (ensimmäistä kertaa) monimuotona ja vähän yllätyin että mikä tarve joillakin opiskelijoilla päästä ryhmäytymään sekä miten koulunkin puolesta siihen kannustetaan. Eihän me tulla näkemään juuri koskaan ja lähes kaikki opiskelu muutenkin itsenäistä etäopiskelua. Ei siis mitään sitä vastaan että jotkut tällaisesta tykkää ja sitä haluavat mutta itsellä ainakin on jo ihan riittävästi tekemistä työn puolesta sekä sitten siihen vielä opiskelut päälle niin en suoraansanottuna jaksaisi enää mitään ylimääräistä "uutta". Mukavahan se on jos porukkaan tutustuu ajallaan tai joidenkin kanssa paremmin mutta miksi sitä pitää erikseen alkaa rakentaa? Ymmärrän kyllä että peruskoulun jälkeen toisen asteen opinnoissa se on tärkeää ja joka päivä kuitenkin sitä samaa porukkaa nähdään mutta mikä tarve aikuisilla (30v ja siitä ylöspäin) on ryhmäytyä?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
En pidä tärkeänä ja oikein ärsytti, että koulussa opettajat painottivat sitä miten jokaisella pitää olla pari ja kaikki työt olivat yhtä ryhmätöiden tekemistä.
AMK (2 tutkintoa kahdesta eri oppilaitoksesta) oli mielestäni lähinnä sosiaalisten taitojen/tiimityöskentelytaitojen hiomista. Varsinainen asiapuoli jäi hyvin ohueksi mutta aikalailla kaiken olen kuitenkin joutunut oppimaan vasta työelämässä.
Opiskeluaikoina muistan miten hirveän turhauttavalta huono opetuksen taso ja jatkuva sosiaalinen säätäminen tuntuivat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä mieltä että aikuiset ihmiset osaavat ryhmäytyä kyllä itsekin tai jättää halutessaan ryhmäytymisen välistä. Kunhan hoitaa hommansa. Pupukurssien pupuilujutut kuuluu työkkäriin (vaikka ne saisi sieltäkin lopettaa.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelin aikuisena (lähes nelikymppisenä) amk-tutkinnon monimuotona, ja kyllä minulle se oma ryhmä oli tärkeä. Samoin suurimmalle osalle ryhmääni, mutta oli toki niitäkin, jotka halusivat jäädä ulkopuolelle. Edelleen, yli vuosikymmen valmistumisen jälkeen pidämme yhteyttä. Myös ammatillisesti meistä on ollut tukea toisillemme.
"Halusivat jäädä ulkopuolelle". Jos ei halua mukaan ryhmäytymään, ei se tarkoita että jäisi ulkopuolelle!
Kunnon koulukiusausvibat.
En yhtään. 22-vuotiaana juuri yliopiston aloittaneena ja uudelle paikkakunnalle muuttaneena kaikki sosiaaliset tilaisuudet olivat tärkeitä. Nyt 32-vuotiaana toista alaa opiskelevana ei voisi vähempää kiinnostaa kissanristiäiset. Fokus on enemmän opiskelussa ja kun on oma perhe ja ystävät niin en tarvitse opiskelukavereita elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelin aikuisena (lähes nelikymppisenä) amk-tutkinnon monimuotona, ja kyllä minulle se oma ryhmä oli tärkeä. Samoin suurimmalle osalle ryhmääni, mutta oli toki niitäkin, jotka halusivat jäädä ulkopuolelle. Edelleen, yli vuosikymmen valmistumisen jälkeen pidämme yhteyttä. Myös ammatillisesti meistä on ollut tukea toisillemme.
"Halusivat jäädä ulkopuolelle". Jos ei halua mukaan ryhmäytymään, ei se tarkoita että jäisi ulkopuolelle!
Kunnon koulukiusausvibat.
Niin on. En itse ainakaan ajattele että haluan jäädä ulkopuolelle. Tottakai haluan olla ihan samalla tavalla osa ryhmää vaikken mihinkään illanviettoihin tai wa ryhmän keskusteluihin aktiivisesti osallistuisikaan. Harmi jos ne aktiiviset ihmiset ajattelevat että osa haluaa jättäytyä ULKOPUOLELLE. Ei kaikilla ole aikaa tai jaksmista enempään sosialisointiin kuin mitä nyt jo on. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelin aikuisena (lähes nelikymppisenä) amk-tutkinnon monimuotona, ja kyllä minulle se oma ryhmä oli tärkeä. Samoin suurimmalle osalle ryhmääni, mutta oli toki niitäkin, jotka halusivat jäädä ulkopuolelle. Edelleen, yli vuosikymmen valmistumisen jälkeen pidämme yhteyttä. Myös ammatillisesti meistä on ollut tukea toisillemme.
"Halusivat jäädä ulkopuolelle". Jos ei halua mukaan ryhmäytymään, ei se tarkoita että jäisi ulkopuolelle!
En ole tuo edellinen, mutta mitä nämä ihmiset sitten haluavat? Kuulua ryhmään, jonka kanssa eivät halua kuitenkaan olla tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä tärkeänä ja oikein ärsytti, että koulussa opettajat painottivat sitä miten jokaisella pitää olla pari ja kaikki työt olivat yhtä ryhmätöiden tekemistä.
Taka-ajatuksena on opettaa tekemään töitä työympäristössä, jossa on muitakin ja erilaisiakin ihmisiä. Minä olen kokenut ryhmäytymisen positiivisesti, koska olen voinut olla siinä mukana oman elämäntilanteeni mukaan. Ei ryhmäytyminen tarkoita sitä, että istutaan illat pitkät kapakoissa ja bileissä.
Ja ehkä sitä ryhmäytymistä voisi miettiä vähän pidemmälläkin tähtäimellä kuin vain opiskelujen ajan. Ei haittaa, vaikka tuntisit oman ihmisiä eri organisaatioista ja eri puolelta Suomea.
Itse välttelin opiskellessani kaikkea ryhmäytymistä kuin ruttoa, koska mua nyt ei vaan kiinnostanut kamalasti muut luokkalaiseni. Tulin kyllä kaikkien kanssa hyvin toimeen, mutta en minä jäänyt esim. odottamaan koko luokkaa, että mennään yhdessä syömään ja olin mielelläni se, jolla ei ollut paria tai oli se ylimääräinen ryhmäjaoissa ja sai tehdä sitten yksin halutessaan. Toki tein myös ryhmässä hommia, mutta itse en jaksa sitä vääntöä, joka niissä aina on. Sain jo opiskeluaikana työpaikkani, jossa olenkin jo nykyisin pidemmälle edennyt, vaikka sitä ryhmäytymisen tärkeyttä yritti opettajatkin minulle vihjailla joka notkossa ja mäessä. Samasta luokasta toinen oli samaan aikaan samassa paikassa työharjoittelussa ja ei yhtään itsenäistä otetta, josta saikin palautetta, kun taas itse sain paljon kehuja siitä ja silläpä kai se työpaikka lopulta napsahti, koska en tarvinnut muita työntekoon ja toki työnjälki oli hyvä, mutta silti pärjäsin porukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelin aikuisena (lähes nelikymppisenä) amk-tutkinnon monimuotona, ja kyllä minulle se oma ryhmä oli tärkeä. Samoin suurimmalle osalle ryhmääni, mutta oli toki niitäkin, jotka halusivat jäädä ulkopuolelle. Edelleen, yli vuosikymmen valmistumisen jälkeen pidämme yhteyttä. Myös ammatillisesti meistä on ollut tukea toisillemme.
"Halusivat jäädä ulkopuolelle". Jos ei halua mukaan ryhmäytymään, ei se tarkoita että jäisi ulkopuolelle!
En ole tuo edellinen, mutta mitä nämä ihmiset sitten haluavat? Kuulua ryhmään, jonka kanssa eivät halua kuitenkaan olla tekemisissä?
No minä halusin kuulua ryhmään siinä mielessä, että minut otettiin mukaan ryhmätöihin, minulle moikattiin nähdessä ja ehkä vaihdettiin pari sanaa. Sen enempää ei kiinnostanut olla tekemisissä.
Aralle ja ujolle pitkäaikaistyöttömälle voi olla tuosta hyötyä niin oppii menemään rohkeammin sitten työelämässä toisten juttusille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella tärkeänä. Tai ainakin olisi ollut kiva löytää muutama kaveri. Ei sekään ole mukavaa, että kaikki ovat toisilleen tuntemattomia.
Ryhmäytyminen on joillekkin tärkeää. Jopa niin tärkeää että ovat melkein pakottamassa kaikki siihen. Itse en välitä ryhmäytymisestä enkä juuri muustakaan yhteistyöstä opiskelun ohessa. En tarvitse ryhmätukea koska olen ihan tarpeeksi vahva selviytyäkseni yksinkin. Toki autan jos joku apua tarvitsee mutta en hakeudu ryhmiin enkä tyrkytä seuraani kenellekkään. En myöskään pidä ihmisistä jotka pyrkivät iholle jonkun "hei musta olis kiva jos oltais kavereita" tyylillä. Ihan vain oma mielipiteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe mitenkään tärkeänä. Aloitin elokuussa myös amk-opinnot täysin etänä (verkkokampus). Ainoa tärkeä ryhmä on ryhmä jonka kanssa olemme tehneet ryhmätyöt ja heiltä saan tarvittaessa tukea jos on jotain mikä mietityttää. Eri asia oli olla lähiopetuksessa koska siellä ollaan tauoilla ja syömässä. Silloin on ihan mukava kun on jutteluseuraa.
Osaltaan ryhmäytyminen on myös verkostoitumista ja se on ihan hyödyllistä. Itse olen jo töihin siirryttyä saanut opiskelukontakteilta apuja erilaisiin työjuttuihin ja osa myös omalle uralleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites on viime vuotiset ryhmäytymiset menneet, entä tämän vuotiset? Millä keinoin teillä ryhmäännytettiin?
Riippuu vähän mitä opiskelee. Juridiikassa ryhmäytyminen on vahvuutta, jos tietyn osa-alueen tuntemus kuuluu jo työhön. Olen opiskellut ryhmissä ja jakanut ja saanut tieto-taitoa.
Yksilöpohjaisissa opinnoissa ryhmällä lienee erilainen merkitys.
AMK:ssa suuri osa tehtävistä on ryhmätöitä. Koulun idea on kouluttaa ihmisiä työelämään, joten tärkeäähän se on, että oppii toimimaan eri ryhmissä joissa on erilaisia ihmisiä.
Itsekin kolmekymppisenä amk:n aloittaneena ei ainakaan ole liikaa ystäviä, joten hyvä vaan että kannustetaan viettämään aikaa opiskelukavereiden kanssa, tulee edes jotain sosiaalista kontaktia vaikka lähes kaikki opiskelu onkin netissä.
Allekirjoitan saman. Varsinkin, jos aikuisena lähtee opiskelemaan toisen asteen ammattitutkintoa, ryhmäytyminen koetaan melkein pakolliseksi, vaikka ihmiset saattavat olla iältään jotain 18 ja 60 väliltä. Yritä siinä sitten löytää yhteisiä puheenaiheita. Kaikkia ei myöskään kiinnosta lisätä sosiaalisia kontakteja, jos niitä jo on omassa elämässä riittämiin (perhe/lapset, harrastukset, mahd. työ). Introvertille ryhmäytymispakko voi pahimmillaan aiheuttaa turhaa väsymystä.