Avoliitossa petetään harvemmin kuin avioliitossa
Suomalaisista miehistä 22 prosenttia ja naisista 13 prosenttia on pettänyt joskus puolisoaan Finsex-tutkimuksen mukaan. Avoliitossa petetään harvemmin kuin avioliitossa?
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009294346.html
Ajatuksia?
Kommentit (60)
Vain virallisen sopimuksen rikkominen on petos ja pettämistä. Ja Suomessa avioliitto solmitaan joko maallisen tai ns. taivaallisen virkamiehen (henkilön) edessä. Avoliitto ei ole mikään sopimus, lähinnä vaan asutaan yhdessä ja paneskellaan silloin tällöin. Siksi avoliitossa ei voi pettää, kun ei ole mitään määrämuotoista sopimustakaan solmittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto kestää huomattavan paljon lyhyemmän aikaa mitä avioliitto.
Meillä on avoliittoa mennyt nyt 37 vuotta. Avioon mennään varmaan keväällä, kun vuosia ei enää tuhottomasti ole, perintöasioiden vuoksi. Ihme on jos ollaan molemmat elossa vielä yli ysikymppisinä.
Ero tulee parin vuoden sisällä kun avioliitto on solmittu.
Ps leski ei periMe oltiin avoliitossa 20 vuotta ennen kuin mentiin naimisiin. Avioliittoa on kestänyt nyt lähes 17 vuotta. Muutaman vuoden kuluttua avioliitto on kestänyt pitempään, jos nyt kumpikaan ei sitä ennen kuole.
Kun alttarille menoa jahkailee liian kauan, eroriski kasvaa 25. ikävuoden jälkeen vuosi vuodelta.
Linkki tutkimukseen löytyy googlella.🤣Riippuu varmaan jahkailun syystä. Meistä ei kumpikaan ollut mitään hääihmisiä, sen sijaan molempien äidit olivat into piukeana suunnittelemassa häitä. Välttääksemme sukutason paskamyrskyt mentiin naimisiin ihan kunnolla 140 häävieraan voimin. Ongelmia toiseen sitoutumisessa ei ollut, isot juhlat eivät oikein innostaneet.
Just. No, naiset tutkitusti vatvovat paljon enemmän kuin miehet, mitä muut heistä ajattelevat.
Mitä muut heistä ajattelevat? Minulle on ihan sama mitä äitini/anoppini ajattelee minusta. Toki en jaksa kuunnella sitä vääntöä, mitä ihan pyytämättä olisi tullut tästä kamalasta hääkriisistä esim. häät minivierasmäärällä. Toki vanhempani myös maksoivat tarjoilut, kun sukuhäitä toivoivat.
Seli seli
Mitä väliä sillä pettämisellä on, jos kuitenkin ollaan onnellisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto kestää huomattavan paljon lyhyemmän aikaa mitä avioliitto.
Meillä on avoliittoa mennyt nyt 37 vuotta. Avioon mennään varmaan keväällä, kun vuosia ei enää tuhottomasti ole, perintöasioiden vuoksi. Ihme on jos ollaan molemmat elossa vielä yli ysikymppisinä.
Ero tulee parin vuoden sisällä kun avioliitto on solmittu.
Ps leski ei periTyökaverin sisko oli pitkässä kymmeniä vuosia kestäneessä lapsettomassa avoliitossa, joka päättyi avopuolison kuolemaan autokolarissa. Ei mennyt kauaa, kun kuolleen puolison sisarukset tulivat heittämään lesken ulos asunnosta. Mitään papereita ei oltu tehty ja puolison koko omaisuus päätyi sisaruksille.
Tämä on hyvä tiedostaa, avioliitossa ei olisi käynyt noin. Toki mahdollisesta avioehdosta riippuen, jolla pyritään pitämään esim. sukutila suvun hallussa.
Näin siinä voi käydä, jos vaikka se yhteinen koti on vain toisen nimissä. Tiedän minäkin tapauksen, jossa lapset pisti pian hautajaisten jälkeen "äitipuolensa" pihalle. Sen verran odottivat, että tämä avoleski järjesti kauniit hautajaiset ja vielä hetken sen jälkeen, kunnes alkoivat puuhata perunkirjoitusta ja ei muuta kuin leski pihalle. Kaikkia omia tavaroitaankaan ei saanut mukaansa, koska niistäkin riideltiin ja vaadittiin todistusta, kumpi ne oli hankkinut. No kuinkahan monilla on esittää todistus vaikka pölynimurista, että juuri minä sen maksoin.
Valitettavasti siinäkin tapauksessa avolesken käytössä ollut auto oli miehen nimissä, vaikka avoleski oli maksanut siitä puolet. Lapsille se meni.
Kaiken kukkuraksi ex-vaimokin tuli vielä hakemaan tavaroita itselleen, kun ne oli kuulemma hänen siellä asuessaan hankittu ja hänen varoillaan. Todistapa nyt sitten sekin vääräksi.
Eli kaikki on oltava tarkasti kirjattuna kummalle mikäkin tavara kuuluu ja kiinteistö tai osake on oltava molempien nimissä kuin myös juurikin autot. Kun ei voi tietää, kumpi ensiksi lähtee.
Tästä on kyllä jo jonkun verran aikaa, joten toivoisi, että nykyään nuoremmat jo ymmärtää asioita paremmin. Varsinkin jos vain muuttaa toisen omistamaan asuntoon, on tehtävä yhdessä sopimus siitä, miten toisen mahdollisesti kuoltua omaisuus menee. Uusperheitten kanssa on vielä sotkuisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vain virallisen sopimuksen rikkominen on petos ja pettämistä. Ja Suomessa avioliitto solmitaan joko maallisen tai ns. taivaallisen virkamiehen (henkilön) edessä. Avoliitto ei ole mikään sopimus, lähinnä vaan asutaan yhdessä ja paneskellaan silloin tällöin. Siksi avoliitossa ei voi pettää, kun ei ole mitään määrämuotoista sopimustakaan solmittu.
Hurraa! Näyttäkääpä kaikki avoliittolaiset tämä viesti puolisollenne! Tämän toteamisen jälkeen kaikki on vapaata!
Pitääköhän pettämiselle keksiä joku uusi nimitys, että asiasta voi kuitenkin toista syyttää ja olla itse asiasta loukkaantunut?
Kun kuitenkin niin reagoidaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto kestää huomattavan paljon lyhyemmän aikaa mitä avioliitto.
Meillä on avoliittoa mennyt nyt 37 vuotta. Avioon mennään varmaan keväällä, kun vuosia ei enää tuhottomasti ole, perintöasioiden vuoksi. Ihme on jos ollaan molemmat elossa vielä yli ysikymppisinä.
Ero tulee parin vuoden sisällä kun avioliitto on solmittu.
Ps leski ei periTyökaverin sisko oli pitkässä kymmeniä vuosia kestäneessä lapsettomassa avoliitossa, joka päättyi avopuolison kuolemaan autokolarissa. Ei mennyt kauaa, kun kuolleen puolison sisarukset tulivat heittämään lesken ulos asunnosta. Mitään papereita ei oltu tehty ja puolison koko omaisuus päätyi sisaruksille.
Tämä on hyvä tiedostaa, avioliitossa ei olisi käynyt noin. Toki mahdollisesta avioehdosta riippuen, jolla pyritään pitämään esim. sukutila suvun hallussa.Näin siinä voi käydä, jos vaikka se yhteinen koti on vain toisen nimissä. Tiedän minäkin tapauksen, jossa lapset pisti pian hautajaisten jälkeen "äitipuolensa" pihalle. Sen verran odottivat, että tämä avoleski järjesti kauniit hautajaiset ja vielä hetken sen jälkeen, kunnes alkoivat puuhata perunkirjoitusta ja ei muuta kuin leski pihalle. Kaikkia omia tavaroitaankaan ei saanut mukaansa, koska niistäkin riideltiin ja vaadittiin todistusta, kumpi ne oli hankkinut. No kuinkahan monilla on esittää todistus vaikka pölynimurista, että juuri minä sen maksoin.
Valitettavasti siinäkin tapauksessa avolesken käytössä ollut auto oli miehen nimissä, vaikka avoleski oli maksanut siitä puolet. Lapsille se meni.
Kaiken kukkuraksi ex-vaimokin tuli vielä hakemaan tavaroita itselleen, kun ne oli kuulemma hänen siellä asuessaan hankittu ja hänen varoillaan. Todistapa nyt sitten sekin vääräksi.
Eli kaikki on oltava tarkasti kirjattuna kummalle mikäkin tavara kuuluu ja kiinteistö tai osake on oltava molempien nimissä kuin myös juurikin autot. Kun ei voi tietää, kumpi ensiksi lähtee.
Tästä on kyllä jo jonkun verran aikaa, joten toivoisi, että nykyään nuoremmat jo ymmärtää asioita paremmin. Varsinkin jos vain muuttaa toisen omistamaan asuntoon, on tehtävä yhdessä sopimus siitä, miten toisen mahdollisesti kuoltua omaisuus menee. Uusperheitten kanssa on vielä sotkuisempaa.
Toisaalta vanhempansa perivälle lapselle, joka joutuu maksamaan perintöverot pystymättä myymään asuntoa on lähinnä painajaista asunnossa pönöttävä uusäiti.
Tuohon pitäisi saada lakimuutos tyyliin perintövero maksetaan vasta myytäessä asunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain virallisen sopimuksen rikkominen on petos ja pettämistä. Ja Suomessa avioliitto solmitaan joko maallisen tai ns. taivaallisen virkamiehen (henkilön) edessä. Avoliitto ei ole mikään sopimus, lähinnä vaan asutaan yhdessä ja paneskellaan silloin tällöin. Siksi avoliitossa ei voi pettää, kun ei ole mitään määrämuotoista sopimustakaan solmittu.
Hurraa! Näyttäkääpä kaikki avoliittolaiset tämä viesti puolisollenne! Tämän toteamisen jälkeen kaikki on vapaata!
Pitääköhän pettämiselle keksiä joku uusi nimitys, että asiasta voi kuitenkin toista syyttää ja olla itse asiasta loukkaantunut?
Ihminen nyt loukkaantuu milloin mistäkin, mutta virallista pettämistä ei voi tapahtua ilman mitään virallisesti vahvistettua sopimusta. Avopuolison kokema pettäminen nyt voi tulla vaikka vaan siitä ettei ostanutkaan kaupasta niitä muroja kun kulta käski.
Ex-puolison oikeudet vanhoihin tavaroihin vanhenevat ulosottokaaren mukaan 5 vuodessa. Eli vaikka olisi mitä hänen aikanaan hankittu, niitä olisi pitänyt periä ennen 5 vuoden kulumista. Mutta haaskat ovat sellaisia.
No mitäs akat kiristävät ukkonsa ihan naimisiin. Että saavat äpäräpennuilleen ihan vangitun elättäjän. Niin lapsellista.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa on taloudellisia etuja. Ei kannata olla avoliitossa.
Millaisia? Lupaan kosia puolisoani heti, kun joku antaa järkevän syyn siihen. Olimme yli viisikymppisiä tavatessamme (leskeneläke ei koske meitä), molempien omaisuus menee omille perillisille, meillä ei ole yhteistä omaisuutta enkä missään tapauksessa haluaisi jäädä asumaan nykyiseen kotiimme, jos puolisoni kuolee ensin (aivan liian iso, vanha rakennus haja-asutusalueella). Mitä en ole ottanut huomioon, mikä avioliitossa olisi paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vain virallisen sopimuksen rikkominen on petos ja pettämistä. Ja Suomessa avioliitto solmitaan joko maallisen tai ns. taivaallisen virkamiehen (henkilön) edessä. Avoliitto ei ole mikään sopimus, lähinnä vaan asutaan yhdessä ja paneskellaan silloin tällöin. Siksi avoliitossa ei voi pettää, kun ei ole mitään määrämuotoista sopimustakaan solmittu.
Eli jos kaverisi lupaa sinulle jotain, siitä ei tarvitse pitää kiinni? Tai jos vanhemmat lupaavat lapselleen/lapsi vanhemmilleen?
Mielenkiintoinen arvomaailma!
Höpö höpö tutkimus,
niin jossain 6kk tai vuoden avoliitoissa petetään vähemmän kuin 20 vuoden avioliitossa,
no onpa yllättävää,
oikein pseudo tutkimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto kestää huomattavan paljon lyhyemmän aikaa mitä avioliitto.
Meillä on avoliittoa mennyt nyt 37 vuotta. Avioon mennään varmaan keväällä, kun vuosia ei enää tuhottomasti ole, perintöasioiden vuoksi. Ihme on jos ollaan molemmat elossa vielä yli ysikymppisinä.
Huoh. Se että joku on avoliitossa vaikka 70 vuotta ei poista faktaa että _keskimäärin_ avoliitto kestää vähemmän aikaa kuin avioliitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto kestää huomattavan paljon lyhyemmän aikaa mitä avioliitto.
???
Sinulla on tähän varmaan joku lähde?
Ärsyttää, kun ihmiset täällä vänkäävät lähteitä joka asiaan. Joku kirjoittaa, että hauki on kala, niin eiköhän siihenkin kysellä lähdettä.
Eikö sen nyt jokainen ymmärrä, että useimmille avoliitto on avioliittoa edeltävä välivaihe. Joo, ei kaikille, mutta useimmille. Omasta suvusta ja tuttavapiiristä en muista kuin yhden avoparln, joka erosi 10 vuoden päästä. Kaikki muut ovat olleet muutaman vuoden avoliitossa ja menneet sitten naimisiin ja olleet aviossa paljon pidempään kuin sen avoliiton verran.
On siis täysin loogista, että aviossa ehditään pettää todennäköisemmin. Useimmat avoparit ovat useimmiten suhteen alkutaipaleella, jolla on yleensä aika helppoa olla uskollinen joka tapauksessa.
Suurin osa avioliitoista on entisiä avoliittoja. Suhteen alussa ei petetä yhtä helposti kuin pidemmässä suhteessa.
Olisi mielenkiintoista tietää, onko tässä asiassa eroa sillä, edelsikö avioliittoa avoliitto vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto kestää huomattavan paljon lyhyemmän aikaa mitä avioliitto.
???
Sinulla on tähän varmaan joku lähde?
Hyvin moni asuu ensin yhdessä eli avoliitossa ennen kuin menee naimisiin. Jos avoliittoa on ensin muutama vuosi, sittä seurannut avioliitto voi kestää loppuiän. Vai menitko sinä suoraan naimisiin ilman aiempaa yhdessä asumista?
Olen eri, eli ei se jolle varsinaisesti esitit kysymyksen.
Vastaan että: Kyllä. Ensin naimisiin ja sitten asumaan yhdessä.
Itse en valitettavasti päässyt toteuttamaan tuota. 16 vuoden avoliittovuoden jälkeen sain vastaanottaa uskon lahjan Jumalalta. Samana vuonna menimme naimisiin. En olisi pystynyt uskovaisena jatkaa avoliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi johtua siitä, että avoliitosta on helpompi erota. Jos ei ole lapsia, pakkaa vaan tavarat ja poistuu, ei "tarvitse" pettää.
Avioliitossa on harkinta-aika, on paperitöitä ja sen loppumisesta pitää kertoa kaikille, kun on usein ollut häät tai ainakin joku ilmoitus, missä suhteesta on julistettu kaikille tutuille. Henkisesti varmasti paljon isompi juttu avioero, kun avoero.No jaa. Nykyään avoliitossa ollaan usein vuosia, yli kymmenenkin vuotta ennen avioliittoa. Jos naimisiin ylipäätään mennään. Hyvin yleistä nykyään mennä naimisiin vasta, kun ainakin ensimmäinen lapsi on syntynyt. En allekirjoita tuota että se on henkisesti jotenkin helpompaa erota avoliitosta.
No ei ole helpompi erota, jos kyseessä on pitkäkestoinen parisuhde jossa on yhteistä omaisuutta ja lapsia jne. Mutta avoliittoja on monenlaisia, ne nuorten ensimmäiset yhdessä asumiset ei välttämättä ole kovinkaan sitoutuneita suhteita vielä. Avioon taas kukaan ei astele (tai no, lähes kukaan) sillä ajatuksella, että kokeillaan nyt miten tää sujuu tai säästääkseen asumiskustannuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Avoliitossa ei voi oikeastaan pettää, koska siinä ei mitään lupauksia ole annettu sen paremmin jumalan kuin tuomarikaan edessä.
Eli jos harrastat seksiä jonkun muun kuin aviopuolisosi kanssa, petät mielestäsi sitä henkilöä, joka teidät vihki? tai peräti Jumalaasi? Et siis petäkään puolisoasi?
Avioliittovalassa ei puhuta mitään seksistä. Se, mikä missäkin parisuhteessa on pettämistä, on parin keskenään sovittavissa oleva asia. (Esim. Avoin suhde voi olla sellainen, että seksin harrastaminen jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa on yhdessä sovittu sallituksi. Silloin se ei ole pettämistä. Tämä on mahdollista myös avioliitossa.)
Vierailija kirjoitti:
Avoliitossa ei voi oikeastaan pettää, koska siinä ei mitään lupauksia ole annettu sen paremmin jumalan kuin tuomarikaan edessä.
Siinä onkin annettu lupaus sen toisen edessä.
Jo 21 v sitten.
Hyvä tiedostaa, että oman selustan voi turvata muutenkin kuin vain menemällä naimisiin. Todella toivon, että nykyään yllä kuvattu tilanne on harvinaisuus ettei esim omista kotiaan.