Kerrankin esimerkki pitkästä hyvästä parisuhteesta.

Mikä työtä tuo Pipsa tekee? Tuntuu, että on vaan kotiäiti/ kotirouva silloin ei niin vaan erota.

Vierailija kirjoitti:

Mikä työtä tuo Pipsa tekee? Tuntuu, että on vaan kotiäiti/ kotirouva silloin ei niin vaan erota.

Lentoemäntä se oli. Nyt tietty eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylhän toikin panemisesta puhuu.

niin, no minusta se just onkin olennainen osa hyvää parisuhdetta.

Mut monesti pitkistä parisuhteista just uutisoidaan kuinka niissä ei saa tai seksi on huonoa, ei siis kovin houkuttelevasti :)

ap

Ei se pelkkä seksi ole läheskään aina eron syy.

Kyllä parisuhteeseen kuuluu niin paljon muutakin, kuin pelkkä seksi.

Ketkään eivät naiskentele 7/24/365, vaan suurin osa elämästä on työtä ja sitä arkista menoa.

Ja parisuhteessakin ihminen muuttuu ja kasvaa ja kehittyy henkisesti.

Ja sitten vielä se, että toinen saattaa rakastua ja retkahtaa oikein kunnolla toisern mieheen tai naiseen ja lähtee liitosta.

Vaikka sanotaan, että ihimiset liitossa ns. yhteen, he voivat myös kasvaa erilleen.

Ihmiset eroavat nykyisin niin helposti kun eivät halua eivätkä pysty kohtaamaan itseään vaan haluavat elää fantasiamaailmoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eroavat nykyisin niin helposti kun eivät halua eivätkä pysty kohtaamaan itseään vaan haluavat elää fantasiamaailmoissaan.

Sinäkö niiden kaikkien eronneiden kotona olet ollut vai mistä päättelet ihmisten eroavan helposti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eroavat nykyisin niin helposti kun eivät halua eivätkä pysty kohtaamaan itseään vaan haluavat elää fantasiamaailmoissaan.

Sinäkö niiden kaikkien eronneiden kotona olet ollut vai mistä päättelet ihmisten eroavan helposti?

Miksi noin agressiivinen kommentti sinulta? Onko tuo lause jotenkin triggeroiva sinulle? Jos oli niin miksi olet tässä ketjussa kommentoimassa? Eikö tuo olisi vain helposti pystynyt ohittamaan? Kaunis aamu tänään kävellä vaikkapa järven rantaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eroavat nykyisin niin helposti kun eivät halua eivätkä pysty kohtaamaan itseään vaan haluavat elää fantasiamaailmoissaan.

Sinäkö niiden kaikkien eronneiden kotona olet ollut vai mistä päättelet ihmisten eroavan helposti?

Miksi noin agressiivinen kommentti sinulta? Onko tuo lause jotenkin triggeroiva sinulle? Jos oli niin miksi olet tässä ketjussa kommentoimassa? Eikö tuo olisi vain helposti pystynyt ohittamaan? Kaunis aamu tänään kävellä vaikkapa järven rantaan.

Tuohan oli vain kysymys. Sinun (?) kommenttisi sen sijaan arvosteli muita koska _sinun_ mielestäsi he eroavat helposti, ja onnistuit vielä alentamaan tuolla fantasia-hommalla. Ohis

Mitä sitten jos joku täydellisestä suhteesta fantasioiva kokisikin vähän alemmuuden tunnetta? Se kertoo vain ihmisestä joka ei osaa olla suhteissaan niin että olisi tasapainossa itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut yli 20 v kestäneessä parisuhteessa, joka päättyi miehen kuolemaan. Meillä oli hyvä ja lämmin suhde.

En silti ajattele, että pitkä parisuhde olisi joku päämäärä tai itseisarvo sinänsä. Lyhyempikin parisuhde voi olla hyvä eikä kaikkien ihmissuhteiden kuulu jatkua läpi elämän.

Itse myös pitkässä, vakaassa parisuhteessa.. mutta.. Ehkä valitsisin näin jälkikäteen kuitenkin mieluummin suhteen, jossa halua ja intohimoa, kiinnostusta toisiimme, vaikka se olisikin lyhyempi suhde. Ei se pituus, vaan laatu.. näin ajattelen nyt vanhahkona eukkona 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut yli 20 v kestäneessä parisuhteessa, joka päättyi miehen kuolemaan. Meillä oli hyvä ja lämmin suhde.

En silti ajattele, että pitkä parisuhde olisi joku päämäärä tai itseisarvo sinänsä. Lyhyempikin parisuhde voi olla hyvä eikä kaikkien ihmissuhteiden kuulu jatkua läpi elämän.

Itse myös pitkässä, vakaassa parisuhteessa.. mutta.. Ehkä valitsisin näin jälkikäteen kuitenkin mieluummin suhteen, jossa halua ja intohimoa, kiinnostusta toisiimme, vaikka se olisikin lyhyempi suhde. Ei se pituus, vaan laatu.. näin ajattelen nyt vanhahkona eukkona 😉

Tuo on ihan itsestä kiinni tekeekö työtä parisuhteen eteen vai olettaako että kaikki vain tulee annettuna. On tieteellinen tosiasia että intohimovaihe kestää vain tietyn ajan. Jotkut eivät ole kykeneviä sitten enempään kun kieltäytyvät ja halveksuvat työntekoa itsensä ja parisuhteen vuoksi.

Onhan tuollaisia tunnettujen henkilöiden elämänmittaisia/pitkiä parisuhteita paljonkin, ja niistä näkyy säännöllisesti haastatteluja.

Täällä vaan tykätään mouhottaa kaikesta negatiivisesta, ja ne päinvastaiset tarinat ja Seiskan kohuotsikot korostuvat.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuollaisia tunnettujen henkilöiden elämänmittaisia/pitkiä parisuhteita paljonkin, ja niistä näkyy säännöllisesti haastatteluja.

Täällä vaan tykätään mouhottaa kaikesta negatiivisesta, ja ne päinvastaiset tarinat ja Seiskan kohuotsikot korostuvat.

Parisuhteissaan itse raskaasti omasta syystään epäonnistuneet yksilöt vouhkaavat kaikista eniten siitä kuinka pitkät parisuhteet eivät voi olla hyviä. Taitaa olla kateus ja osin pinnan alla oleva häpeä ja syyllisyys omista vääriksi osoittautuneista valinnosta tuon takana.

Ei semmoista ole kuin hyvä parisuhde. En ole elämäni aikana vielä yhtäkään nähnyt. Enkä puhu vain omista suhteistani vain myös lähipiirin ja tuttavien. Kaikissa niissä on teeskentelyä, valehtelua, pettämistä, väkivaltaa, kulissia jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylhän toikin panemisesta puhuu.

Siksijän se liitto on kestänyt ja rakkaus pysynyt. Kun paneminen loppuu, loppuu liittokin.

Jaa. Meillä oli seksiä viikottain. Silti mies rakastui toiseen ja erosimme 20 vuoden jälkeen.

Joo, ei pelasta paneminen parisuhdetta, jos mies menee munansa perässä. Valitettavan moni menee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuollaisia tunnettujen henkilöiden elämänmittaisia/pitkiä parisuhteita paljonkin, ja niistä näkyy säännöllisesti haastatteluja.

Täällä vaan tykätään mouhottaa kaikesta negatiivisesta, ja ne päinvastaiset tarinat ja Seiskan kohuotsikot korostuvat.

Parisuhteissaan itse raskaasti omasta syystään epäonnistuneet yksilöt vouhkaavat kaikista eniten siitä kuinka pitkät parisuhteet eivät voi olla hyviä. Taitaa olla kateus ja osin pinnan alla oleva häpeä ja syyllisyys omista vääriksi osoittautuneista valinnosta tuon takana.

Tai eivät vaan ole nähneet lähipiirissään rakkautta? Itselleni rakkaus on ihan tavallinen juttu ollut aina, ja totuin lapsuudessa hyviin parisuhteisiin, joten ei tule edes mieleen kyseenalaistaa kenenkään parisuhdeonnea. 

Ehkä nämä kyseenalaistajat ovat eläneet jossain onnettomien kuplassa ja siksi kyynisiä ja negatiivisia?

Vierailija kirjoitti:

Ei semmoista ole kuin hyvä parisuhde. En ole elämäni aikana vielä yhtäkään nähnyt. Enkä puhu vain omista suhteistani vain myös lähipiirin ja tuttavien. Kaikissa niissä on teeskentelyä, valehtelua, pettämistä, väkivaltaa, kulissia jne. 

Mutta sitähän voisi tehdä itselleen testin. Elääkö itse itsensä kanssa suhteessa kulississa, pettääkö, teeskenteleekö muuta kuin on, valehteleeko, onko väkivaltainen henkisesti tai fyysisesti?

Ensin kannattaa katsoa syvälle itseensä aina.

Vierailija kirjoitti:

Ei semmoista ole kuin hyvä parisuhde. En ole elämäni aikana vielä yhtäkään nähnyt. Enkä puhu vain omista suhteistani vain myös lähipiirin ja tuttavien. Kaikissa niissä on teeskentelyä, valehtelua, pettämistä, väkivaltaa, kulissia jne. 

Kamalaa, millainen elämänasenne sinulla on. Ja tuossa on nimenomaan kyse asenteesta, koska totta kai jokaisen elämässä on välillä vastoinkäymisiä. Pitkässä suhteessa puolisot koko ajan etääntyvät ja lähenevät toisiaan, se sellaista vuoroliikettä. Mutta se on elämää, ei huonoa parisuhdetta. 

Tietty on mahdollista, että ihminen lähtee pakomatkalle. Juoksee koko ajan elämän huonoja puolia pakoon. Aina, kun tulee yksi vastoinkäyminen, niin vaihtaa puolisoa, vaihtaa kavereita, vaihtaa työpaikkaa, vaihtaa kuntaa, vaihtaa maata. Onko se sitten parempaa elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei semmoista ole kuin hyvä parisuhde. En ole elämäni aikana vielä yhtäkään nähnyt. Enkä puhu vain omista suhteistani vain myös lähipiirin ja tuttavien. Kaikissa niissä on teeskentelyä, valehtelua, pettämistä, väkivaltaa, kulissia jne. 

Mutta sitähän voisi tehdä itselleen testin. Elääkö itse itsensä kanssa suhteessa kulississa, pettääkö, teeskenteleekö muuta kuin on, valehteleeko, onko väkivaltainen henkisesti tai fyysisesti?

Ensin kannattaa katsoa syvälle itseensä aina.

Juuri näin. Suhteemme muihin ihmisiin kertoo lähinnä suhteestamme omaan itseemme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei semmoista ole kuin hyvä parisuhde. En ole elämäni aikana vielä yhtäkään nähnyt. Enkä puhu vain omista suhteistani vain myös lähipiirin ja tuttavien. Kaikissa niissä on teeskentelyä, valehtelua, pettämistä, väkivaltaa, kulissia jne. 

Kamalaa, millainen elämänasenne sinulla on. Ja tuossa on nimenomaan kyse asenteesta, koska totta kai jokaisen elämässä on välillä vastoinkäymisiä. Pitkässä suhteessa puolisot koko ajan etääntyvät ja lähenevät toisiaan, se sellaista vuoroliikettä. Mutta se on elämää, ei huonoa parisuhdetta. 

Tietty on mahdollista, että ihminen lähtee pakomatkalle. Juoksee koko ajan elämän huonoja puolia pakoon. Aina, kun tulee yksi vastoinkäyminen, niin vaihtaa puolisoa, vaihtaa kavereita, vaihtaa työpaikkaa, vaihtaa kuntaa, vaihtaa maata. Onko se sitten parempaa elämää?

Mulla oli joskus naiivi elämänasenne, mutta eletty elämä on sen korjannut. Se joka muuta itselleen uskottelee, valehtelee itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei semmoista ole kuin hyvä parisuhde. En ole elämäni aikana vielä yhtäkään nähnyt. Enkä puhu vain omista suhteistani vain myös lähipiirin ja tuttavien. Kaikissa niissä on teeskentelyä, valehtelua, pettämistä, väkivaltaa, kulissia jne. 

Kamalaa, millainen elämänasenne sinulla on. Ja tuossa on nimenomaan kyse asenteesta, koska totta kai jokaisen elämässä on välillä vastoinkäymisiä. Pitkässä suhteessa puolisot koko ajan etääntyvät ja lähenevät toisiaan, se sellaista vuoroliikettä. Mutta se on elämää, ei huonoa parisuhdetta. 

Tietty on mahdollista, että ihminen lähtee pakomatkalle. Juoksee koko ajan elämän huonoja puolia pakoon. Aina, kun tulee yksi vastoinkäyminen, niin vaihtaa puolisoa, vaihtaa kavereita, vaihtaa työpaikkaa, vaihtaa kuntaa, vaihtaa maata. Onko se sitten parempaa elämää?

Tämäpä. Kun kohtaa ensin itsensä ja itsenäistyy normaalisti teini-iässä tai viimeistään nuorena aikuisena niin silloin harvemmin tulee tarvetta jatkuvasti paeta jotakin pääsemättä kuitenkaan itseään ja ongelmia karkuun.