Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisena opiskellut, kuinka tärkeänä koet ryhmäytymisen?
10.01.2023 |
Minä aloitin juuri amk opinnot (ensimmäistä kertaa) monimuotona ja vähän yllätyin että mikä tarve joillakin opiskelijoilla päästä ryhmäytymään sekä miten koulunkin puolesta siihen kannustetaan. Eihän me tulla näkemään juuri koskaan ja lähes kaikki opiskelu muutenkin itsenäistä etäopiskelua. Ei siis mitään sitä vastaan että jotkut tällaisesta tykkää ja sitä haluavat mutta itsellä ainakin on jo ihan riittävästi tekemistä työn puolesta sekä sitten siihen vielä opiskelut päälle niin en suoraansanottuna jaksaisi enää mitään ylimääräistä "uutta". Mukavahan se on jos porukkaan tutustuu ajallaan tai joidenkin kanssa paremmin mutta miksi sitä pitää erikseen alkaa rakentaa? Ymmärrän kyllä että peruskoulun jälkeen toisen asteen opinnoissa se on tärkeää ja joka päivä kuitenkin sitä samaa porukkaa nähdään mutta mikä tarve aikuisilla (30v ja siitä ylöspäin) on ryhmäytyä?
Kommentit (37)
Ei ryhmistä jää pysyviä tuttuja kaikille, koska ihmiset ihan erilaisia ja eri maailmasta. Myös eri elämäntilanne. Kontakti voi syntyä muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vähääkään tärkeänä, koska ainoa tavoitteeni oli valmistua. Tein myös muutaman pari- ja ryhmätentin ja -työn täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, joista kaikkia edes koskaan tavannut.
Joo, kyllä minustakin ryhmätyöt pystyy tekemään vaikkei olisi erityisemmin tutustunut etukäteen, eihän työelämässäkään tutustuta eri tahojen kanssa, joiden kanssa joudut työskentelemään.
Sen verran pitää ryhmäytyä, että voidaan istua samassa porukassa syömässä tai kahvilla, mutta kaikille leikeille tai ryhmäytymistapahtumille ei kiitos.
En pidä tärkeänä ja oikein ärsytti, että koulussa opettajat painottivat sitä miten jokaisella pitää olla pari ja kaikki työt olivat yhtä ryhmätöiden tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen verran pitää ryhmäytyä, että voidaan istua samassa porukassa syömässä tai kahvilla, mutta kaikille leikeille tai ryhmäytymistapahtumille ei kiitos.
Eikös tuo onnistu ihan muutenkin, yhteistä juteltavaa saa siitä opiskelusta eikä siinä tarvitse tuntea porukkaa erityisemmin. Mennäänhän töissäkin lounaalle asiakkaiden tai muiden yhteistyökumppaneiden kanssa ja kaikki osaa jutella jotakin. Ap
Vierailija kirjoitti:
On kiva kun tauolla on seuraa.
Totta varmasti tuokin. Itse tarvitsen tauot pääasiassa oman pään nollaamiseen olemalla hetken omissa maailmoissani tai selaamalla vaikka uutiset kännykästä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ryhmäytyä, koska muilta voi kysyä sillon kun on pihalla jostain, tarvii apua projektiinsa ym. Tietysti jos ei jaksa niin ei sitä väkisin kannata yrittää, kun sosiaalisuuteenkin menee aikaa ja energiaa.
Vierailija kirjoitti:
En pidä tärkeänä ja oikein ärsytti, että koulussa opettajat painottivat sitä miten jokaisella pitää olla pari ja kaikki työt olivat yhtä ryhmätöiden tekemistä.
Taka-ajatuksena on opettaa tekemään töitä työympäristössä, jossa on muitakin ja erilaisiakin ihmisiä. Minä olen kokenut ryhmäytymisen positiivisesti, koska olen voinut olla siinä mukana oman elämäntilanteeni mukaan. Ei ryhmäytyminen tarkoita sitä, että istutaan illat pitkät kapakoissa ja bileissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä olisikin muuten opinnäytetyö (tmv) -aihetta, jollekin tutkia aikuisten kokemuksia ryhmäytymisestä ja sen tarpeesta tai ryhmätöiden teon mielekkyydestä jne.. ellei ole jo. Ap
Vierailija kirjoitti:
En pidä tärkeänä ja oikein ärsytti, että koulussa opettajat painottivat sitä miten jokaisella pitää olla pari ja kaikki työt olivat yhtä ryhmätöiden tekemistä.
Aika usein saa tehdä yksin ja kyllähän ryhmätyön voi tehdä niin, että työn vaan jakaa puoliksi ja tehdään eriksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä tärkeänä ja oikein ärsytti, että koulussa opettajat painottivat sitä miten jokaisella pitää olla pari ja kaikki työt olivat yhtä ryhmätöiden tekemistä.
Taka-ajatuksena on opettaa tekemään töitä työympäristössä, jossa on muitakin ja erilaisiakin ihmisiä. Minä olen kokenut ryhmäytymisen positiivisesti, koska olen voinut olla siinä mukana oman elämäntilanteeni mukaan. Ei ryhmäytyminen tarkoita sitä, että istutaan illat pitkät kapakoissa ja bileissä.
Toki, mutta kun on kyse AIKUISISTA opiskelijoista, esim. meillä oli ikähaarukka 33-66v., ehkä siinä on jokaiselle jossain määrin tuttua tuntematon työympäristö uusine ihmisineen.
Itse opiskelin aikuisena (lähes nelikymppisenä) amk-tutkinnon monimuotona, ja kyllä minulle se oma ryhmä oli tärkeä. Samoin suurimmalle osalle ryhmääni, mutta oli toki niitäkin, jotka halusivat jäädä ulkopuolelle. Edelleen, yli vuosikymmen valmistumisen jälkeen pidämme yhteyttä. Myös ammatillisesti meistä on ollut tukea toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä tärkeänä ja oikein ärsytti, että koulussa opettajat painottivat sitä miten jokaisella pitää olla pari ja kaikki työt olivat yhtä ryhmätöiden tekemistä.
Taka-ajatuksena on opettaa tekemään töitä työympäristössä, jossa on muitakin ja erilaisiakin ihmisiä. Minä olen kokenut ryhmäytymisen positiivisesti, koska olen voinut olla siinä mukana oman elämäntilanteeni mukaan. Ei ryhmäytyminen tarkoita sitä, että istutaan illat pitkät kapakoissa ja bileissä.
Ja ehkä sitä ryhmäytymistä voisi miettiä vähän pidemmälläkin tähtäimellä kuin vain opiskelujen ajan. Ei haittaa, vaikka tuntisit oman ihmisiä eri organisaatioista ja eri puolelta Suomea.
No onhan se kiva jos on joku jonka kanssa käydä syömässä, mutta ei mua yksinviihtyvänä introverttinä haittaa jos ei sitäkään ole. Mistään ryhmäytymisleikeistä en tykkää yhtään, ei niissä edes tutustu kun jännittää vaan omaa vuoroaan, tutustuminen tulee sitten itsestään kun juttelee ryhmäkavereille ennen tuntia tai ryhmätöissä. Mun mielestä oli amkissa ihan omituista kun jotkut jo ekan päivän jälkeen olivat muodostaneet omia kaveriporukoitaan :D itse olen aina ollut vähän sellainen ulkopuolelle jäävä, mutta ei se ole mua lukioaikojen jälkeen haitannut, kunhan silti otetaan esim. niihin ryhmätöihin normaalisti mukaan eikä tarvitse kerjätä että pääsisinkö jonkun kanssa.
No ei sitten yhtään tärkeänä. Vaihdoin alaa aloittaen yliopisto-opinnot 32-vuotiaana. En ollut juuri missään tekemisissä muiden opiskelijoiden kanssa, ryhmätyötkin tein yksin. Enkä paljoa käyny luennoissa tai paikan päällä muutenkaan, kun mulla oli kokopäivätyö toisella paikkakunnalla. Laskuharjoituksiakin palauttelin kirjallisena. Käväisin paikan päällä lähinnä tenteissä, joita ei silloin vielä voinut hoitaa etänä.
Taka-ajatuksena on opettaa tekemään töitä työympäristössä, jossa on muitakin ja erilaisiakin ihmisiä. Minä olen kokenut ryhmäytymisen positiivisesti, koska olen voinut olla siinä mukana oman elämäntilanteeni mukaan. Ei ryhmäytyminen tarkoita sitä, että istutaan illat pitkät kapakoissa ja bileissä.
Minusta tämä on ihan pöljä ajatus, joka johtaa siihen harhaan, että pitäisi jotenkin olla kaveri tai ryhmäytynyt, että voi tehdä työtä yhdessä. Työelämässä projektimuotoisessa työssä näin ei ollenkaan ole, vaan voi olla vieraita ihmisiä, omalla alallani jopa hajautuneena eri puolille maapalloa maantieteellisesti, ja silti pitää tehdä työtä projektitiiminä. Ei siinä mitään ryhmäännytä, vaan hoidetaan vaan homma, ei tarvi tuntea niitä toisia ollenkaan muuta kuin sen verran että tiedetään mitä kukin osaa ja voi tehdä.
Ensimmäistä tutkinto opiskellessa parikymppisenä se oli tärkeää. Toista tutkintoa opiskellessa nelikymppisenä aivan yhdentekemää. Minulla oli jo ihan tarpeeksi muita ympyröitä elämässäni. Aika äkkiä ryhmän WhatsApp-ryhmä hiljeni, joten taisi olla muillakin.
Vierailija kirjoitti:
Taka-ajatuksena on opettaa tekemään töitä työympäristössä, jossa on muitakin ja erilaisiakin ihmisiä. Minä olen kokenut ryhmäytymisen positiivisesti, koska olen voinut olla siinä mukana oman elämäntilanteeni mukaan. Ei ryhmäytyminen tarkoita sitä, että istutaan illat pitkät kapakoissa ja bileissä.
Mä olen yksi monista aikuisista joka opiskeli toisen ammatin. Olin melkein 30v. palvelualalla. Inhoan ryhmätöitä ja esiintymistä luokan edessä. Joo, ope sanoi että pitää harjoitella esiintymistä. Mä olen koko ikäni esiintynyt entisessä työpaikassa.
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelin aikuisena (lähes nelikymppisenä) amk-tutkinnon monimuotona, ja kyllä minulle se oma ryhmä oli tärkeä. Samoin suurimmalle osalle ryhmääni, mutta oli toki niitäkin, jotka halusivat jäädä ulkopuolelle. Edelleen, yli vuosikymmen valmistumisen jälkeen pidämme yhteyttä. Myös ammatillisesti meistä on ollut tukea toisillemme.
"Halusivat jäädä ulkopuolelle". Jos ei halua mukaan ryhmäytymään, ei se tarkoita että jäisi ulkopuolelle!
Alue: Aihe vapaa
En vähääkään tärkeänä, koska ainoa tavoitteeni oli valmistua. Tein myös muutaman pari- ja ryhmätentin ja -työn täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, joista kaikkia edes koskaan tavannut.