äitiriippuvuudesta poisoppiminen?
Kysyisin kokemuksia kokeneemmilta, ovatko äititakertuvat lapsenne miten ja missä ajassa oppineet olemaan vähemmän takertuvia?
Meillä alusta asti tissitakiainen ja äitiriippuvainen lapsi - edes suihkussa en voinut vauva-aikana käydä ilman että lapsi huusi kuin syötävä koko ajan toisaalla...
VÄlilä on ollut aikoja, että on mennyt vähän paremmin = isäkin kelpaa taas. erityisesti tuo vaihe 1-2v. oli helpompaa. Nyt taas 2v tienoilla tullut yhä pahemmin äitiriippuvuus kuvaan. Kun isä hakee päiväkodista on ensimmäinen kysymys ' missä äiti on' . Kun äiti lähtee pois kysyy tyttöö minuutin kuluttua ' missä äiti on' . JOs äiti on kotona, en voi mennä eri kerrokseen tai olla eri huoneessa ilman suurta huutoa eli jos tyttö tarvii jotain vain äiti kelpaa sitä tekemään. Yöllä ja päivällä. SIlloin kun olen reilusti pois, on isän hoito ok. Kun isä laittaa nukkumaan illalla, tyttö nukkuu jopa koko yön hyvin. Kun äiti laittaa nukkumaan, heräilee tyttö enemmän äidin perään = muistaa äidin heti havahtuessaan vähänkin hereille.
Välillä tosi rasittavaa tämä, vaikka tyttö on oikeesti tosi sosiaalinen tapaus, nauttii seurasta ja leikkii kaikkien kanssa. Seurassa ei etsi äitiä, ei ole ujo tms. Päinvastoin. Mutta kotioloissa tämä näkyy erityisesti ja silloin kun äiti on paikalla. Onko muilla samoja kokemuksia, loppuuko tämä ikinä tai miten auttaa lasta sopivasti tukien antamaan tilaa äidille ja muille sisaruksille kanssa!!??!! Tyttö on äärimmäisen mustasukkainen myös isommilleen, äidin syli on vain hänen jne. Huh.
Kommentit (3)
Meillä on lapsilla ollut aikanaan juuri 2v pintaan todella suuri " äitivaihe" . Jotenkin on tullut uudestaan vaikka ennen sitä ovatkin olleet jo hetken vähemmän äitiriippuvaisia. Muistan lukeneeni että tuo on ihan yleistä tuossa kehitysvaiheessa, kannattaa varmaan lukaista jotain lapsen kehityksestä kertovaa kirjaa tai artikkelia.
Pikkuhiljaa iän myötä tuo äitiriippuvuus on mennyt ohi. Tosin tässä meillä eroja, esikoisella (poika) se taisi mennä aika nopeasti, mutta kakkosella (tyttö) kesti tuo " äidintyttö" -vaihe vuosia, ei tosin niin pahana enää. Reilusti 4v:na vasta voi sanoa että ei ollut enää oikeastaan enempää äidin perään. En tiedä paljonko käytöksessä oli tiettyyn sukupuoleen leimautumista ja matkimista ja paljonko oli kyse lapsen luonteesta ja tapahtumista ja tilanteista lapsen elämässä.
ne kyllä on ja niistä pidetään kiinni - mutta sitä huutoa keskellä yötä tai muutenkaan ei oikein kukaan talossa tai naapurissakaan kestä ;-)) välillä periksi antamatta. Tyttö kun on oikeesti tempperamenttinen ja jääräpäinen, ollut sitä ihan alusta asti. Menee jopa paniikkiin noissa raivokohtauksissaan. Eli keinoja on kokeiltu jos mitä ja tavallaan tässä pärjätään kyllä,mutta raskasta on tämä riippuvuus välillä. Esikoisella ei tällaista ole ollut, lähes aina on kelvannut tasapuolisesti kumpikin vanhempi ja joskus ollut joku lievä isä/äiti-kausi. Mutta helpottaa kuulla, että tämä 2v. on useasti muillakin kausi tähän suuntaan, ehkä se meilläkin taas lievenee. Kun välillä se isä kelpasi jo hyvinkin kaveriksi vaikka äiti olikin paikalla samassa huoneessa... ehkä taas tulevaisuudessa koittaa sekin aika.
Meillä kans tyttö 1v9kk ja on ollut kans aika äiti riippuvainen! ättä auttaa, sanoo neiti joka asiaan! Meillä on tehty niin, että ei vaan kertakaikkiaan anneta likan liiaksi pompottaa! Meillä oli sellanenkin vaihe, et neiti ei antanu edes iskän työntää ostoskärryjä kaupassa! sit vaan oltiin tiukkoja, eikä annettu periksi, kiukuteltiin kyl aika lailla aluksi mut nyt kelpaa kyl iskäkin aika moneen asiaan, kun vain ollaan tiukkoja! ei se silti sitä tarkota ettei rakasta, jos asetta lapselle rajat. Aikuinen kuitenkin määrää, ei lapsi!