Lähetä kaipaamallesi henkilölle terveiset elokuu 2023
Kaipuu jatkukoon...
(Popeda, Minä, sinä ja Mannerheim Lyrics)
"Jotenkin vaan elämä ajautuu
Koko ajan kauemmas
Ilman sua mä en tosiaan pärjää
Ilman sua oon kuin puolikas
Elämän äänetön osakas"
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Kommentit (25856)
Viime aikoina olen epäillyt, oletko sittenkään. Se kuluttaa viimeisetkin voimien rippeet.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäköni vuoksi kaikkea arkailuani pidetään usein pelaamisena tai itsetuntoboostin kalasteluna. Niin taisi käydä sinunkin kanssasi. Miksi tekisin sinulle jotain, mistä olen itsekin usein kärsinyt?
Juuri näin ajattelin omasta kaivatusta kohdatessa. Varoitusvalot soi. Toinen syy miksi ne soi oli että ulkoisesti olit hyvin samannäköinen ja vielä niminen yhden toisen henkilön kanssa ketä joskus pitkään tapailin. Se juttu päättyi .. no se ei päättynyt kivasti.
Ei tämä ole todellista. Todellako tuhlata elämä kaupan kassalla työskennellen? Nyt toisaalta olisi varaa muuttaa eikä Prisma enää vaanisi varjona elämän yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta kivat muistot jäi. Sellaisia pieniä juttuja vaan, ku esimerkiksi sait kirjaimellisesti mun sydämen hypähtämään ilmestyessäs siihen oven suulle tai se kun katsoin sua niin tuntu, että aika pysähtyy ja kaikki ympäriltä hävisi. Tai se, kun piristit aina mun päivää, sait mut pelkällä olemisella onnelliseks. Ja se, et en saanut silmiä irti susta. Niin ja tietysti se ihmeellinen magneetti mikä veti puoleensa niin lujaa, et oli melkein mahdoton olla koskematta tai edes hipaisematta. Tällaisia pikkujuttuja....
Samat muistot omaa kaivattua kohtaan.
Olin aina ihan onnessani kun näin hänet.
Koskitko tai hipasitko koskaan?
Sivusta.Tein molempia. Melkein aina, ku oli mahdollisuus. Otin kerran kädestäkin kiinni.
Ihana tuo kädestä ottaminen. Miksi vain kerran? sivusta
Ei olla nähty enää sen jälkeen.
Kuinka kauan näkemisestänne on kulunut aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ole todellista. Todellako tuhlata elämä kaupan kassalla työskennellen? Nyt toisaalta olisi varaa muuttaa eikä Prisma enää vaanisi varjona elämän yllä.
Älä syytä sitä työtä kun ongelma olet sinä. Toisille se sopii ja saa sopiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Power of love.
Hyvä biisi
Tää pitää päästä tanssii..hänen kaa.
Haluan sun kanssa lapsen mies.
Öitö A43. Oloni on levollinen, toivottavasti sinunkin.
Kiitti💟
Luulin ettet enää käy täällä💟
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta kivat muistot jäi. Sellaisia pieniä juttuja vaan, ku esimerkiksi sait kirjaimellisesti mun sydämen hypähtämään ilmestyessäs siihen oven suulle tai se kun katsoin sua niin tuntu, että aika pysähtyy ja kaikki ympäriltä hävisi. Tai se, kun piristit aina mun päivää, sait mut pelkällä olemisella onnelliseks. Ja se, et en saanut silmiä irti susta. Niin ja tietysti se ihmeellinen magneetti mikä veti puoleensa niin lujaa, et oli melkein mahdoton olla koskematta tai edes hipaisematta. Tällaisia pikkujuttuja....
Samat muistot omaa kaivattua kohtaan.
Olin aina ihan onnessani kun näin hänet.
Koskitko tai hipasitko koskaan?
Sivusta.Tein molempia. Melkein aina, ku oli mahdollisuus. Otin kerran kädestäkin kiinni.
Ihana tuo kädestä ottaminen. Miksi vain kerran? sivusta
Ei olla nähty enää sen jälkeen.
Kuinka kauan näkemisestänne on kulunut aikaa?
3kk
Vierailija kirjoitti:
Miten meni kesä? Lähennyitkö kaivatun kanssa?
Ihan ok. Paitsi ettei lähennytty, koska ei juuri nähty.
Vierailija kirjoitti:
Miten meni kesä? Lähennyitkö kaivatun kanssa?
Kesä oli vaiherikas ja mielenkiintoinen. Valitettavasti etäännyttiin lisää, tänään mietin miltä kaivatun kasvot näyttävät, millaiset hiukset ja minkä väriset silmät? En ole enää mistään varma. Tunnistaisinko hänet edes kaupassa vai kävelenkö katsomatta ohitse?
Hän sait mut tuntemaan ristiriitaisia tunteita. Iloa, epäilystä, luottamusta, rakkautta ja haavoittuvuutta. Se oli pelottavaa. Tuntui niin paljaalta. En oikein tiedä, miten suhtautua.
Vierailija kirjoitti:
Haluan sun kanssa lapsen mies.
Ja minä hänen. Kiirettä pitää.
En nähnyt häntä 2021 syksyn jälkeen. Se nainen jonka kanssa vaihdoin pari sanaa heinäkuun lopulla 2022 ei ollut enää hän.
Hyvästi "ystävä ".
Tosin olisin kyllä valmis hengailemaan tuon viime talven miehen kanssa, jos hän ottaisi rauhallisemmin ja oltaisiin kavereita vain ja sitten jos tarpeeksi kauan on kaveerannut niin saatan alkaa heittäytymään.