Syntyykö ihastus heti vai ajan kuluessa?

Mulla se vei 4 vuotta ihastua mieheeni. Työkaverina oltiin siis tekemisissä arkipäivisin, ja vähitellen häneen ihastuin. Hän kuulemma oli ihastunut heti, mutta oli ajatellut ettei työkaveria voi siinä mielessä lähestyä ja piti myös minua liian kovatasoisena itselleen, koska hän oli "lyhyt ja kalju ja ruma". 

Onko naiset muka olleet tuollaisia 4-5v aikoja sinkkuna kun kertovat siinä ajassa ihastuneensa. Vai ollaanko oltu suhteessa ja se entinen sitten jätetty. Tuntuu vaan hämmästyttävältä, kun ei noita pitkäaikaissinkkunaisia ainakaan omissa piireissä juuri näy.

Vierailija kirjoitti:

Onko naiset muka olleet tuollaisia 4-5v aikoja sinkkuna kun kertovat siinä ajassa ihastuneensa. Vai ollaanko oltu suhteessa ja se entinen sitten jätetty. Tuntuu vaan hämmästyttävältä, kun ei noita pitkäaikaissinkkunaisia ainakaan omissa piireissä juuri näy.

Tähän toivoisin minäkin vastausta. AP

Vierailija kirjoitti:

Onko naiset muka olleet tuollaisia 4-5v aikoja sinkkuna kun kertovat siinä ajassa ihastuneensa. Vai ollaanko oltu suhteessa ja se entinen sitten jätetty. Tuntuu vaan hämmästyttävältä, kun ei noita pitkäaikaissinkkunaisia ainakaan omissa piireissä juuri näy.

Kyllä mä ainakin olin (olen tuon kirjoittaja). Olen kohta jo viisikymppinen enkä ole eläissäni seurustellut kuin kolmesti, ikävuodet 19-20, 32-35 ja sitten 37 v:nä tapasin tämän josta tuli aviopuolisoni lopulta. Kaikki väliajat olen ollut sinkkuna ja selibaatissa.

Vierailija kirjoitti:

Onko naiset muka olleet tuollaisia 4-5v aikoja sinkkuna kun kertovat siinä ajassa ihastuneensa. Vai ollaanko oltu suhteessa ja se entinen sitten jätetty. Tuntuu vaan hämmästyttävältä, kun ei noita pitkäaikaissinkkunaisia ainakaan omissa piireissä juuri näy.

Mä luulen, että meitä introverttejä on paljonkin jotka on vuosikaupalla sinkkuina välillä, koska viihdytään niin hyvin yksinkin ettei ole mitään intoa hakemalla hakea uutta, jos yksi suhde loppuu, ja toisaalta koska ollaan pääosin kotosalla/duunissa, niin ei tapaa arjessakaan ihmisiä. Itse olen ollut nyt 12 vuotta jo sinkkuna edellisen parisuhteen jälkeen. En pidä mahdottomana, tai edes mitenkään ei-toivottavana, jos en loppuelämässäni ole enää parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keep on flirting. Sillähän se asia selviää. Naiset kun ei ole mikään aina samalla, ennustettavalla tavalla käyttäytyvä eliöryhmä.

Olen pitäny tuntemiseni visusti omana tietonani. Hänellä ei pitäisi olla aavistustakaan siitä että olen ihastunut häneen. Miten tällaisessa tilanteessa sitten pitäisi toimia, että naisen kiinnostus pikkuhiljaa voisi herätä? En ole koskaan seurustellut. AP

Ei pitäisi toimia mitenkään erityisesti. Jos nainen ei sinuun ihastu sellaisena kuin olet, mitkään taikatemput eivät auta. Uskon että nainen olisi jo ihastunut sinuun jos olisi ihastuakseen.

Näihin ketjuihin aina tulee ihmisiä selittämään kuinka ihastus roihahti jopa vuosien jälkeen, mutta itse suhtaudun näihin skeptisesti. Tulee mieleen että on otettu vaan joku ihan kiva, kun ei ole muutakaan ollut tarjolla. Ei siis mikään intohimoon perustuva suhde. Toki se joillekin riittää eikä siinäkään mitään vikaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Mulla se vei 4 vuotta ihastua mieheeni. Työkaverina oltiin siis tekemisissä arkipäivisin, ja vähitellen häneen ihastuin. Hän kuulemma oli ihastunut heti, mutta oli ajatellut ettei työkaveria voi siinä mielessä lähestyä ja piti myös minua liian kovatasoisena itselleen, koska hän oli "lyhyt ja kalju ja ruma". 

No oliko hän sinun mielestäsi lyhyt kalju ja ruma, mutta tyydyit häneen kun et muuta saanut? Vai pidätkö häntä mukavannäköisenä?

Miehellä joko syntyy tai ei puolen minuutin sisällä ensikatseesta. Miehillä asian linjaa pikkuveitikka. Naiselle voi kehittyä ajan myötä. Naisten osalta en osaa kuvata ihastusprosessia.