Mistä olet löytänyt uuden kumppanin eron jälkeen?
Otsikossa tulikin jo kysymys, eli mistä löysitte uuden kumppanin eron jälkeen? Entä kuinka pian?
Erosin noin puolitoista vuotta sitten pitkästä liitosta, jossa on myös lapsia. Mies ehdotti sitä, koska oli löytänyt uuden. Nyt tuntuu siltä, että voisin kuvitella jonkun uuden miehen rinnalleni, mutta havahduin myös siihen, että tämän 1,5 vuoden aikana kukaan ei ole osoittanut kiinnostusta minua kohtaan, vaikka entiseen tapaan olen jatkanut harrastuksissa, töissä jne. Olen kuitenkin sellainen, että viikottain juttelen spontaanisti uusille ihmisille vaikkapa kaupassa tai salilla, enkä ole yhtään hullummin näköinenkään. Ikää on 41 vuotta.
Nettideittailun koen ainakin vielä vieraaksi; miehen kanssa tavattiin ennen älypuhelin aikaa. Juottolatkaan eivät kiinnostu. Onnistuuko uuden tapaaminen enää vanhaan hyvään tapaan livenä missään ihmisten ilmoilla vai pitääkö ladata Tinderi?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderistä löysin 3,5 vuotta eron jälkeen. Nyt uutta parisuhdetta 3,5 vuotta kestänyt. Mutta tinder on hyvin raadollinen paikka ja deittailua ei kannata ottaa haudanvakavasti. Tutustuu vain ennakkoluulottomasti ihmisiin. Kävin itse lähes 40 eri miehen kanssa treffeillä. Se oli aika kova homma introvertille naiselle. Mutta kannatti lopulta.
Introvertti nainen tarjoilee seuraa 40 miehelle, ekstrovertti varmaan yli sadalle. 😂
Tinder on kyllä paskonut deittimarkkinat totaalisesti. En ihmettele miksi suurin osa miehistä hakee vain panoseuraa sieltä, ei kannata kuvitella vaimomatskua löytävänsä.
Eikä sen puoleen kyllä aviomies matskuakaan😂
Vierailija kirjoitti:
Se mikä sinun täytyy viimeistään nyt tuon ikäisenä ja tänä päivänä oppia ymmärtämään on, että ellet ole aivan tyrmäävän kaunis ja hoikka ja jos haluat tavata muitakin kuin Tinderissä panoseuraa etsiviä miehiä, niin opettele olemaan itse aktiivinen ja lähestymään miehiä ja tekemään aloitteita. Niitä voi tehdä missä vain, #metoo-sontaa ei tarvitse tyypillisesti naisen pelätä, toisin kuin miehen.
Et ole enää kaksikymppinen, eikä nyt eletä enää 1950-lukua jolloin olisit voinut odotella tanssilavan reunalla että joku viinapullosta riittävästi rohkaisua hakenut herrasmies tulee hakemaan tanssin pyörteisiin ja saatille.
joo ja mikään ei estä ukkojakaan tekemästä aloitteita :) mutta kummatkin siis voivat tehdä alotteita :)
Miten tahallista väärinymmärrystä taas. Mutta samapa tuo. Useimmillehan tinder on lihatiski ja sitten ihmetellään, jos joku ihan parisuhteen takia ihmisiä tapailee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinderistä löysin 3,5 vuotta eron jälkeen. Nyt uutta parisuhdetta 3,5 vuotta kestänyt. Mutta tinder on hyvin raadollinen paikka ja deittailua ei kannata ottaa haudanvakavasti. Tutustuu vain ennakkoluulottomasti ihmisiin. Kävin itse lähes 40 eri miehen kanssa treffeillä. Se oli aika kova homma introvertille naiselle. Mutta kannatti lopulta.
Introvertti nainen tarjoilee seuraa 40 miehelle, ekstrovertti varmaan yli sadalle. 😂
Tinder on kyllä paskonut deittimarkkinat totaalisesti. En ihmettele miksi suurin osa miehistä hakee vain panoseuraa sieltä, ei kannata kuvitella vaimomatskua löytävänsä.
No ei varmaan niin jos on noin näkyviä mielensairauksia.
Chcuvuvibibb kirjoitti:
Joo, siis juttelen kyllä joka viikko uusien miesten kanssa, mutta ei vaan ole natsannut. Tälläkin viikolla olen alkanut jutella niitä näitä salilla, avannolla ja uimalalla. Myös autoliikkeessä juttelin erään kanssa. Onkohan se sitten niin, että vasta, kun jonkun kanssa kemiat kohtaa, niin juttelu etenee luontevasti pidemmälle.
pitää jutella ehkä pidemmän aikaa,tietysti salamaihastuminen voi olla mahdollista,ainakin elokuvissa :) mutta tietenkin jos kemiat kohtaa,niin on mahdollista,että näätte useammin,ajaudut samoille kulmille,missä mies on...itselle eräs ex-miesystävä ehdotti itse paikkaa näkemiseen,jossa sitten näimme ja juttua ja suhdetta kesti minkä kesti...onhan se niin,että jos toisen seura tuntuu kivalta ja luontevalta,niin sitä haluaa nähdä ja jutella lisää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt. Ja tuo, että pitäisi jostain treffipalstoilta treffailla kymmeniä miehiä kuulostaa ihan painajaiselta mulle. En ole koskaan käynyt treffeillä, ex-miehen kanssa tavattiin koulussa!
No tämä on ihan normi nykyään. Joko käyt sen myllyn läpi tai olet yksin.
Joutui todella käymään läpi myllyn tuo yksi tuttava, jonka Tinderistä löysi. Hän on erittäin kaunis ja ikäistään huomattavasti nuoremman näköinen hoikka ja pienikokoinen nainen, 50+. Hän sai paljon vastakaikua, mutta pari vuotta treffailuun meni ennen kuin sopiva löytyi (mieskin oli todella kyllästynyt Tinderiin.) Vastaaja numero 4.
No joo, kun itse olen ihan rehellisesti edelleen romantikko ja toivon, että voisin vielä jonakin päivänä rakastua ja tuntea itseni rakastetuksi. Minusta tuntuu jotenkin raadollisella alkaa markkinoimaan itseäni ventovieraille omien selfieiden avulla. Kyllähän ihmiset pariutuivat ennen Tindriäkin En myöskään ole yhdeltäkään tuttavalta kuullut mitään hyvää Tinderistä, mutta silti siellä on kuulema pakko olla, jos haluaa löytää uuden. Ei kai se niin voi olla - eihän??!
Chcjckkblbib kirjoitti:
No joo, kun itse olen ihan rehellisesti edelleen romantikko ja toivon, että voisin vielä jonakin päivänä rakastua ja tuntea itseni rakastetuksi. Minusta tuntuu jotenkin raadollisella alkaa markkinoimaan itseäni ventovieraille omien selfieiden avulla. Kyllähän ihmiset pariutuivat ennen Tindriäkin En myöskään ole yhdeltäkään tuttavalta kuullut mitään hyvää Tinderistä, mutta silti siellä on kuulema pakko olla, jos haluaa löytää uuden. Ei kai se niin voi olla - eihän??!
Siellähän ei ole mikään pakko oikeasti olemalla olla. Kaverini käyttää sitä niin, että lataa sen, sopii treffit ja tapaa jonkun treffeillä ja poistaa sovelluksen eikä taas käytä sitä moneen kuukauteen. Naisille se toimii niin, koska sieltä tosiaan saa treffit vaikka heti. Siellä ei ole pakko roikkua koko aikaa kyynistymässä, vaan se voi olla vain pieni lisä niihin kaikkiin muihin paikkoihin joissa yleensä ihmisiä tavataan. Vähän kuin lottoamista. En usko että mahdollisuudet hirveästi paranee pläräämällä tuhat profiilia joka ilta, koska siinä menettää sen aidon kiinnostuksen tutustua oikeasti kehenkään. Siitä tulee sellaista vertailua niin.
Chcjckkblbib kirjoitti:
No joo, kun itse olen ihan rehellisesti edelleen romantikko ja toivon, että voisin vielä jonakin päivänä rakastua ja tuntea itseni rakastetuksi. Minusta tuntuu jotenkin raadollisella alkaa markkinoimaan itseäni ventovieraille omien selfieiden avulla. Kyllähän ihmiset pariutuivat ennen Tindriäkin En myöskään ole yhdeltäkään tuttavalta kuullut mitään hyvää Tinderistä, mutta silti siellä on kuulema pakko olla, jos haluaa löytää uuden. Ei kai se niin voi olla - eihän??!
No ei ole. Ihan normaalisti edelleen tavataan oikeassa elämässä. Kokeilin Tinderiä eikä siellä ollut minulle mitään. Töiden ja kavereiden kautta olen treffaillut miehiä ihan normaalisti kuten ennen vanhaan.
Eikä ole kukaan kaverikaan mitään löytänyt tinderistä. Se on naisena aika karmea kokemus. Huomaat sitten mitä tarkoitan, jos päätät kokeilla.
joo,itse ajattelen,että se sopiva tulee kun tulee,jos tulee...en jaksa turhia stressata,en etsimällä etsi,vaikka väliin turhauttaa,kun ketään ei tule vastaan,tavallaan sitä odottaa :) vaikkei etsikään...eli elän normaalisti,kuin tähänkin asti,olen silmät auki,teen asioita,harrastan,käyn töissä,pidän itsestäni ja kunnostani huolen,urheilen,jos tulee tilaisuuksia,käytän ne :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.amoremi.ee/ selaa alas asti. Soomes= Suomi. Perheellinen on monelle ok. Vanhanajan seuranhakua.
Pilu 50
Elämä voi näyttää ja tuntua tuolta jos ei ole tavannut muita naisia kuin niitä lähi pubin löytöjä. Ja luultavasti niitäkin hyvin harvakseltaan?
Sinun kannattais parantaa käytöstapojasi ja tutustua myös ulkomaalaisiin naisiin, niin saisit hieman käsitystä myös muustakin kuin siitä elähtäneestä lähiö pub löydöstä tai omasta kädestä.
Vierailija kirjoitti:
En mistään. 8v yksin :(
Mulla juuri saman verran. Ja vielä vielä enemmän kuin miehen lähtö on satuttanut se, että ystävätkin ovat hylänneet. Meillä oli todella tiivis viiden pariskunnan ystäväpiiri, joiden kanssa vietettiin kaikki juhlat ym. yhdessä, myös lomamatkoja tehtiin eri kokoonpanoilla tuosta porukasta.
Eroni jälkeen minut yksinkertaisesti unohdettiin. Vaikka itse kutsuin yhä näitä ex-ystäviä luokseni, vastavauoroisuutta ei enää ollut. Somesta sain lukea heidän yhteisistä matkoistaan, ja vaput, uudetvuodet jne sain viettää yksin. Nyt en ole enää vuosiin ollut tekemisissä kenenkään noiden ns. ystävien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mistään. 8v yksin :(
Mulla juuri saman verran. Ja vielä vielä enemmän kuin miehen lähtö on satuttanut se, että ystävätkin ovat hylänneet. Meillä oli todella tiivis viiden pariskunnan ystäväpiiri, joiden kanssa vietettiin kaikki juhlat ym. yhdessä, myös lomamatkoja tehtiin eri kokoonpanoilla tuosta porukasta.
Eroni jälkeen minut yksinkertaisesti unohdettiin. Vaikka itse kutsuin yhä näitä ex-ystäviä luokseni, vastavauoroisuutta ei enää ollut. Somesta sain lukea heidän yhteisistä matkoistaan, ja vaput, uudetvuodet jne sain viettää yksin. Nyt en ole enää vuosiin ollut tekemisissä kenenkään noiden ns. ystävien kanssa.
Matkaseura olisi kyllä aika pop. Juuri mietin että olisi kiva mennä lasten kanssa kesällä jonnekkin, mutta sitten kun ei ole siellä ketään aikuista seurana jonka kanssa voisi jakaa kokemuksen. 😕 ei oikein tule mieleen ketään ystävääkään jonka saisi houkuteltua mukaan. Pitäisikö bongata jostain facebookin ystäväryhmästä toinen yksinhuoltaja lastensa kanssa reissukaveriksi?
Itse tapasin nykyisen kumppanini netissä. En tinderissä mutta treffipalstalla kuitenkin. Siitä on tosin jo vuosia ja voi olla että kuviot on menneet tosi paljon vaikeammiksi nyt. Eikä se helppoa ollut silloinkaan. Tapasin paljon erilaisia miehiä, mukavia ja tavallisia miehiä, joiden kanssa ei kuitenkaan sen kummempaa yhteyttä syntynyt. Kumppanini kanssa tiesin kyllä nopeasti että tässä voisi olla potentiaalia vaikka mihin.
Mä kuitenkin veikkaan että sun tapauksessa elävä elämä tulee toimimaan ennemmin tai myöhemmin. Sä et ole aiemmin ollut auki millekään uudelle, itsekin sanot että nyt olet alkanut ajatella uuden suhteen mahdollisuutta. Kyllä ihmisestä huomaa että onko sillä haku päällä vai ei. Nyt kun sulla on, se näkyy niille joilla on myös. Wait and see.
Ps. Itse olin tosi huono tekemään aloitteita mutta onhan sekin yksi vaihtoehto. Pyydä itse jotain kivaa tyyppiä vaikka kahville, tai drinkille.
Minäkin olen 40+, juuri pitkähköstä liitosta sinkuksi jäänyt. Olen kyllä nytkin ihastunut mutta hän valitsi toisin. Vielä ei ole aikaa tai kiinnostusta treffailuun, parantelen vielä edellisiä haavoja, mutta olen itsekin miettinyt mitä kautta sitä uutta olisi aikanaan edes mahdollista löytää. Jotenkin karsastan nettideittailua. Ihastun niin harvaan, että tuntuu kuin sieltä etsisi neulaa heinäsuovasta ja pitäisi luultavasti treffailla kymmeniä ellei satoja miehiä löytääkseen yhden joka kolahtaa edes jollain tasolla. Lisäksi ahdistun suunnattomasti pakkien antamisesta, joten minulle olisi äärimmäisen raskasta käydä lukemattomilla treffeillä kun 99% todennäköisyydellä mies ei sytytä ja joudun torjumaan. En tiedä tapaako tässä iässä enää ihmisiä livenä? Ehkä joku uusi miesvaltainen harrastus voisi toimia. Baareissa kyllä käyn, mutta sielläkin tutustuminen on hankalaa, annan hyvin herkästi default pakit suoraan ihan vaan siksi ettei tarvitsisi antaa niitä myöhemmin. Hyvin harvinaista, että joku veisi sillä tavalla saman tien jalat alta että uskaltaisin lähteä tutustumaan. Entiset kumppanit on melkein kaikki olleet työ- tai opiskelukavereita tai yhteisten tuttujen kautta tavattuja.
Onko sinulla lasten äitinä muka aikaa uudelle kumppanille? Minä aion keskittyä vain lapsiini, jos mieheni lähtee kuten tässä uhkailee. Ei ole lapsille oikein joutua jännittämään, millainen "uusi isi" milloinkin kotona pyörii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt. Ja tuo, että pitäisi jostain treffipalstoilta treffailla kymmeniä miehiä kuulostaa ihan painajaiselta mulle. En ole koskaan käynyt treffeillä, ex-miehen kanssa tavattiin koulussa!
No tämä on ihan normi nykyään. Joko käyt sen myllyn läpi tai olet yksin.
Ihan kuin ei sinkut kävisi missään, mistä voi löytää jonkun.
Ihan vaan katsekontakti ja juttelu -meiningillä.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla lasten äitinä muka aikaa uudelle kumppanille? Minä aion keskittyä vain lapsiini, jos mieheni lähtee kuten tässä uhkailee. Ei ole lapsille oikein joutua jännittämään, millainen "uusi isi" milloinkin kotona pyörii.
Onhan ne lapset yleensä välillä isälläänkin.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen 40+, juuri pitkähköstä liitosta sinkuksi jäänyt. Olen kyllä nytkin ihastunut mutta hän valitsi toisin. Vielä ei ole aikaa tai kiinnostusta treffailuun, parantelen vielä edellisiä haavoja, mutta olen itsekin miettinyt mitä kautta sitä uutta olisi aikanaan edes mahdollista löytää. Jotenkin karsastan nettideittailua. Ihastun niin harvaan, että tuntuu kuin sieltä etsisi neulaa heinäsuovasta ja pitäisi luultavasti treffailla kymmeniä ellei satoja miehiä löytääkseen yhden joka kolahtaa edes jollain tasolla. Lisäksi ahdistun suunnattomasti pakkien antamisesta, joten minulle olisi äärimmäisen raskasta käydä lukemattomilla treffeillä kun 99% todennäköisyydellä mies ei sytytä ja joudun torjumaan. En tiedä tapaako tässä iässä enää ihmisiä livenä? Ehkä joku uusi miesvaltainen harrastus voisi toimia. Baareissa kyllä käyn, mutta sielläkin tutustuminen on hankalaa, annan hyvin herkästi default pakit suoraan ihan vaan siksi ettei tarvitsisi antaa niitä myöhemmin. Hyvin harvinaista, että joku veisi sillä tavalla saman tien jalat alta että uskaltaisin lähteä tutustumaan. Entiset kumppanit on melkein kaikki olleet työ- tai opiskelukavereita tai yhteisten tuttujen kautta tavattuja.
Harrasta jotain.
Kannattaako tehdä sama virhe kahdesti? Yksin on paras.