Kun ei ole ketään kelle kertoisin.

Mulla on mies, kaksi aikuista lasta ja kaksi hyvää ystävää. Miehen sukulaisiakin on pilvin pimein mutta ei ketään kenelle uskaltaisin sanoa mitään mitä minulle oikeasti kuuluu.
Hirveästi on asioita joita haluaisin jakaa jonkun kanssa mutta en voi. Ystävät on lähinnä hyvänpäivän- ystäviä joilla kaikilla menee hyvin ja puolisolla raskasta muutenkin, tuntuu ettei hän ymmärrä eikä jaksa kuunnella.
Vanhempani ovat kuolleet, ei ole sisaruksia. Mulla on hirveän raskas olla. Monia asioita joita haluaisin jakaa mutta ei ketään kenen kanssa ne jakaisin. On ollut vaikea lapsuus, ne asiat olen käsitellyt ehkä, mutta nyt aikuisiällä kerääntynyt kaikkea ja tuntuu että ahdistaa kaikki. Mihin ihmeeseen minun pitää ottaa yhteys? Puhelimessa puhuminen on hankalaa mutta onko mitään ns matalan kynnyksen paikkaa, jonne voi anonyymisti soittaa tai ottaa yhteyttä?