Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työhaastattelu - "miksi juuri sinut pitäisi palkata" - mitä vastaat?
Tai sanotaanko niin päin, että minkä vastauksen työnantajat haluaa kuulla tähän kysymykseen? En ole työtön juuri nyt, mutta joskus olen käynyt haastatteluissa, joissa tätä kysytään. Tähän on jotenkin tosi vaikea vastata. Kerran vähän nuorempana vastasin, että etsitte työntekijää ja minä olen varmaan yksi potentiaalinen vaihtoehto, koska kutsuitte haastatteluun. Rekryväki nauroi katketakseen, kunnes sitten vakavoitui ja sanoi, että tässä ei kysytä sitä.
Miten tähän kuuluisi vastata?
Kommentit (365)
En palkkaisi minua, koska tulen vaatimaan, että työnantaja noudattaa lakia sekä työvuorosuunnittelussa, että palkanmaksussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aika epäreilu kysymys, jos tällä tarkoitetaan että miksi juuri sinut pitäisi valita muiden hakijoiden joukosta, koska ei yksittäinen hakija voi millään tietää ketä muita siihen työhön on hakemassa, eikä näin ollen ole mitään mahdollisuuksia olla jotenkin "parempi kuin muut".
Tällainen kysymys pitäisi kieltää työhaastatteluista, ei tämä ole millään lailla asiallinen kysymys.
Kysymys ei ole asiallinen, koska se paljastaa haastattelijataholta typeryyden ja hakijamassan halveksimisen.
Vierailija kirjoitti:
En palkkaisi minua, koska tulen vaatimaan, että työnantaja noudattaa lakia sekä työvuorosuunnittelussa, että palkanmaksussa.
Liikaa vaadit, osoittavat H & M, Espressohouse, Hesburger, Subway + McJobit, Change Lingerie, Musti & Mirri...
Se haluaa tietenkin kuulla, mikä on motivaatiosi tehdä tätä työtä.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä koko urani aikana (36 v.) saanut töitä työhakemuksella, haastattelusta puhumattakaan.
Kun kuuntelee näitä kysymyksiä sun muita jippoja, jotka tulis työnhaussa osata, niin luojan lykky että sain kaikki duunit henkilökohtaisilla kontakteilla, ennen kuin sitten jäin yrittäjäksi 10 v sitten.
Työnhausta jää mielikuva etä hakijaa on tarkoitus nöyryyttää ja hypyttää kaiken maailman HR konsulttien päähänpistojen mukaan. Ilmeisesti se on näiden konsulttien laskutusperuste. Omat työntekijäni olen haastatellut alle puolen tunnin, kysymällä viisi olennaista asiaa, jotka kaikki liittyvät tarjolla olevan työn tekemiseen. Ihan ilman mitään survival-piirileikkejä.
Oletko sattumalta mies?
HR-konsultit ovat nuoria naisia. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa. Heille on vaan unohdettu kertoa, mikä on työn kannalta oleellista, ja se pikkuinen valta aiheuttaa isosti putkinäköä ja itsetärkeyttä.
Suurimmassa osassa työpaikoista ei ole mitään tarvetta ihmiselle, joka osaa tehdä tiktokkeja ja nauttii itsensä esiin tuomisesta.
HR-konsulttien edessä on huono juttu sanoa, että tarvitsee/haluaa työpaikan. Se kuulemma osoittaa, että hakija on epätoivoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vain rekrytoijien tapa saada selville kuinka paljon haastateltava osaa puhua paskaa. Mitä enemmän/parempaa paskaa, sitä paremmat mahdollisuudet työllistyä.
Ilmankos joka paikassa tuntuu olevan töissä tonttuja, jotka eivät ymmärrä oman työnsä päälle yhtikäs mitään.
Ne tontut eivät osaa työtään eikä kiinnosta. Heidät on palkattu parhaina paskanpuhujina, ja he osasivat todennäköisesti tehdä itsestään hyvän klipin ja muokata sen edustavasti.
Koska olen työtä pelkäämätön, tunnollinen ja ahkera, myös ammattitaitoinen ja sopeutuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää 58 aina ollut töissä 16-vuotiaasta asti ja mikä parasta en ole koskaan hakenut mihinkään työpaikkaan vaan aina on joko kysytty tai joku tuttu on ehdottanut.
Olen reilu ja lojaali työkaveri. En katso vierestä kun muut tekee vaan olen aina omatoimisesti auttamassa, vaikka homma ei itselle kuuluisikaan. Olen myös täsmällinen, enkä lähes koskaan ole myöhässä töistä.
Mietin kyllä joskus kun olen tehnyt aikaisemmin töitä hoiva-alalla, onko työnantajalla edes varaa valita :D Meinaan, eräässä työpaikassa ottivat kyselemättä töihin, koska pulaa oli. Jopa yllättyivät että jaksoin olla paikassa nuorena kokemattomana niinkin pitkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vastannut jotain samansuuntaista. Tai sitten "no minä olen ahkera ja luotettava"
30-vuotta alalla, saikkua en ole ottanut moneen vuoteen, tähän toki vaikuttanut että jos on ollut isommin sairaana, voin tehdä etänä. Olen kuitenkin todella harvoin sairaana. Teen työt aina huolella ja kahmin bonuksia. Lisäksi ylitöistä en valita ja saldopäivinä ne otan takaisin sitten kun haluan. Eli teen hommat hyvin, mutta vaadin myös kunnioitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vain rekrytoijien tapa saada selville kuinka paljon haastateltava osaa puhua paskaa. Mitä enemmän/parempaa paskaa, sitä paremmat mahdollisuudet työllistyä.
Eli mitä paskaa pitäisi siis suustaan päästää, kun tätä kysytään?
Ap
Kerrot mitä hyötyä juuri sinusta on yrityksellle. Sen ne tahtoo tietää.
Vierailija kirjoitti:
Koska olen työtä pelkäämätön, tunnollinen ja ahkera, myös ammattitaitoinen ja sopeutuvainen.
Niin ovat kaikki muutkin kun ei ole varaa työntekijäorjalla muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan masturboinut työajalla.
Vierailija kirjoitti:
Ikää 58 aina ollut töissä 16-vuotiaasta asti ja mikä parasta en ole koskaan hakenut mihinkään työpaikkaan vaan aina on joko kysytty tai joku tuttu on ehdottanut.
Kommenttisi liittyy ketjun aiheeseen, miten....?
Työnantajana sanon, että tämä on hyvä.
Työhaastattelu on vähän kuin treffit, jossa katsotaan, jatkuuko juttu.
Tässä vastauksessa on itsevarmuutta ja nöyryyttä samassa paketissa. Hakija tietää, mitä osaa, ja samalla tunnustaa, että ehkä joku osaa paremmin.
Kuten deittailussa, epätoivo on huono merkki, siitä seuraa helposti läheisriippuvuus. Tasapainoiseen suhteeseen molempien tarvitsee ymmärtää, että on muitakin vaihtoehtoja tarjolla.
Katsoisin haastattelijaa silmiin ja sanoisin "hyväkysymys, pitää hetki miettiä". Hetken päästä nuisisin seisomaan ja sanoisin "Todellakin hyvä kysymys, laittoi ajattelemaan ...näkemiin nyt sitten" ja lähtisin kävelemään ovea kohti....
Ovella kääntyisin takaisin "no ei, joukki joukki" ja istuisin jälleen. "Hain tähän työpaikkaan koska uskon olevani ehdokkaista sopivin!"
Riippuu miten haastattelu on sujunut ja haluanko siinä lopussa itse vielä tuohon kyseiseen työpaikkaan. Jos olen edelleen kiinnostunut tuosta paikasta, kertaan lyhyesti ne keskeisimmät kokemukset ja vahvuudet, mitä minulla on heille annettavana ja sanon jotain tyyliin että tämä työpaikka on linjassa minun tähänastisen urankehityksen kanssa ja tarjoaa mielenkiintoisia haasteita, jotka ottaisin mielelläni vastaan. Tämä siis vain jos asia oikeasti on totta.
Koska siitähän siinä on loppujen lopuksi kyse, ei paras työntekijä ole se, joka on tehnyt samaa hommaa jo 40 vuotta. Vaikka hän voi olla osaavin, niin ei kuitenkaan tulevaisuuden kannalta automaattisesti ole paras, jos ei ole motivoitunut tekemään sitä työtä edelleen, kehittämään sitä ja kehittymään itsekin työn mukana, ja koe että sillä työllä on hänelle itselleenkin yhä edelleen jotain uutta tarjottavaa.
Enkä ikinä sanoisi, että haluan johonkin duuniin, jos en oikeasti haluaisi. Sellaisiakin haastatteluja on ollut, missä haastattelijana on ollut tuleva esimies, ja on tullut jo siinä haastattelutilanteessa tunne, että tuollaisen tyypin kanssa en halua tehdä töitä. Olen vaan sanonut että oli mielenkiintoista tutustua ja ehkä jossain tilanteessa vielä tavataan. Siitä voi sitten jo rivien välistä lukea kiinnostuksen tason, jos ei tyyppi aivan ole itseään ja omaa erinomaisuuttaan täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Ikää 58 aina ollut töissä 16-vuotiaasta asti ja mikä parasta en ole koskaan hakenut mihinkään työpaikkaan vaan aina on joko kysytty tai joku tuttu on ehdottanut.
Olet siis omilla ansioillasi itse mitään aikaansaamaton perässähiihtäjä ja hyysättävä. Hyysäten nyt pärjää silti.
Alue: Aihe vapaa
Paljastat vain omat rajoitteesi, koska vastauksen sisältö ja/tai käytös / reaktio ei välttämättä kerro kaikkea taikka oikein mitään, koska kuten täälläkin jälleen äkätty on kyseessä molemminpuolinen murhenäytelmä.