Avioero....

Olen eronnut, voisi sanoa että erittäin painavista syistä. Mies ei vaan enää ollut yhtää sitä, mitä ensimmäiset upeat 8 vuotta. Poika oli tuolloin 4. Velkaa oli aika paljon, kun päätin pitää yksin perheen molemmat kodit ja auton, mutta siitäkin selvittiin. Poikaa olen mielestäni saanut tuettua eroprosessin aikana todella hyvin, sillä olen itse ollut koko eroajan täysin tolpillani ja toipunut jo eron tuskasta ennen varsinaisen eron tuloa.



Nykyään olen tosi onnellinen uusperheellinen.

Hienoa että on mahdollista onnistua paremmin. Mitä ajattelet lapsesi selviytymisestä? onko ero aiheuttanut hänelle jotakin " pahaa" - tai kärsiikö hän siitä että isä ei ole lähellä?



Siis rohkeuttahan tässä itselleni kerään....

.. ja tyytyväinen lapsi. Kaikki siis onnellisia :)