kotimaan adoptioista

Heips, meille on annettu viime vuonna (2005) neuvonnan alussa tieto, että noin kolmen vuoden jono. Eli meidän vuoro saattaisi olla 2008... Toivon mukaan. Ja Keski-Suomi on alue. Oletko sinä maahinen neuvontavaiheessa vai joko vaan odottelet?

...etelä-Suomessa on jonoa adoptioneuvontaan ja muualla ei oo niin pitkää jonoa.



Lapsen saaminen taas on päin vastoin.

Etelä-Suomessa voi saada lapsen ja pohjois-Suomessa voi helpostikin jäädä kokonaan ilman lasta. Lapsia tulee adoptioon paljon enemmän etelä-Suomessa kuin pohjoisessa.

Olen kuullut pohjois-Suomessecihmisistä odotti melkein sen viisi vuotta lasta ja eivät saaneet siltikään. osa heistä päätyi sijaisperheeksi.

On harmillista että adoptio on noin epävarmaa. Olisi parempi jos kenenkään ei tarvitsi turhaan odottaa viittä vuotta. Mutta varmaan neuvojien pitää varalta pitää perheitä valmiina jos lapsi vaikka tulisikin. Suomalaisten adoptiolasten määrää vaan laskee koko ajan.

(Ja samalla saa lukea kuinka sijaisperheistä on pulaa, hullulta tuo kyllä tuntuu...)



Auttoiko tämä vastaukseni yhtään..?

Kotimaan adoptiossa tilanne vaihtelee eri alueilla. Eli asuinpaikkasi vaikuttaa tilanteeseenne samoin se, että saatteko adoptioneuvontaa oman kunnan vai Pelastakaa Lapset ry:n kautta. Etelä- Suomessa neuvonta kestää n. 2,5-3 vuotta ja odotusta sen päälle n. 1-1,5 vuotta. Vuodessa lapsia kotimaan adoptioon tulee 25-30.



Piiiiiiiitkä prosessi siis kyseessä.

Mies ei ole vielä valmis adoptioon, joten kuumeilen yksikseni.

Oulun seudulla asutaan. Kuulin, että yhden kaverin työkaveri oli saanut täältä pohjoisesta adoptoitavaksi jotain 1-2kk ikäisen lapsen vain vähän yli vuoden sen jälkeen, kun olivat ottaneet adoptiotoimistoon yhteyttä.

Maahinen76:

Mies ei ole vielä valmis adoptioon, joten kuumeilen yksikseni.

Oulun seudulla asutaan. Kuulin, että yhden kaverin työkaveri oli saanut täältä pohjoisesta adoptoitavaksi jotain 1-2kk ikäisen lapsen vain vähän yli vuoden sen jälkeen, kun olivat ottaneet adoptiotoimistoon yhteyttä.

Hei! Käsittääkseni adoptioon vauvansa antaneella äidillä on " harkinta-aikaa" juuri tuo parisen kuukautta. Kumman kautta adoptio prosessi lähtee nopeammin käyntiin kunnan vai Pela:n Me asumme pohjoisessa melko pienessä kunnassa,itse toimin melko tunnetussa ammatissa joten en haluaisi,että tieto liikkuu piireissä. Tottakai on vaitiololupaukset, mutta silti. Haluaisin " odottaa" rauhassa kuten muutkin äidit ja kertoa sitten kun on sen aika. Jos täällä prosessi kestää jopa yli viisi vuotta ja sittenkään ei ole varmaa saako lapsen vai ei. :)

Heippa! Voi kun masentaa välillä tämä odotus ja epävarmuus... Nyt saimme kuulla että viisi vuotta meni edellisellä parilla kotimaan jonossa. Meillä vasta toinen vuosi alkanut ja viimeinen (?) virallinen neuvonta tulossa pian. Sitten vaan odotellaan ja odotellaan... Eikö täällä ole muita kotimaan odottajia? Niin mieluusti vaihtaisin odotusajan kokemuksia kanssasi!

Hei.Odottavan aika on pitkä joten ois kiva vaihtaa ajatuksia/kokemuksia kotimaisesta adobtiosta.Odotusta takana 2v.

Mekin olemme odottaneet kaksi vuotta ja en tiedä loppuuko tämä odotus koskaan lapsen samiseen... :(

Odottelen tietoja siitä minkä verran viime vuonna on tullut kotimaan adoptioon lapsia. En tunne ketään joka olisi saanut lapsen. Välillä kuuluu ihmejuttuja kuinka joku on saanut jo pienen ajan kuluttua lapsen... olisi mukava tietää enemmän niistä tapauksista. Tuntuu että tässä on ihan pimennossa!



Kun olen oman työntekijän kanssa puhunut odotusajasta, niin ymmärsin että lapset on annettu niille jotka on odottanut 5-vuotta tai lähelle sen ajan.

Jos joku on saanut lapsen tosi pian, niin milloin se on tapahtunut? Oliko se silloin kun lapsia oli enemmän adoptoitavana?



Tietääkö joku millaisia työntekijöiden seurantakäynnit on? (Siis kun neuvonta on ohi ja perhe vain odottaa mahdollista lasta.)



Toivon pitkää pinnaan meille kaikille odottajille tässä välillä epätoivoiseltakin tuntuvassa hommassa!

Kotimaan adoptiossa alkaa ymmärtääkseni tällä hetkellä olla koko Suomessa sellainen tilanne, että prosessin kesto on jo 4-5 vuotta (vuonna 2004/2005 oli useimmilla alueilla vielä 3 v). Odottajathan eivät saa lapsia järjestyksessä, vaan periaatteena on löytää lapselle sopivat vanhemmat, mistä johtuen joku (yli vuodenkin) kauemmin odottanut voi helposti " tulla ohitetuksi" sopivia vanhempia valittaessa. Näin adoption kestokin voi vaihdella suuresti jopa samallakin alueella.



Joskus kuulee " ihmeellisistä" tarinoista, joissa joku on saanut vauvan tosi lyhyellä odotusajalla. Osa näistä jutuista on varmasti " kaupunkitarinoita" . Osassa voi olla taustalla esim. sellainen inhimillinen " erehdys" , että jo vuosia odottanut pariskunta on alkanut odotuksen loppusuoralla puhua odotuksesta avoimemmin ja tällöin ihmisille on jäänyt väärä mielikuva adoptioprosessin kestosta (harva kertoo avoimesti adoptiohaaveista aivan alkuvaiheessa). Nopeita sijoituksiakin toki tapahtuu, mutta vain äärimmäisen harvoin. Tällöin on kyseessä yleensä erityistarpeiset lapset tai adoptiot kotikunnan kautta. Suomessa on muutama kunta (suurimmat kaupungit), joiden kautta voi oman kunnan asukkaat adoptoida. Pienissä kunnissa taas on epätodennäköistä, että lapsia tulisi adoptioon, ja olisiko pienessä kunnassa edes järkevää adoptoida oman kunnan sisällä?



Täällä kaivattiin keskustelua ja kokemuksia kotimaan adoptioista. Lapsia tulee adoptioon vuosittain niin vähän ja Suomi on pieni maa, joten tuskin moni adoptiolapsen saanut kirjoittelee täällä lapsestansa/adoptiostansa. Jokaisella adoption kohdemaalla (nin myös Suomella) on omat suljetut keskustelupalstansa (käy katsomassa vaikka helistimen sivuilta linkkejä), jossa asioista keskustellaan avoimemmin ja joita voi pitää parempina tiedonlähteinä.





Voimia kaikille adoptioprosessissa " kärvisteleville" !

Olet oikeassa.

Nyt muistankin että työntekijä kertoi, että yksi perhe sai (muistaakseni) kahden vuoden odotusajan jälkeen lapsen. He saivat lapsen, koska he lapsi ei ollut aivan terve ja perhe oli valmis adoptoimaan hänet. (Yleensä perheet saavaat sillä alueella lapsen vasta viiden vuoden odotusajan jälkeen.)



Voisikohan nämä " sairaat" tai ehkä paremminkin sanottuna erityistarpeiset lapset osaltaan myös vaikuttaa tilastoihin...



Ja olit siitä myös oikeassa, että jos perhe aikoo adoptoida kotimaasta niin siitä ei yleensä puhuta etukäteen.

Tiedän useammna perheen, jotka jotka aikoo adoptoida ulkomailta, mutta olen kuullut (tutulta) vain yhdestä perheestä joka aikoo adoptoida kotimaasta.

Eikä meidänkään adoptioaikeista tiedä kuin kaikista läheisimmät. Syynä on se, että eihän tästä koskaan tiedä... ja tuntuisi vaikealle selostaa jollekin ulkopuoliselle, että miksi emme saaneet lasta. (Jos niin ikävästi kävisi.)

Tiedän perheen, joka sai kotimaan adoptiosta suoraan sairaalasta vastasyntyneen vauvan reilun vuoden odotuksen jälkeen. Tämä tapahtui 2000-luvun alussa.



Sen tarkemmin en heidän tarinaansa tunne, mutta odotusajan pituudesta ja vauvan saamisesta jo äidin harkinta-ajan aikana olen varma.

tiedän vastaavia tapauksia. Nämä ovat yleensä kuntien kautta tapahtuneita adoptioita. Joissakin Peloissa oli myös tälläinen mahdollista aikoinaan sellaisissa tapauksissa, joissa adoptiota pidettiin ehdottoman varmana. Sittemmin käytännöstä on ymmärtääkseni luovuttu (pari kertaa kävi niin, että adoptio peruuntuikin). Jotenkin tuntuisi hurjalta ajatella, että hoitaisi itse vauvaa, jonka biologinen äiti vielä harkitsisi adoptiota. Miten vauvasta pystyisi luopumaan?

En usko, että tämän päivän Suomessa annettaisiin vauvaa suoraan sairaalasta mahdollisille adoptiovanhemmille. Sijaisvanhemmille voidaan antaa. Tosin pari vuotta on jo kulunut siitä, kun itse olen lastensuojelun puolella työskennellyt. Olen silloisen työni kautta seurannut pienten lasten " laitoshistoriaa" ja saanut olla todistamassa monta iloista ja koskettavaa ensi tapaamista. Se oli parasta ja unohtumatonta työssäni lastensuojelussa. Mutta siellä tuli vastaan myös paljon sellaista, jota en enää jaksanut vaan päädyin vaihtamaan alaa hieman positiivisempiin kuvioihin.



Bioäidin harkinta-aikanakaan ei yleensä vielä tietoa lapsesta anneta vaikka lapselle jo olisikin vanhemmat " tiedossa" . Se on mielestäni sekä lapsen että adoptiovanhemman etu - he molemmat ovat erittäin haavoittuvaisia tässä prosessissa.



Välillä biovanhemmat (yleensä äiti) mutkistavatkin koko prosessia. Vaikka äiti alustavasti olisikin halunnut antaa vauvan adoptioon, voi hän kuitenkin pyörtää päätöksensä. Hänellä ei välttämättä kuitenkaan ole mitään todellisia mahdollisuuksia huolehtia vauvasta eli lapsi pysyy lastensuojeluperustein huostassa mikäli adoptioon ei suostuta (ja huostaanoton perusteet täyttyvät). En itse ainakaan koskaan törmännyt sellaiseen tapaukseen, että vauva olisi palannut bioäidin luokse harkinta-ajan jälkeen eli yleensä perusteet ovat kyllä olemassa. Poikkeuksena ne harvat, jotka päättävät synnyttää vauvan ja antaa hänet adoptioon abortin sijasta. Yhteen tällaiseen äitiin törmäsin työssäni reilun 6 vuoden aikana.



Yhden pienen vauvan kohdalla äiti viivytti prosessia ihan tahallaan. Hän synnytti vauvan ja häipyi samantien sairaalasta. Vaikka hän ei nähnyt vauvaa lainkaan tai käynyt häntä katsomassa lastenkodissa, niin silti hän ei suostunut allekirjoittamaan papereita. Lopulta häneltä saatiin suostumus mutta vauva oli koko tuon ajan 4kk lastenkodissa odottamassa pääsyä omaan kotiin. Samaan aikaan osastolle tuli myös toinen vauva suoraan sairaalasta mutta hänen kohdallaan äiti ei suostunut vauvastaan luopumaan, joten pikkuinen kasvoi ensimmäisen vuotensa lastenkodissa. Onneksi hän pääsi sieltä sijaisperheeseen, joka sittemmin adoptoi hänet muutaman vuoden kuluttua (äiti kuoli tänä aikana).



Pienimmät tietysti pyritään sijoittamaan sijaisperheeseen, jos lapsen palaaminen bioperheeseen on epätodennäköistä tai biovanhemmat vastustavat adoptiota. Meillä on tuttavaperhe (toimivat siis sijaisperheenä), joka haki kuopuksensa vastasyntyneenä sairaalasta ja he adoptoivat hänet muutaman vuoden kuluttua, kun vanhemmat lopulta ymmärsivät ajatella lapsen etua. Koko tänä aikana (reilu 3v) vanhemmat kävivät kerran lapsen luona (lapsi oli tuolloin alle vuoden ikäinen).



Huoh... Mutta kyllä niitä adoptioperhettä tarvitsevia lapsia tässä maassa olisi enemmänkin. Tässäkin pitäisi mielestäni enemmän ottaa huomioon lapsen paras eikä pitkittää prosessia, joka pahimmassa tapauksessa johtaa laitoskierteeseen. Jokainen lapsi on lahja ja jokaisen lapsen tulisi saada kokea se.

Kotimaan adoptiossa bioloogiset vanhemmat päättävät aika pitkälti lapsensa tulevat vanhemmat. Siis jos vastaat heidän käsitystään täydellisistä vanhemmista heidän lapselleen (sellaista he varmaan lapselleen toivovat) voi olla että odotus on paljon lyhyempi.

Meidän tyttäremme biovanhempien toiveet osuivat meihin. Ja hyvä niin lapsukaisemme on luonteeltaan täysin meidänlaisemme... Odotus aikaa meille lupailtiin 3-5vuotta mutta jonossa olimme vain 1.5v!!!!

Siis 2.5v ensimmäisestä adoptio neuvonnasta.

Varokaa vaan, kun SE puhelu tulee, vaikka kuinka sitä on odottanut.... SHOKKI iskee ja huomaa että siihen ei voi varautua mitenkään.

Voimia vaan jokaiselle jonossa kärvistelevälle. Kyllä se sinunkin lapsesi kotiin tulee... kunhan ensin syntyy!

Milloin te saitte lapsen? Ja olisi kiva tietää missä päin olette? (Kun etelä-Suomessa tulee kuulemma enemmän lapsia adoptioon kuin täällä pohjoisessa.)



Odottavan aika on pitkä ja kaikki uutiset aina kiinnostaa..

Jotenkin viestistäsi sain sellaisen käsityksen että biota pidetään jotenkin pahana jos lopulta peruu päätoksensä antaa lapsi pois.



Eiko lapsen pitämistä kehoiteta? Adoptoiduillahan on kaksinkertainen todellisuus tehdä itsemurha ja useimmat ovat vihaisia siitä että heidät hylättiin. Ado lapsiahan pidetään jo kerran hylättyinä.



Olen kuullut tutkimuksista missä lapsen pois antaminen on biolle usein tragedia jonka yli pääseminen kestää vuosia.



Joten nyt tiedetään mitä mieltä adoptoidut ovat asiasta, ja miten vaikeata se on jopa niille jotka ovat lapsesta luopuneet, niin miksi sitä enään edes ehdottaa?

RvaT:

Odotus aikaa meille lupailtiin 3-5vuotta mutta jonossa olimme vain 1.5v!!!!

Siis 2.5v ensimmäisestä adoptio neuvonnasta.

Pela laskee ilmoittamansa 3-5 vuoden odotusajan alkavan perhelomakkeen saapumisesta Pelaan. Perhelomake saadaan pakollisesta alku-infosta ja postitetaan täytettynä pelaan. Ensimmäiseen neuvontaan saa sitten ajan muutaman kuukauden päähän. Joten kyllä teilläkin tuo odotus kesti lähemmäs kolme vuotta (2.5 v + odotusaika neuvontaan), jos se lasketaan Pelan ilmoittamalla tavalla...

Kestoa ei voi laskea neuvonnan valmistumisesta, koska joillakin Peloilla neuvonta kestää vuoden ja esim. meidän Pelallamme kolme vuotta (yrittävät tarkoituksella pitkittää neuvontaa, koska lapsen saaminenkin kestää). On myös hieman harhaanjohtavaa puhua jonosta, sillä mitään jonoa ei ole olemassa, eikä lapsia jonoteta. Ennemminkin kaikki neuvonnan läpikäyneet ovat rivissä, josta valitaan lapselle sopivimmat vanhemmat.

riitujosefiina:

Milloin te saitte lapsen? Ja olisi kiva tietää missä päin olette? (Kun etelä-Suomessa tulee kuulemma enemmän lapsia adoptioon kuin täällä pohjoisessa.)

Odottavan aika on pitkä ja kaikki uutiset aina kiinnostaa..

että Etelä-Suomessa lapsia tulee adoptioon paljon enemmän kuin pohjoisessa...Mutta hakijoitakin on moninkertainen määrä, kun kaikki Etelä-Suomen hakijat odottavat samoja vauvoja ;) Mitään etuja Etelä-Suomalaiset eivät siis saa! Tällä hetkellä ymmärtääkseni Pohjois-Suomen keskimääräiset odotusajat ovat lyhemmät kuin Etelä-Suomen 4-5 vuotta.

Jos bioäidillä ei ole aikomustakaan huolehtia lapsestaan mutta hän kieltäytyy lapsesta luopumaan, niin mikä on hänen lapsensa kohtalo? Joutua laitokseen tai sijaisperheeseen; kasvaa kuulumatta oikein mihinkään. Kyllä bioäidillä on oikeus olla luopumatta lapsestaan mutta silloin hänellä pitäisi kyllä olla edellytykset huolehtia lapsestaan. Kertomani toisen esimerkin äiti, joka ei lapsestaan luopunut, oli mielenterveyspotilas, joka yritti itsemurhaa monta kertaa (jopa raskausaikana!). Häntä ei voitu päästää vauvansa kanssa kotiin, koska hän koko ajan käyttäytyi uhkaavasti ja jopa valvonnan alaisena satutti lastaan. Eikö hänen lapsellaan ole oikeutta turvalliseen ja tasapainoiseen lapsuuteen vaan hänen olisi ollut parempi kasvaa äitinsä kanssa? Kyseinen itsetuhoinen äiti lopulta onnistui aikeissaan ja kuten kerroin lapsi pääsi sijaisperheeseen, joka adoptoi hänet.



Työskentely lastensuojelussa saa kyllä kyyniseksi... Jatkuvasti näkee vanhempia, jotka eivät mitenkään voi nykysessä tilassaan huolehtia jälkikasvustaan. Mutta onko sitten parempi, että lapsi odottaa muiden hoivissa (kenties turhaan), että hänen vanhempansa saavat itsensä ja asiansa kuntoon ja voivat ottaa lapsensa takaisin? Kuinka moni teistä on todella nähnyt mitä aikuinen voi tehdä pienellekin lapselle ja kuinka vaikeaa on lasten ja nuorten psyykkisten vaurioiden korjaaminen...



Lapsesta luopuminen on traumaattista mutta jos kuitenkin on kyseessä lapsen etu, niin eikö se ole silloin osoitus siitä, että biovanhempi välittää lapsestaan ja hänen tulevaisuudestaan? Itse näkisin asian niin, että biovanhempi on rakastanut lastaan niin paljon, että on halunnut tarjota hänelle parhaan mahdollisen elämän. Useimmilla lapsensa adoptioon luovuttavista vanhemmista on kyllä hyvin realistinen kuva omasta tilanteestaan. Vaikka ei adoptio olekaan takuu ihanasta elämästä, niin onhan siinä kuitenkin paremmat lähtökohdat kuin mitä lapselle muuten olisi tarjolla.



Tälläkin hetkellä monia pieniä lapsia hoidetaan laitoksissa ja sijaisperheissä vaikka he saisivat paremman tulevaisuuden adoption kautta. Kaikki haluavat adotoida vauvan (tai taaperon); harva Suomessa haluaa adoptoida kouluikäistä lasta, joka on koko siihen astisen elämänsä elänyt sijaishuollossa.



t. Vilijonkkis (2 biolasta, 3 sijaislasta)

Oletko koskaan millään tapaa perehtynyt tutkimusten tekoon tai tilastotieteeseen?



" Adoptoiduillahan on kaksinkertainen todellisuus tehdä itsemurha" - Oletko pohtinut mihin niitä adoptoituja tuossa lainaamassasi tutkimuksessa on verrattu? Tavallisiin hyvinvoivissa ydinperheissä kasvaneisiin lapsiin? Todennäköisesti. Erilaisista päihde- ja mielenterveysongelmista kärsineissä perheissä tai vaihtuvissa lastenkodeissa ja sijaisperheissä kasvaneisiin lapsiin? Tuskin.



Valitettavasti todellisuus on se, että noiden lasten vaihtoehto adoptiolle on useimmiten nimenomaan se, että heidän elämänsä on hyvin epävarmaa ja vaihtuvaa. Ongelmaiset vanhemmat pystyvät ehkä välillä nippanappa ottamaan lapset luokseen ja välillä heidät sitten taas otetaan huostaan. Elämä päihde- tai mielenterveysongelmaisessa perheessä on lapselle stressaavaa ja kurjaa ja jatkuva paikasta toiseen siirtäminen aiheuttaa juurettomuutta. Lapset eivät ehkä saa muodostaa ainuttakaan turvallista ja jatkuvaa ihmissuhdetta ja lähin omainen on viranomainen. Et voi tosissasi väittää että se on parempi kohtalo kuin adoptio!



Vain äärimmäisen harvoin kotimaisessa adoptiossa todellisuus on se, että biologisilla vanhemmilla tai äidillä on oikeasti resurssit hoitaa lapsi edes tukitoimien avulla. Silloin kun vanhemmat oikeasti pystyvät tarjoamaan lapselle hyvän kodin niin luonnollisesti siihen tulisi kannustaa. kyseessä on kuitenkin äärimmäisen harvinainen poikkeustilanne.



Adoptiolapsi on kerran hylätty. Jos lasta ei adoptoida niin hän saa todennäköisesti kokea hylkäämisiä jatkuvasti. Hylkääminen voi aiheuttaa vihaa - ja useampi hylkääminen aiheuttaa vielä enemmän vihaa. Adoptiolapsi saattaa olla vihainen siitä että hänet annettiin pois, mutta tutustuttuaan todellisuuteen hän harvemmin on myöhemmin sitä mieltä että alkuperäiset olosuhteet olisivat olleet paremmat kuin tilanne mihin hänet adoptoitiin. Useinhan lapsi vain pyrkii mielessään idealisoimaan sitä mitä ei saanut, todellisuus voisi olla kovin toisenlainen.