Kerro jokin lapsuutesi trauma. Myös "trauma" kelpaa

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien raivoraittius ahdisti. Kaikkien muiden vanhemmat oli cooleja kohtuukäyttäjiä.

Minä osaan olla cool raitis. En ole raivo.

Lapseni eivät ole valittaneet, koska ovat samoilla linjoilla.

Jouluisin saatiin yleensä kivoja lahjoja. Ainut, että jossain vaiheessa tajusin, että sisko sai aina lopuksi sen yhden hienon lahjan enemmän. Joka saatanan joulu. Koska oli toivonut, tai ollut tosi kiltti tai tarvitsisi sitä.

Sitten kun kasvettiin, niin se alkoi saamaan muutaman lahjan enemmän. Ja niistä samoista, se sai kasmirneuleen ja minä villapaidan. Ja kirja jonka minä sain ja jota se kuolasi muuttui yhdellä sanalla yhteiseksi ym. Sisko oli aina se kultalapsi ja vanhemmat narsisteja.

Isäni petti äitiäni ja äitini kertoi siitä minulle. Äiti halusi minusta liittolaisen isää vastaan asiassa, jonka olisi pitänyt pysyä aikuisten välisenä.

Koira sai varoittamatta jonkin sairaskohtauksen ja kuoli silmieni edessä. Itkusta ei meinannut tulla loppua.

Olin pienenä ihan sievä ja siro tyttönen, mutta noin 8-vuotiaana kasvoin jotenkin isoluiseksi ja -nenäiseksi. Olin lisäksi arka, huono urheilussa, musiikissa, käsityössä ja  huonokuuloinen.

70-luvlla kansakoulussa kiusattiin ja nimiteltiin. Aluksi en edes ymmärtänyt miksi mutta vähitellen opin että ulkoinen olemukseni on vähintäänkin naurettava. Oppikoulun alaluokilla ei kiusattu mutta jätettiin jotenkin ulkopuolelle. Sitten tuli peruskoulu ja kovia jätkiä ja kimmoja luokkaan ja minusta tuli ihan kunnon paaria. Lukiossa minusta ja parista muusta tehtiin pilkkalaulu joka kohdistui vain ja ainoastaan ulkonäköön. Meitä tyttöjä nimitettiin väännellyillä sukunimillä siinä.

Kesti kauan tajuta että vanhemmat olivat samaa mieltä, vaikka ei sitä ääneen sanottu. Veljestä puhuttiin yleensäkin paljon, minusta ei ihmisenä oikeastaan mitään, kehuttiin vain kun toin hyviä numeroita koulusta. Olin jonkinlainen pilailukohde, leikin varjolla toki. Eivät vanhempani olleet sinänsä ilkeitä ihmisiä.

Noin 16-vuotiaana menin isän kanssa johonkin venäläiseen  ystävyyskonserttiin (harvinainen tapaus ja johtui siitä että naapuri toi liput, joita ei voinut käyttää itse). Minulla oli uudet mustat sammarit ja uusi neule. Äiti oikein patisti isää sanomaan jotain positiivista minusta - "eikös sinulla olekin hienon näköinen daami"? Isä ei sanonut mitään ja katsoi vaivautuneena sivuun.

Lapsuudenkotini ikkunat metsään päin ja kissan kuolema.

AIheuttivat ikuiset traumat joita olen käsitellyt terapiassa kymmenisen vuotta, syyttänyt vanhempiani asiasta, mutta he eivät ole suostuneet pyytämään anteeksi, joten hakeuduin työkyvyttömyyseläkkelle pstd, adhd, add, lgtb ja blm oireideni vuoksi.

Yölliset astmakohtaukset alle kouluikäisenä. Kesti kauan ennenkuin astmani todettiin ja sain lääkityksen.

Luulin öisin kuolevani ja vieläkin on joskus vaikeaa nukahtaa vaikka astma onkin hyvässä hoidossa.

Jäin jumiin hissiin noin puoleksi tunniksi kun sähköt katkesi. Olin 11v. Asuimme kuudennessa kerroksessa, enkä enää ikinä suostunut hissiin edes vanhempien kanssa. Pelkään hissejä vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Jäin jumiin hissiin noin puoleksi tunniksi kun sähköt katkesi. Olin 11v. Asuimme kuudennessa kerroksessa, enkä enää ikinä suostunut hissiin edes vanhempien kanssa. Pelkään hissejä vieläkin.

Meidän talon hississä luki että 12-vuotiaat ei saa käyttää sitä yksin. Noudatin tätä mutta joskus mietin onko sittenkin tyhmää tehdä niin. Tämä on nyt vuosikymmenten viiveellä tuleva osoitus siitä että ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin jumiin hissiin noin puoleksi tunniksi kun sähköt katkesi. Olin 11v. Asuimme kuudennessa kerroksessa, enkä enää ikinä suostunut hissiin edes vanhempien kanssa. Pelkään hissejä vieläkin.

Meidän talon hississä luki että 12-vuotiaat ei saa käyttää sitä yksin.

Siis alle 12-vuotiaat.

Koulussa piti 1. luokalla kirjoittaa sanoja, jotka alkavat annetulla kirjaimella.

Y: kohdalle kirjoitin "ylläällä" eli Pohjois-Pohjanmaan murteen mukaisesti "ylhäällä".

Opettaja kiukkuisena tivasi: "mitä tämä tarkoittaa, mitä sinä yrität tällä kertoa! Ylläällä! Mitä se muka tarkoittaa?"

Menin aivan lukkoon, enkä saanut sanaa suustani, saattoipa itkukin tulla.

Samanlaisia tilanteita sattui ko. opettajan kanssa usein.

Opettaja oli samalta murrealueelta kotoisin, joten vallan hyvin tiesi, mitä tarkoitin.

Tulee mieleen se Kummelin sketsi, jossa opettaja kovistelee lukkoon mennyttä oppilasta.

18-v. tapaamani miltei 10 vuotta vanhempi hyväksikäyttäjä laati kostopornosivustot musta, maalitti ja mustamaalasi yli 10 vuotta mua aktiivisesti tutuille ja tuntemattomille, sotki ihmissuhteeni levittämällä valheita ja huorittelemalla ja aiheutti eräällä tempullaan sen, että uusi poikaystäväni potkaisi mua kylkeen ja sain sen seurauksena keskenmenon. Sen jälkeen olinkin sääliä kerjäävä mustamaalaaja ja katkera teini, jolla oli pakkomielle hänestä enkä suinkaan liian nuorena traumatisoinut ja masentunut tyttö, jota aikuinen, liki 30v. mies oli hyväksikäyttänyt seksuaalisesti ja jolle hän tyrkyttänyt 18-vuotiaasta asti huumeita kuten muillekin teinipanoilleen. 

Suomen sota 1939 -1945 oli minun traumani. Olin silloin lapsi.