Lue keskustelun säännöt.
Elämä olisi kyllä halpaa ilman lapsia!
07.01.2023 |
Asuisin yksiössä lähellä työpaikkaa enkä tarvitsisi edes autoa. Ruokaa tuskin ostaisin juuri ollenkaan kotiin vaan söisin työpaikalla, korkeintaan jotain puuroa ja hedelmiä ja eläisin muutenkin todella pienesti. Nyt kuukausittaiset kulut on ihan hillittömät ja näistä joudun toistaiseksi selviytymään täysin yksin, lapsilisällä katetaan juuri ja juuri lasten asumiskulut (eksän haavekuvissa kaikki kulut..).
Kommentit (94)
Ajatella, miten sitä säästäisikään, jos asuisi yksiössään, tekisi siellä etätöitä eikä koskaan tapaisi ketään eikä kävisi missään!
Minulla on lapsia, enkä ole missään vaiheessa ajatellut, että he olisivat joku kotityö tai pakollinen kuluerä.
Kun minua ei enää ole, on ihan sama paljonko rahaa tienasin ja missä säästin. Mutta jossain saattaa lapsi nauraa, koska minä kerran otin lapsen syliin ja nauroin hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko nämä kaikki Suomen yksinäiset ja heikosta hoidosta kärsivät vanhukset lapsettomia? Noinkohan....taitaa suurimmalla osalla olla lapsia, ennen vanhaan kun oli normi niitä hankkia, suurin osa vielä vahinkoja kun miehet pas...kat välittivät naisen estelyistä ettei saa päästää sisään kun pääsivät päälle, ehkäisy oli mitä oli. Siinä perspektiiviä mikä ilo niistä omista lapsista osalle on.
Onhan tämä kallista ollut, mutta toisaalta juuri lapset ovat saaneet itsenikin ponnistelemaan kovempaa elämässä. En tiedä miten olisi käynyt ilman heitä?!
T. Iskä35
Meillä on vasta taaperoikäinen lapsi mutta eurot, jotka vaikka hänen jumppaharrastukseen käytän, niin maksavat itsensä takaisin jo ihan sillä, kun näen hänen ilonsa. En koskaan ilahdu samalla tavalla naapurin sinkkunaisen Thaimaan matkan valokuvista kuin oman lapseni hymystä. Lapsen myötä myös omat halut ja tarpeet on muuttuneet. Totta kai olisi ihana matkustella miehen kanssa kahdestaan mutta sitä ehdittiin kyllä tehdä jo ja se oli silloin niin itsestäänselvyys, ettei siitä osannut kunnolla nauttia. Nyt, kun jonnekin mennään joskus ilman lasta, niin huomaa nauttivansa enemmän siitä ajasta paitsi lasta tulee nopeasti ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Kerran olen käynyt Havaijilla ja tavallaan nauttinutkin, MUTTA se nautinto jää paljon jälkeen siitä nautinnosta ja ilosta, jota lapset ovat minulle tuoneet.
Minä aina mietin, että oli se mukava tuottaa nautintoa vanhemmilleni, kun he pahoinpitelivät minua fyysisesti ja henkisesti. Jos olisin voinut valita, en olisi syntynyt tähän maailmaan aikuisten pahoinpitelemäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, onneksi tajusin tämän ennen kuin aloin lisääntymään. Aijai on se mukava elellä herroiksi, eikä tarvitse kantaa huolta kenestäkään. Saa tehdä juuri niin kuin itseään huvittaa
Ei ole myöskään ketään, joka kantaa huolta sinusta sitten kun tulet vanhaksi ja raihnaiseksi.
Yleensä lapset muuttavat töiden perässä satojen kilometrien päähän, puhelimella kysyvät joskus vointia.
Vierailija kirjoitti:
No miksi piti lapsia hommata jos ei ole varaa niitä elättää?
En ajatellut, että joudun elättämään heidät yksin. Ja on varaa, mutta kauheasti ei jää säästöön.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös lasten kanssa voi asua ilman autoa pienessä asunnossa työpaikan lähellä. Lapsiperheen elämäkin on täynnä valintoja.
En laita lapsiani muuttamaan jokaisen työpaikkani perässä uudelle paikkakunnalle, vaihtamaan koulua ja jättämään kavereitaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi olen lapseton.
Et varmaan harrastakaan mitään maksullista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, onneksi tajusin tämän ennen kuin aloin lisääntymään. Aijai on se mukava elellä herroiksi, eikä tarvitse kantaa huolta kenestäkään. Saa tehdä juuri niin kuin itseään huvittaa
Ei ole myöskään ketään, joka kantaa huolta sinusta sitten kun tulet vanhaksi ja raihnaiseksi.
Tämä on niin kulunut ajatus. Afrikkameininkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä ajan saa kulumaan sipseillä ja myöhemmin kaikenlaisilla kursseilla. Mutta aikuiset/vanhat lapsettomat ihmiset on kyllä säälittäviä.
Totuushan on se, ettei lasten hankkiminen mitenkään estä yksinäistä vanhuutta. Lapset saattaa muuttaa ulkomaille, pitää vain satunnaisesti yhteyttä, keskittyä omaan elämäänsä tai jopa katkaista välit kokonaan. Vanhemmat jätetään yhteiskunnan harteille. Joten jos hankit lapsia vain siksi ettet olisi vanhana yksinäinen, saatat pettyä katkerasti. Ellet sitten hanki kymmentä lasta ja optimoi siten mahdollisuuksia.
Ei ole kivaa olla yksinäinen myös nuoruutta ja keski-ikää.
T: vastentahtoisesti lapseton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla vuoroviikkovanhempana syöminen on lapsettomilla viikoilla paljon kalliimpaa kuin lapsellisilla viikoilla. Ei viitsi yhdelle kokata, niin ulkomätöksi menee ja se ei ole halpaa.
Mulla on lapsia ja sanoisin, että elämäni on kuitenkin melko "halpaa". Ei autoa koska asutaan hyvien julkisten yhteyksien ääressä. Täällä päin on ilmaisharrastuksia. Lasten tavarat ostan torista/kirpparilta. Lapsiinhan menee se raha, minkä heihin laittaa. Kokkaan myös sillä lailla, että teen ruuat tuoreista raaka-aineista perunaa, porkkanaa, kaalia, sipulia, parsakaalia, itse poimittuja marjoja pakkasesta, puuroa, hedelmiä, kananmunia. Tähän on kaksi syytä, haluan syödä lisäaineetonta ruokaa ja se tulee edulliseksi. Ja sitten saan vielä lapsilisät. Matkustelua en halua heille opettaa tavaksi, koska ei se lentely ole vaan kestävää tai välttämätöntä. Toki joskus voidaan käydä jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton kolmikymppinen Helsingistä ja mietin vain kuinka hemmetin kallista olisikaan jos lapsesta täytyisi huolehtia. Tässä nyt nettopalkka alemmalla korkeakoulutukinnolla suunnilleen 2200e, siitä asumiskulut ja kuukausittaiset laskut vie suunnilleen tonnin. Mietin tarkkaan, onko tässä varaa hankkia koiraa seuraksi. Lasta ei kyllä ikinä.
Mutta toisaalta, jos hankit lapsen yhdessä miehen kanssa, voit saada taloutesi toisen aikuisen jakamaan kulut. Sitten taasen toisaalta, vaikka hankkisitkin lapsen jonkun mukavan miehen kanssa, niin mies saattaa silloinkin ihan milloin vaan päättää hylätä lapsensa etkä saa lapsen isästä muuta taloudellista hyötyä kuin Elatustuen. Ja jos mies on pienituloinen, saat vain Kelan elatustuen , mikä on kai vain vajaa 200€/kk
Lapsettomana käytin rahaa hammasremonttiin esteettisistä syistä, matkustelin joka lomalla ja asuin milloin missäkin. Kriteerinä oli lähinnä se, että on kiva paikka. Kyllä niihin muuttoihin ja uudelleensisustamiseen meni rahaa.
Lapseen kuluu rahaa, mutta enhän minä kaikkea yksin kustanna. Isänsä osallistuu yhtä lailla sekä minun äitini (muut isovanhemmat ovat kuolleet). Kalleinta on ne ylimääräiset jutut eli synttäreiden järjestäminen ja harrastusmaksut. Enempää kuin yhtä lasta en halua, koska silloin se alkaisi ehkä näkyä enemmän taloudessa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapsia ja sanoisin, että elämäni on kuitenkin melko "halpaa". Ei autoa koska asutaan hyvien julkisten yhteyksien ääressä. Täällä päin on ilmaisharrastuksia. Lasten tavarat ostan torista/kirpparilta. Lapsiinhan menee se raha, minkä heihin laittaa. Kokkaan myös sillä lailla, että teen ruuat tuoreista raaka-aineista perunaa, porkkanaa, kaalia, sipulia, parsakaalia, itse poimittuja marjoja pakkasesta, puuroa, hedelmiä, kananmunia. Tähän on kaksi syytä, haluan syödä lisäaineetonta ruokaa ja se tulee edulliseksi. Ja sitten saan vielä lapsilisät. Matkustelua en halua heille opettaa tavaksi, koska ei se lentely ole vaan kestävää tai välttämätöntä. Toki joskus voidaan käydä jossain.
Oletan, että lapsesi eivät ole teini-ikäisiä, jos ruoka on mielestäsi edullista.
Yksiössä työpaikan lähellä, ja vähäiset kulkemiset julkisilla?
Jo on pienet piirit, ja yksiö on ahdistava paikka.
Valitsin toisin.
Hankin 3 lasta ja omakotitalon hieman kauempaa, mutta hyvien kulkuyhteyksien varrelta.
Lapsilla oli onnellinen lapsuus, luonto lähellä mutta bussilla pääsi helposti kaupungille.
Nyt lapset ovat aikuisia, meillä on velaton omakotitalo. On tilaa omille harrastuksille, on aikaa ja rahaa reissata.
Jokainen lapseton ja "lapsellinen" on kokenut lapsettoman elämän, mutta vain lapsia hankkineet kokevat lasten hankinnan jälkeisen elämän.
Ja kannattaa oikeasti uskoa, jos "lapsellinen" sanoo, että lapset ovat parasta mitä elämässä voi olla.
Rakkaus omaan lapseen on parasta ja suurinta mitä voi kokea.
Raha, itsemurhayksiö ja työpaikka nurkan takana ei ole mitään verrattuna rakkauteen omaan lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Yksiössä työpaikan lähellä, ja vähäiset kulkemiset julkisilla?
Jo on pienet piirit, ja yksiö on ahdistava paikka.Valitsin toisin.
Hankin 3 lasta ja omakotitalon hieman kauempaa, mutta hyvien kulkuyhteyksien varrelta.
Lapsilla oli onnellinen lapsuus, luonto lähellä mutta bussilla pääsi helposti kaupungille.Nyt lapset ovat aikuisia, meillä on velaton omakotitalo. On tilaa omille harrastuksille, on aikaa ja rahaa reissata.
Jokainen lapseton ja "lapsellinen" on kokenut lapsettoman elämän, mutta vain lapsia hankkineet kokevat lasten hankinnan jälkeisen elämän.
Ja kannattaa oikeasti uskoa, jos "lapsellinen" sanoo, että lapset ovat parasta mitä elämässä voi olla.Rakkaus omaan lapseen on parasta ja suurinta mitä voi kokea.
Raha, itsemurhayksiö ja työpaikka nurkan takana ei ole mitään verrattuna rakkauteen omaan lapseen.
Yksiö ei mielestäni ole ollenkaan ahdistava paikka, ja tiedätkö mitä, ei siellä tarvitse sisällä koko ajan istua.
Vierailija kirjoitti:
Ml. Koulutus? Maassa, jossa ei makseta koulutuksesta :D
Kyllä meillä ainakin on maksettu isoja summia lasten lukiokoulutuksesta.
Niin kelle maksaa ja kelle ei. Meillä lapsi sai itse maksaa kulunsa kun kerran oli jo niin "aikuinen" mukamas.