Mistä olet löytänyt uuden kumppanin eron jälkeen?
Otsikossa tulikin jo kysymys, eli mistä löysitte uuden kumppanin eron jälkeen? Entä kuinka pian?
Erosin noin puolitoista vuotta sitten pitkästä liitosta, jossa on myös lapsia. Mies ehdotti sitä, koska oli löytänyt uuden. Nyt tuntuu siltä, että voisin kuvitella jonkun uuden miehen rinnalleni, mutta havahduin myös siihen, että tämän 1,5 vuoden aikana kukaan ei ole osoittanut kiinnostusta minua kohtaan, vaikka entiseen tapaan olen jatkanut harrastuksissa, töissä jne. Olen kuitenkin sellainen, että viikottain juttelen spontaanisti uusille ihmisille vaikkapa kaupassa tai salilla, enkä ole yhtään hullummin näköinenkään. Ikää on 41 vuotta.
Nettideittailun koen ainakin vielä vieraaksi; miehen kanssa tavattiin ennen älypuhelin aikaa. Juottolatkaan eivät kiinnostu. Onnistuuko uuden tapaaminen enää vanhaan hyvään tapaan livenä missään ihmisten ilmoilla vai pitääkö ladata Tinderi?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen 40+, juuri pitkähköstä liitosta sinkuksi jäänyt. Olen kyllä nytkin ihastunut mutta hän valitsi toisin. Vielä ei ole aikaa tai kiinnostusta treffailuun, parantelen vielä edellisiä haavoja, mutta olen itsekin miettinyt mitä kautta sitä uutta olisi aikanaan edes mahdollista löytää. Jotenkin karsastan nettideittailua. Ihastun niin harvaan, että tuntuu kuin sieltä etsisi neulaa heinäsuovasta ja pitäisi luultavasti treffailla kymmeniä ellei satoja miehiä löytääkseen yhden joka kolahtaa edes jollain tasolla. Lisäksi ahdistun suunnattomasti pakkien antamisesta, joten minulle olisi äärimmäisen raskasta käydä lukemattomilla treffeillä kun 99% todennäköisyydellä mies ei sytytä ja joudun torjumaan. En tiedä tapaako tässä iässä enää ihmisiä livenä? Ehkä joku uusi miesvaltainen harrastus voisi toimia. Baareissa kyllä käyn, mutta sielläkin tutustuminen on hankalaa, annan hyvin herkästi default pakit suoraan ihan vaan siksi ettei tarvitsisi antaa niitä myöhemmin. Hyvin harvinaista, että joku veisi sillä tavalla saman tien jalat alta että uskaltaisin lähteä tutustumaan. Entiset kumppanit on melkein kaikki olleet työ- tai opiskelukavereita tai yhteisten tuttujen kautta tavattuja.
Harrasta jotain.
Olenkin juuri aloittanut uuden harrastuksen, mutta se on tavallaan yksilölaji enkä ole harrastanut vielä niin kauaa että olisin tavannut ihmisiä sitä kautta. Lapset toki vähän rajoittaa harrasteluaikaa.
Jäi edelliseen kommenttiin laittamatta, että nuo aiemmat tutustumisväylät työ ja kaveripiiri ei oikein enää toimi, kun siellä on käytännössä kaikki varattuja.
Vierailija kirjoitti:
Chcjckkblbib kirjoitti:
No joo, kun itse olen ihan rehellisesti edelleen romantikko ja toivon, että voisin vielä jonakin päivänä rakastua ja tuntea itseni rakastetuksi. Minusta tuntuu jotenkin raadollisella alkaa markkinoimaan itseäni ventovieraille omien selfieiden avulla. Kyllähän ihmiset pariutuivat ennen Tindriäkin En myöskään ole yhdeltäkään tuttavalta kuullut mitään hyvää Tinderistä, mutta silti siellä on kuulema pakko olla, jos haluaa löytää uuden. Ei kai se niin voi olla - eihän??!
Siellähän ei ole mikään pakko oikeasti olemalla olla. Kaverini käyttää sitä niin, että lataa sen, sopii treffit ja tapaa jonkun treffeillä ja poistaa sovelluksen eikä taas käytä sitä moneen kuukauteen. Naisille se toimii niin, koska sieltä tosiaan saa treffit vaikka heti.
Ei todellakaan kaikki tavikset saa treffejä heti.
Löysin kristillisen deittipalstan kautta. Tinderiin en menisi. Kolmisen vuotta meni deittailussa, yleensä vaan istuttiin pari tuntia kahvilassa eikä enää tavattu uudestaan. Tapasin noin 30 miestä ja viimein löytyi sopiva tyyppi. Nyt jo vuosia yhdessä. Olin yli 50 ja minulla oli ikään nähden nuoret lapset.
Tuossa aiemmin joku kysyi, olisiko minulla edes aikaa uudelle kumppanille lasten ohella. Lapseni ovat jo teinejä ja he asuvat joka toisen viikon isänsä luona, joten olisi kyllä aikaa. Itse asiassa vanhempi lapsista, joka näki ja ymmärsi selvemmin suruni eron aikaan, on sanonut, että ansaitsin uuden kumppanin, sillä olisi sääli näin hienon naisen jäädä näin nuorena yksin Huh, tulee aivan liikutuksen kyynel silmään, kun ajattelen lapseni sanoja
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla lasten äitinä muka aikaa uudelle kumppanille? Minä aion keskittyä vain lapsiini, jos mieheni lähtee kuten tässä uhkailee. Ei ole lapsille oikein joutua jännittämään, millainen "uusi isi" milloinkin kotona pyörii.
Elämänsä ja onnensa uhraava marttyyriäiti bongattu. Kyllä lapset isona kiittää (not).
Vierailija kirjoitti:
Nuorena tuli tavattua baarissa uusia tuttavuuksia. Nyt kävin parilla yksi ilta ja heti pöytään änkeää sellainen rosvon näköinen kaveri, jolla ei ollut oikein mitään puhuttavaa muuta kuin että oletpas kaunis. Joskus 18-vuotiaana tuollaisestakin olisi varmaan voinut joku juttu lähteä liikkeelle, mutta näin aikuisena sitä tajuaa sentään vähän enemmän. 😅 mietin vaan sitä että ei se nettideittailu kyllä ehkä tuota huonompi vaihtoehto ole. Sentään siinä voi vähän kartoittaa onko toinen ihan normaali töissäkäyvä henkilö, ennen kuin tapaa.
Mutta sille pöytään änkeävälle hyypiölle on paljon helpompi antaa pakit, kuin sille varta vasten treffeille tulleelle ihmiselle joka on kenties panostanut tapaamiseen ja odottanut siltä paljon.
-Se, joka kertoi kammoavansa pakkien antamista
Cchjcvkkblok kirjoitti:
Sama! Minä ja exänikin tavattiin opiskelijoina koulussa. Siitä sitten suoraan saman katon alle. En tosiaan itsekään ole ikinä ollut treffeillä saatika deittaillut useampia.
Ja kirjoitat tähän lankaan, koska?
Vierailija kirjoitti:
Cchjcvkkblok kirjoitti:
Sama! Minä ja exänikin tavattiin opiskelijoina koulussa. Siitä sitten suoraan saman katon alle. En tosiaan itsekään ole ikinä ollut treffeillä saatika deittaillut useampia.
Ja kirjoitat tähän lankaan, koska?[/quote
Ilmeisesti lainauksesi ei onnistunut. Eli olen ap ja kommentoin erästä, joka kertoi pariutuneensa nuorena, eikä ole ikinä deittaillut tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chcjckkblbib kirjoitti:
No joo, kun itse olen ihan rehellisesti edelleen romantikko ja toivon, että voisin vielä jonakin päivänä rakastua ja tuntea itseni rakastetuksi. Minusta tuntuu jotenkin raadollisella alkaa markkinoimaan itseäni ventovieraille omien selfieiden avulla. Kyllähän ihmiset pariutuivat ennen Tindriäkin En myöskään ole yhdeltäkään tuttavalta kuullut mitään hyvää Tinderistä, mutta silti siellä on kuulema pakko olla, jos haluaa löytää uuden. Ei kai se niin voi olla - eihän??!
Siellähän ei ole mikään pakko oikeasti olemalla olla. Kaverini käyttää sitä niin, että lataa sen, sopii treffit ja tapaa jonkun treffeillä ja poistaa sovelluksen eikä taas käytä sitä moneen kuukauteen. Naisille se toimii niin, koska sieltä tosiaan saa treffit vaikka heti.
Ei todellakaan kaikki tavikset saa treffejä heti.
niin no ehkä paikkakunta vaikuttaa.
41v on jo vanha, ei siitä mihinkään pääse.
Kokeile kissaa tai mieluiten kahta niin heillä leikkikaveri. Et pety kuten miesten kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Se mikä sinun täytyy viimeistään nyt tuon ikäisenä ja tänä päivänä oppia ymmärtämään on, että ellet ole aivan tyrmäävän kaunis ja hoikka ja jos haluat tavata muitakin kuin Tinderissä panoseuraa etsiviä miehiä, niin opettele olemaan itse aktiivinen ja lähestymään miehiä ja tekemään aloitteita. Niitä voi tehdä missä vain, #metoo-sontaa ei tarvitse tyypillisesti naisen pelätä, toisin kuin miehen.
Et ole enää kaksikymppinen, eikä nyt eletä enää 1950-lukua jolloin olisit voinut odotella tanssilavan reunalla että joku viinapullosta riittävästi rohkaisua hakenut herrasmies tulee hakemaan tanssin pyörteisiin ja saatille.
Toivottavasti et kuitenkaan tule häiritsemään kesken arjen askareiden, juoksulenkin tai salilla. Mikään ei ole ärsyttävämpää ja epätoivoisempaa kuin itseään keskellä kirkasta päivää tyrkyttävä nainen.
Vierailija kirjoitti:
Löysin kristillisen deittipalstan kautta. Tinderiin en menisi. Kolmisen vuotta meni deittailussa, yleensä vaan istuttiin pari tuntia kahvilassa eikä enää tavattu uudestaan. Tapasin noin 30 miestä ja viimein löytyi sopiva tyyppi. Nyt jo vuosia yhdessä. Olin yli 50 ja minulla oli ikään nähden nuoret lapset.
Onko tuolla kaikki uskovaisia? Vai niitäkin jotka eivät ole mutta joiden arvomaailma sopii sinne paremmin kuin tinderiin? Itse en ole kiinnostunut uskonnollisesta elämäntavasta mutta kiireetön tutustuminen olisi ihan jees.
Vierailija kirjoitti:
41v on jo vanha, ei siitä mihinkään pääse.
Kokeile kissaa tai mieluiten kahta niin heillä leikkikaveri. Et pety kuten miesten kanssa!
Juu ikääntyminen on etuoikeus, sen vastakohta on pois kuoleminen kesken matkan. 41 vuotias nainen on suunnilleen saman ikäinen kuin 41 vuotias mies. Fakta.
Löysin Läski-Sallyni lähiöbaarista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena tuli tavattua baarissa uusia tuttavuuksia. Nyt kävin parilla yksi ilta ja heti pöytään änkeää sellainen rosvon näköinen kaveri, jolla ei ollut oikein mitään puhuttavaa muuta kuin että oletpas kaunis. Joskus 18-vuotiaana tuollaisestakin olisi varmaan voinut joku juttu lähteä liikkeelle, mutta näin aikuisena sitä tajuaa sentään vähän enemmän. 😅 mietin vaan sitä että ei se nettideittailu kyllä ehkä tuota huonompi vaihtoehto ole. Sentään siinä voi vähän kartoittaa onko toinen ihan normaali töissäkäyvä henkilö, ennen kuin tapaa.
Mutta sille pöytään änkeävälle hyypiölle on paljon helpompi antaa pakit, kuin sille varta vasten treffeille tulleelle ihmiselle joka on kenties panostanut tapaamiseen ja odottanut siltä paljon.
-Se, joka kertoi kammoavansa pakkien antamista
Siihenkin oppii. Harjoittelet jonkin ns turvalauseen jolla kohteliaasti ilmaiset teillä olevan erilaiset tarpeet ja toiveet. Se helpottuu kyllä harjoittelemalla, rohkeasti vain!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt. Ja tuo, että pitäisi jostain treffipalstoilta treffailla kymmeniä miehiä kuulostaa ihan painajaiselta mulle. En ole koskaan käynyt treffeillä, ex-miehen kanssa tavattiin koulussa!
No tämä on ihan normi nykyään. Joko käyt sen myllyn läpi tai olet yksin.
No mä valitsen olla yksin. Kyllähän mä sen tajuan ihan itsekin, ettei tässä iässä miehet enää lähesty millään tavalla söpösti ja romanttisesti. Ja itse jos yrittää edes jutella miehen kanssa niin ne suurin piirtein juoksee karkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena tuli tavattua baarissa uusia tuttavuuksia. Nyt kävin parilla yksi ilta ja heti pöytään änkeää sellainen rosvon näköinen kaveri, jolla ei ollut oikein mitään puhuttavaa muuta kuin että oletpas kaunis. Joskus 18-vuotiaana tuollaisestakin olisi varmaan voinut joku juttu lähteä liikkeelle, mutta näin aikuisena sitä tajuaa sentään vähän enemmän. 😅 mietin vaan sitä että ei se nettideittailu kyllä ehkä tuota huonompi vaihtoehto ole. Sentään siinä voi vähän kartoittaa onko toinen ihan normaali töissäkäyvä henkilö, ennen kuin tapaa.
Mutta sille pöytään änkeävälle hyypiölle on paljon helpompi antaa pakit, kuin sille varta vasten treffeille tulleelle ihmiselle joka on kenties panostanut tapaamiseen ja odottanut siltä paljon.
-Se, joka kertoi kammoavansa pakkien antamista
Siihenkin oppii. Harjoittelet jonkin ns turvalauseen jolla kohteliaasti ilmaiset teillä olevan erilaiset tarpeet ja toiveet. Se helpottuu kyllä harjoittelemalla, rohkeasti vain!
Siis ei ongelma ole se etten pystyisi torjumaan, vaan se että koen sen hyvin stressaavana ja ahdistavana ja minulle jää siitä pitkäksi aikaa ns. paha maku suuhun. Olen kyllä ehtinyt elämäni aikana jakamaan sen verran pakkeja, että tuskin lisäharjoitus tätä enää muuttaa. Mutta kiitos kannustuksesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt. Ja tuo, että pitäisi jostain treffipalstoilta treffailla kymmeniä miehiä kuulostaa ihan painajaiselta mulle. En ole koskaan käynyt treffeillä, ex-miehen kanssa tavattiin koulussa!
No tämä on ihan normi nykyään. Joko käyt sen myllyn läpi tai olet yksin.
Joutui todella käymään läpi myllyn tuo yksi tuttava, jonka Tinderistä löysi. Hän on erittäin kaunis ja ikäistään huomattavasti nuoremman näköinen hoikka ja pienikokoinen nainen, 50+. Hän sai paljon vastakaikua, mutta pari vuotta treffailuun meni ennen kuin sopiva löytyi (mieskin oli todella kyllästynyt Tinderiin.) Vastaaja numero 4.
Ei mun mielenterveys kestä tuollaista. Tiedän sen kokeilemattakin. Eli sitten on vain oltava yksin.
Nuorena tuli tavattua baarissa uusia tuttavuuksia. Nyt kävin parilla yksi ilta ja heti pöytään änkeää sellainen rosvon näköinen kaveri, jolla ei ollut oikein mitään puhuttavaa muuta kuin että oletpas kaunis. Joskus 18-vuotiaana tuollaisestakin olisi varmaan voinut joku juttu lähteä liikkeelle, mutta näin aikuisena sitä tajuaa sentään vähän enemmän. 😅 mietin vaan sitä että ei se nettideittailu kyllä ehkä tuota huonompi vaihtoehto ole. Sentään siinä voi vähän kartoittaa onko toinen ihan normaali töissäkäyvä henkilö, ennen kuin tapaa.