mitä tekisitte, jos saisitte muistisairauden?
Meillä on suvussa ja se huolestuttaa. Toivon, että jos itselle tulisi, niin olisi vielä sen verran järkeä päässä, että jotenkin menisin ja päättäisin päiväni. Olen läheltä nähnyt, miten elämä ei kyllä ole enää oikein elämääkään, tai onhan elämä sinänsä arvokas, mutta se elämän laatu...siinä menettää arvostelukyvyn, arvokkuutensa, turvallisuutensa.
Jos ei samassa taloudessa asu muita, asiat alkavat suistua vähitellen ja vääjäämättä. Välillä on uutisia, kun vanhus harhaillut yöpaidassa ulkona pakkasessa. Jos joutuu laitoshoitoon, se on todella ankeaa, ja usein toimintakyky heikkenee uudessa ympäristössä.
Kommentit (37)
Tuo on siitä hankala kysymys ihmisille, että mitäpä ihmiset voivat tehdä asialle, tuskin mitään - ellei se ole ravintoainepuutos tai muu korjattava asia. Ellei ole joku eutanasiakapseli. Tuntuu hullulta että ihmisiä vielä yritetään väkisin "kuntouttaa" tai työnnetään laitokseen, eikö heillä olisi parempi kodinomaisessa paikassa tai sitten jos haluaa jo lähteä. Outoa että synnynnäisesti vammautuneet ja iäkkäät on myös työnnetty joskus samaan ulkoiluun kovalla pakkasella, kumpikaan tuskin haluaa sellaista levotonta ryhmää.
Muistisairaus ei tarkoita vain sitä, että ei enää muista asioita. Todellisuus on sitä, että ajan ja paikan hahmottaminen vaikeutuu, käsitteet hämärtyvät, arvostelukyky heikkenee jne. Ei tajua mitä on ylihuomenna, ei löydä etsimäänsä kauppaa vaikka kävelee sen ohi, eksyy omilla kotikulmilla, ei tajua peseytyä, jättää osan vaatteista pukematta pakkassäällä, ei pysty seuraamaan muiden keskustelua, ei osaa hahmottaa yksinkertaisiakaan asiakirjoja ym. Että sellaista laatuaikaa.
Mitäpä siinä muuta voisi tehdä, kuin olisi vaan, ja ei muistaisi mitään.
Menisin ottamaan eutanasian johonkin missä se laillista.
Eiks muistisairailla ole sairaudentunto heikohko joten eivät itse edes huomaa sairauttaan ainakaan tietyn rajan jälkeen. Voiko siinä silloin juuri mitään päättää tehdä jos ei mitään vikaa itsessään myönnä ja toisekseen toimintakyky on huono.
Vierailija kirjoitti:
Helppoa sitä on nyt huudella että tappaisi itsensä. Harva siihen oikeasti pystyy.
Se voi olla että tässä maailman ajassa kaupungilla harhaileva, suojautumiskyvytön ja sekava tulisi nopeasti tapetuksi muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsoa elokuva Supernova, joka käsittelee tätä aihetta.
Minä suosittelen katsomaan Edelleen Alice.
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaus ei tarkoita vain sitä, että ei enää muista asioita. Todellisuus on sitä, että ajan ja paikan hahmottaminen vaikeutuu, käsitteet hämärtyvät, arvostelukyky heikkenee jne. Ei tajua mitä on ylihuomenna, ei löydä etsimäänsä kauppaa vaikka kävelee sen ohi, eksyy omilla kotikulmilla, ei tajua peseytyä, jättää osan vaatteista pukematta pakkassäällä, ei pysty seuraamaan muiden keskustelua, ei osaa hahmottaa yksinkertaisiakaan asiakirjoja ym. Että sellaista laatuaikaa.
Kaikki logiikka tuntuu katoavan ja ihminen taantuu monessa suhteessa lapsen tasolle. Syödään välipalaherkut yms kaikki heti, kun kukaan ei ole estämässä ja rynnätään kaverin perään ulos, kun se oli siellä.
Jos saisin muistisairauden minä onnekas en muistaisi sitä.
Ei siinä aina yhtäkkiä tulla huonoon kuntoon. Omaisellani oli muistisairaus. Hän ei säntäillyt minnekään. Lähikauppaan hän osasi kulkea hyvin pitkään ja sieltä kotiinkin, mutta muuten elinpiiri supistui, kun hän ei osannut yksin matkustaa eikä ostaa matkalippujakaan. Ajasta hän piti kirjaa niin että hänellä oli paperinen kalenteri, josta hän aina veti yli kunkin päivän, ja Hesarista tarkisti, mikä päivä oli menossa.
Puhekyky säilyi loppuun saakka. Viimeisenä iltana vielä puhuimme puhelimessa.
Hänellä vaikeutuivat motoriset toiminnot. Ruokahalu loppui, kävelystä tuli vaikeaa. Sitten vaikeutui nieleminen niin että ruoka meni helposti "väärään kurkkuun".
Toivoisin, että joku veis navetan taakse ja päästäisi tuskista.
Hoitotestamenttiin ohjeeksi lennättää sinne missä avustettu itsemurha tai eutanasia on mahdollinen.
Kirjottelisin paljon muistilappuja ..nii kauan ko muistaisin.
Eipä siinä ole juuri tehtävissä, ehkä säästäisin ja katselisin itselleni hyvän palvelutalo/hoitopaikan, jossa osaamista muistisairaista jo etukäteen, kun ei enää pärjää kotona. Jotkut julkisen laitososastot on ankeita paikkoja, ei sinne ainakaan kitumaan.