Lähetä kaipaamallesi henkilölle terveiset elokuu 2023

Vierailija kirjoitti:

G: Missä näit kaivattusi viimeksi?

Tuossa talon nurkalla moikattiin ohimennen, siitäkin jo aikaa. Liian harvoin saa nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Parsaa ja dementiaa

Tänään ruokalistalla

Surut mielen päällä

Mutta mitä on surun alla

Parsaa ja dementiaa

Voita pannulle

Pekonikäärössä

Paistettu sinulle

Rakkauden lämmössä

Minä ihan herkistyin tätä lukiessani! Sain muistoja mieleeni. Missä on minun oma pekoniparsakääryleeni? Minun on rakkauspakettini joka räjähtelee ja skitsahtaa kilpaa pekonin kanssa pannulla. Vitamiinit eivät enää kelvanneetkaan, lisäsivätköhän ne sitä aivosumua ja dementiaa? Otapa kaikesta selvää. Kiitos ihanasta tulkinnastasi. Muistan että alkukesästä joillakin oli sitten taivaallisia runoja sekä tarinoita! Lisempää! 😻

Vierailija kirjoitti:

- Muista omat tapasi toimia elämässäsi

- Kaikki ihmiset eivät toimi kuten sinä itse

- Ihmiset ymmärtävät asioita eri tavoin

Eivätkö yllämainitut ole itsestäänselvää? Tietenkin toimintatavat ja ajatusmallit ovat yksilökohtaisia. Joidenkin kanssa lähempänä toisiaan ja joidenkin kanssa ei löydy yhteisymmärrystä vaikka, kuinka yrittäisi ymmärtää ja arvostaa heidän näkökantojaan.

Pahasti loukattu. Ei ihme että suhteet menee ketuiksi, kunhan tajusin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parsaa ja dementiaa

Tänään ruokalistalla

Surut mielen päällä

Mutta mitä on surun alla

Parsaa ja dementiaa

Voita pannulle

Pekonikäärössä

Paistettu sinulle

Rakkauden lämmössä

Minä ihan herkistyin tätä lukiessani! Sain muistoja mieleeni. Missä on minun oma pekoniparsakääryleeni? Minun on rakkauspakettini joka räjähtelee ja skitsahtaa kilpaa pekonin kanssa pannulla. Vitamiinit eivät enää kelvanneetkaan, lisäsivätköhän ne sitä aivosumua ja dementiaa? Otapa kaikesta selvää. Kiitos ihanasta tulkinnastasi. Muistan että alkukesästä joillakin oli sitten taivaallisia runoja sekä tarinoita! Lisempää! 😻

On eli oma. Näpit ovat jäykät tai kohmelossa tai jotakin sellaista! 😹

Pitkiä suhteita ihan jatkossakin

Vierailija kirjoitti:

G: Missä näit kaivattusi viimeksi?

Unessani

Kaipaan sinua, rakkaani. Kuiskaisin korvaasi jotakin somaa, jos tulisit lähemmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parsaa ja dementiaa

Tänään ruokalistalla

Surut mielen päällä

Mutta mitä on surun alla

Parsaa ja dementiaa

Voita pannulle

Pekonikäärössä

Paistettu sinulle

Rakkauden lämmössä

Minä ihan herkistyin tätä lukiessani! Sain muistoja mieleeni. Missä on minun oma pekoniparsakääryleeni? Minun on rakkauspakettini joka räjähtelee ja skitsahtaa kilpaa pekonin kanssa pannulla. Vitamiinit eivät enää kelvanneetkaan, lisäsivätköhän ne sitä aivosumua ja dementiaa? Otapa kaikesta selvää. Kiitos ihanasta tulkinnastasi. Muistan että alkukesästä joillakin oli sitten taivaallisia runoja sekä tarinoita! Lisempää! 😻

On eli oma. Näpit ovat jäykät tai kohmelossa tai jotakin sellaista! 😹

T. Tai joltain sellaiselta

Olipa kerran Sakke Sammakko. Hän asusteli ison kaupungin laitamilla omassa töllissään. Asumusta hän ei ollut itse rakentanut, mutta hän oli sitä rempannut ja tuunannut ja oppinut siinä samalla yhtä sun toista remppaamisesta ja rakennushommissa. Asuintilaa hänellä oli kahdessa kerroksessa. Tämä oli siitä kätevää, että äitinsä luona pääsääntöisesti asuvalle jälkikasvulle, oli myös kodissa tilaa.

Työnteko ja ruuan hankkiminen pöytään vei suurimman osan hänen arjestaan ja voimistaan. Välillä hän hamstrasi kasan käyneitä pihlajanmarjoja ja söi ne kaikki kerralla ja kävi kuuntelemassa kuikkien huutelua järvellä roska silmässä. Toisinaan hän kävi nuoleskelemassa tiettyjä sieniä metsän laidassa ja saattoi eksyä kavereidensa kanssa kutubileisiin lammen rantaan. Eräällä tämmöisistä reissuista hän oli napannut erään naaras sammakon selkäänsä ja vienyt kotiin asti. Seuraavana aamuna naaras oli lähtenyt ja siitä asti Sakke oli tuntenut outoa kaiherrusta sisuskaluissaan. Hän oli törmännyt naaraaseen muutaman kerran niin ettei naaras ollut kerennyt nähdä häntä. Viimeisenä kertana hän oli nähnyt vain naaraan loittonevan selän. Kunnes eräänä päivänä he sattuivat yhtä aikaa joen rannalle. Oli lämmin kesäinen päivä, vaikka jo elokuuta elettiin. Yksi pitkä katse ja kohta he olivat vieretysten. Naaras kipusi hänen selkäänsä ja tällä kertaa hän päätti olla päästämättä irti. Hyvää yötä.

Vierailija kirjoitti:

Olet aikamoinen tapaus, siis hyvällä, kaipa sen jo tiedätkin että koon jälkeen tulee ällä.

Tämä tuskin oli minulle, mutta kirjoitus silti hymyilyttää!

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan sinua, rakkaani. Kuiskaisin korvaasi jotakin somaa, jos tulisit lähemmäksi.

Et uskaltais kuitenkaan

Vierailija kirjoitti:

Pahasti loukattu. Ei ihme että suhteet menee ketuiksi, kunhan tajusin.

Joskus päällisin puolin vähäpätöisiltä vaikuttavat asiat voivat loukata toista. Loukkaantuminen on usein tilanne, joka vahingoittaa turvallista tunnesuhdetta kumppaniin tai tunnetta siitä, että on hyvä ja arvokas.

Vaille toisen tukea ja läsnäoloa jääminen tilanteessa, jossa kaikkein kipeimmin toista olisi tarvinut, voi jäädä kalvamaan suhdetta pitkäksi aikaa. Hylätyksi ja petetyksi tulemisen kokemuksia suhteessa voidaan nimittää parisuhteen haavoiksi tai traumoiksi. Pelkkä aika ei näitä haavoja paranna. Maneerimainen anteeksipyyntö tai -anto eivät riitä palauttamaan luottamusta ja turvallista oloa.

Kiitokset väestöliitolle ja yhteistyökumppaneille aihetta avattavasta tekstistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin meidän elämät vaan valuu hukkaan

Ööö, mikset sit tee jotain asialle? Susta itsestäshän se on kiinni, miten oman elämäs kulutat. Ei tulis mieleenkään tuhlata omaani negaillessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin meidän elämät vaan valuu hukkaan

Ööö, mikset sit tee jotain asialle? Susta itsestäshän se on kiinni, miten oman elämäs kulutat. Ei tulis mieleenkään tuhlata omaani negaillessa

Sitähän juuri teet, negailet täällä toisen negan viestiin. 😂

Vierailija kirjoitti:

G: Missä näit kaivattusi viimeksi?

Tänään koululla. 👩🏫🧡🤴🏼🏫

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parsaa ja dementiaa

Tänään ruokalistalla

Surut mielen päällä

Mutta mitä on surun alla

Parsaa ja dementiaa

Voita pannulle

Pekonikäärössä

Paistettu sinulle

Rakkauden lämmössä

Minä ihan herkistyin tätä lukiessani! Sain muistoja mieleeni. Missä on minun oma pekoniparsakääryleeni? Minun on rakkauspakettini joka räjähtelee ja skitsahtaa kilpaa pekonin kanssa pannulla. Vitamiinit eivät enää kelvanneetkaan, lisäsivätköhän ne sitä aivosumua ja dementiaa? Otapa kaikesta selvää. Kiitos ihanasta tulkinnastasi. Muistan että alkukesästä joillakin oli sitten taivaallisia runoja sekä tarinoita! Lisempää! 😻

On eli oma. Näpit ovat jäykät tai kohmelossa tai jotakin sellaista! 😹

T. Tai joltain sellaiselta

Mitähän tästä voisi päätellä? Kohmeloltako? Jäykkikseltä? Vai dementikolta? Keneltä tämä ihana runo on rupsahtanut ulos? 😸

Vierailija kirjoitti:

Parsaa ja dementiaa

Tänään ruokalistalla

Surut mielen päällä

Mutta mitä on surun alla

Parsaa ja dementiaa

Voita pannulle

Pekonikäärössä

Paistettu sinulle

Rakkauden lämmössä

Suomalainen nainen on semmonen parsahullu.

Ylipäätään biiseistä tulee helposti muistoja, jotkut ihan tavallisetkin hetket jää niiden kautta joskus ikuisesti mieleen.

Esim. nyt kun tuli tuo Coldplay-huuma, niin siitä muistu heti mieleen miten poljin joskus teininä valoisassa kesäyössä maantienlaitaa kaupungilta kotiin ja kuulokkeissa soi Coldplayn Talk, tai vaikka Bob Sinclarin Love Generationista tulee aina mieleen se kun hiihdin keväthangilla ihan täysillä ja kuuntelin sitä.

Tai joskus kesäisenä aamuna ajelin ruuhkassa töihin, aurinko paistoi ja radiosta tuli Bob Dylanin Knocking on Heavens Dior ja tuo hetki jäi jotenkin ikimuistoiseksi vaikka siinä ei ollut sinänsä mitään ihmeellistä, tosi arkinen hetki.

Tuollaiset ihan tavalliset hetket jää joskus mieleen kirkkaana.

Iltasatu kirjoitti:

Olipa kerran Sakke Sammakko. Hän asusteli ison kaupungin laitamilla omassa töllissään. Asumusta hän ei ollut itse rakentanut, mutta hän oli sitä rempannut ja tuunannut ja oppinut siinä samalla yhtä sun toista remppaamisesta ja rakennushommissa. Asuintilaa hänellä oli kahdessa kerroksessa. Tämä oli siitä kätevää, että äitinsä luona pääsääntöisesti asuvalle jälkikasvulle, oli myös kodissa tilaa.

Työnteko ja ruuan hankkiminen pöytään vei suurimman osan hänen arjestaan ja voimistaan. Välillä hän hamstrasi kasan käyneitä pihlajanmarjoja ja söi ne kaikki kerralla ja kävi kuuntelemassa kuikkien huutelua järvellä roska silmässä. Toisinaan hän kävi nuoleskelemassa tiettyjä sieniä metsän laidassa ja saattoi eksyä kavereidensa kanssa kutubileisiin lammen rantaan. Eräällä tämmöisistä reissuista hän oli napannut erään naaras sammakon selkäänsä ja vienyt kotiin asti. Seuraavana aamuna naaras oli lähtenyt ja siitä asti Sakke oli tuntenut outoa kaiherrusta sisuskaluissaan. Hän oli törmännyt naaraaseen muutaman kerran niin ettei naaras ollut kerennyt nähdä häntä. Viimeisenä kertana hän oli nähnyt vain naaraan loittonevan selän. Kunnes eräänä päivänä he sattuivat yhtä aikaa joen rannalle. Oli lämmin kesäinen päivä, vaikka jo elokuuta elettiin. Yksi pitkä katse ja kohta he olivat vieretysten. Naaras kipusi hänen selkäänsä ja tällä kertaa hän päätti olla päästämättä irti. Hyvää yötä.

Älä putoa rakas. Hyvää yötä!