Shampoo ehdotuksia vuosien liuruhiuksi ongelmaan!
Olen nyt kärsinyt jo useamman vuoden päänahkani kanssa. Nolottaa ihan kauheasti ja ajan kohta kaljun tai kuljen paperipussi päässä. Muutama vuosi takaperin tuli kolmekymmentä täyteen ja minun pitkät ja paksut hiukset ovat muuttuneet liuruhiuksiksi! Vuosien kärsimyksen jälkeen tämä alkaa jo turhauttamaan. Haluaisin ehdotuksia ja vinkkejä kiitos!
Kommentit (868)
Olen huomannut ihan saman asian!
Näitä lisää näiden lueskelu on ollut hyvää ajanvietettä illan pimeinä tunteina
Olen tässä pienessä aamukännissä kuunnellut Vesku Loirin nauravaa kulkuria repeatillä ja hekotellut erittäin kovaan ääneen. Faijakin huusi jo vähän aikaa sitten et lättys kii tai tuun hakkaa sun päätäs näppäimigasghafsgsafgöfsgajfsgöjfsgirg
Ennen pitkää loppuu hyväuskoiset höynäytettävät kesken
Sekavaa selitystä mutta pointtini on että AV:lla vain arvaillaan millaisia olemme.
Tännekö kaikki trollit kasaantui? En olisi uskonut.
Paul Mitchell Awapuhi shampoo. On hyvää.
on kyllä tässä on raha tärkeempää kuin jonku naisen mielenpahoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta semmoinen tietyn ikäisillä naisilla yleinen lyhyt kananpersetukka ja se värjättynä (itse) oranssinpunaisen sävyyn, näyttää huonoimmalta mahdolliselta.
Älkää värjätkö hiuksia! Luonnollinen väri aina parempi ja muutenkin ne aineet rasittaa hiuksia
Puoliksi harmaantunut maantienruskea ei kyllä ole mikään kiva väri Ja kun on lasimainen suora hius, pieni rasitus hiukselle on vain plussaa - kun hiussuomut lievästi aukeaa, hius ei ole enää niin liukas, eli muotoilu helpompaa ja hius näyttää paksummalta. Ja jos ei halua vaurioittaa hiuksia, myös yrttiväreillä voi värjätä - ainoa rajoitus on että niillä ei voi vaalentaa.
Tuo on kuule niin nollavalitusta kuin vain voi olla.
Tuli tästä mieleen sohvakäärmeen synty
Kasvatuksessa vika. Parempi onni ensi kerralla.
Liikun spurgujen kanssa aina päivisin kaupungilla ja olen huomannut että itsekin alan olemaan samanlainen.
Huomaa että joku pikkupoika ilman elämänkokemusta siellä taas kirjoittelemassa. Jos olisit edes kerran elämässä käynyt ns. breakdownin läpi niin olisi jotain empatiaa.
Ihanko totta?