Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko vaikeuksista selvitä yksin?
30.12.2022 |
Aina kun lukee jostain julkisuuden tai muistakin henkilöistä, jotka ovat selvinneet vaikeuksista ja traumaattisista kokemuksista, he hehkuttavat kuinka perhe/ystävät/puoliso tms. ovat auttaneet selviytymään, ilman heitä ei olisi nyt tässä jne. Onko vaikeuksista mahdollista selvitä ilman tukiverkkoja? Olen elänyt traumaattisen elämän, eikä minulla ole juuri ketään. Terapiassa käyn, mutta tuntuu, että se yksistään (kerran kahdessa viikossa ja loppuu pian) ei oikein riitä. Joutuu hirveän paljosta selviämään yksin, ja olen koko ajan huolissani tosi paljosta. Ärsyttää, kun tajuaa, että elämä voisi olla niin paljon parempaa ilman kaikkia ongelmia mitä päässään kantaa, mutta en vaan osaa "parantua". Oletko sä selvinnyt vaikeuksista ilman muiden tukea? Miten ja millaisista vaikeuksista?
Kommentit (45)
Sepä se. Itsekin painin ongelmien kanssa. Yksin. Monenlaista edessä. Joudun ottamaan velkaa aika paljon ja järjestää asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos käyt terapiassa niin ei sitten välttämättä, koska tällöin on jo antanut itselleen luvan turvautua toisen apuun.
Olen selvinnyt kaikesta yksin. Ei minulla ole läheisiä. Vanhempani jätti minut 7 vuotiaana lastenkodin portille ja sen jälkeen olen selvinnyt yksin kaikesta. Eivät vanhempani ei tullut kertaakaan lastenkotiin katsomaan minua sinä aikana kun asuin siellä 10 vuotta. Enkä ole niitä sen jälkeen nähnyt.
Jotkut voivat vuosien myötä. Tai kriisipuhelin /keskus. Mutta osaa piinaa hankala äiti, väärä asunto tai talousasiat, kenties jokin asia jota ei saa muutettua tai siitä ei pääse fyysisesti irti, vaikka irrottautuu. Ilman rahaa on huono mennä markettiin tai apteekkiin, kaikki maksaa ja hinta nousee. Yritetään tehdä parempaa maailmaa, jossa asiat toimisivat paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyy selviämää, mutta tietysti vaikeampaa. Lue self help kirjallisuutta, löytyisikö netistä myös joku tukiryhmä, jossa voit keskustella muiden kanssa?
Trauma on se, miten nykyisyydessä reagoi menneisyydessä tapahtuneeseen traumaattiseen kokemukseen. Eli nykyhetkeen voit vaikuttaa. Tätä kautta on aivan mahdollista selviytyä yksin. Loppupeleissä se asioitten kanssa diilaaminen tapahtuu yksin, kun ei sitä kukaan muu voi kenenkään toisen puolesta tehdä. Tsemppii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selviää tietysti. Välillä on itselläkin olo, että tekisi mieli olla kiitollinen saamastaan tuesta. Sitten muistaa että mitään tukea ei ollut vaan ne vähätkin lähipiiristä käytti hyväkseenm Meni vuosia tajuta että olikin hyväksikäytetty toisten tarpeisiin eikä mitään tukea oikeasti ollut. Olen vain niin olemattomaan elämässäni tottunut etten edes erota hyväksikäyttöä tuesta. Silti selvisin. Kiitos minulle. Joten selviät sinäkin. On pakko.
Olen yksinäinen. Olen selviytynyt vaikeuksistani täysin yksin eli vastaan että voi.
Kun ottaa kovasti päähän,tulee hetkellinen masennut,taloudellisesti on tiukkaa yms niin en apua tarvitse koska pärjään yksin. En ole koskaan menny lääkärille juttelemaan ongelmistani eikä mulla ole ketään ihmistä kelle jutella ongelmista tai keltä pyytää apua.
M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista! Ja ikävä kuulla teistä, jotka ovat myös jääneet yksin ongelmien kanssa. Ehkä pitää kuitenkin sinnikkäästi mennä eteenpäin.
Musta jotenkin tuntuu, että jos saisin jonkin asian päässäni "naksautettua" oikeaan asentoon, mulla alkaisi mennä paremmin. Luin Hesarin perhesiteitä-palstalta Tauno Palon lapsenlapsesta, joka oli raiskattu. Jutussa isänsä sanoi, että asiat alkoivat mennä yllättävän nopeasti parempaan päin, sitten kun tämä raiskattu tytär löysi sisäisen voimansa. Mutta mikä se on ja mistä sen löytää? Tavallaan ymmärrän tuonkin, että nykyhetkeen vaikutetaan, trauma on miten reagoi nykyisyydessä menneisyyden tapahtumaan. Mutta sitten en kuitenkaan ymmärrä ja sisäistä asiaa, koska mulla ei juuri ole muuta kokemusta edes elämästä kuin tämä trauman kanssa eläminen.
Joskus olen ollut ulkolaisilla tukipalstoilla, mutta ne ovat myös aika raskaita paikkoja olleet... Ihan hyvä idea kylläkin.
- ap
Minä en ainakaan olisi selviytynyt traumoistani täysin yksin. Erinomaisen terapeutin lisäksi oli pari ystävää, joihin kyllä jossain vaiheessa tajusin tukeutuneeni liikaakin. Siinä kohtaa aloin kirjoittaa netin mt-palstoille. Vertaistuki on ollut korvaamatonta eikä ole tullut enää kuormitettua ns. oikean elämän ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selviää tietysti. Välillä on itselläkin olo, että tekisi mieli olla kiitollinen saamastaan tuesta. Sitten muistaa että mitään tukea ei ollut vaan ne vähätkin lähipiiristä käytti hyväkseenm Meni vuosia tajuta että olikin hyväksikäytetty toisten tarpeisiin eikä mitään tukea oikeasti ollut. Olen vain niin olemattomaan elämässäni tottunut etten edes erota hyväksikäyttöä tuesta. Silti selvisin. Kiitos minulle. Joten selviät sinäkin. On pakko.
Haluatko tarkentaa, millaisista vaikeuksista selvisit ja vähän konkreettisemmin, miten? Millaista elämäsi on nyt, koetko pystyväsi tekemään merkityksellisiä asioita jne.? Tavallaan minäkin olen "selvinnyt", on työ (kamala mutta kuitenkin) josta saa rahaa jolla ostaa ruokaa, katto pään päällä, mutta silti niin moni asia pielessä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Ja ikävä kuulla teistä, jotka ovat myös jääneet yksin ongelmien kanssa. Ehkä pitää kuitenkin sinnikkäästi mennä eteenpäin.
Musta jotenkin tuntuu, että jos saisin jonkin asian päässäni "naksautettua" oikeaan asentoon, mulla alkaisi mennä paremmin. Luin Hesarin perhesiteitä-palstalta Tauno Palon lapsenlapsesta, joka oli raiskattu. Jutussa isänsä sanoi, että asiat alkoivat mennä yllättävän nopeasti parempaan päin, sitten kun tämä raiskattu tytär löysi sisäisen voimansa. Mutta mikä se on ja mistä sen löytää? Tavallaan ymmärrän tuonkin, että nykyhetkeen vaikutetaan, trauma on miten reagoi nykyisyydessä menneisyyden tapahtumaan. Mutta sitten en kuitenkaan ymmärrä ja sisäistä asiaa, koska mulla ei juuri ole muuta kokemusta edes elämästä kuin tämä trauman kanssa eläminen.
Joskus olen ollut ulkolaisilla tukipalstoilla, mutta ne ovat myös aika raskaita paikkoja olleet... Ihan hyvä idea kylläkin.
- ap
Se sun sisäinen voima on tuonut sinut tähänkin päivään. On tehnyt kovasti töitä ilman kiitosta. Ehkä sinun pitäisi ihailla välillä sitä ja antaa sille huomio mitä se ei ole saanut puurtaessaan hiljaa sinut tänne. Ehkä se kuullessaan miten vahva ja sitkeä on, siitä sitten ilahtuu ja voimistuu vielä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus toiset ihmiset ovat vain haitaksi. Kuitenkaan ei ole ketään joka aina selviäisi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan olisi selviytynyt traumoistani täysin yksin. Erinomaisen terapeutin lisäksi oli pari ystävää, joihin kyllä jossain vaiheessa tajusin tukeutuneeni liikaakin. Siinä kohtaa aloin kirjoittaa netin mt-palstoille. Vertaistuki on ollut korvaamatonta eikä ole tullut enää kuormitettua ns. oikean elämän ihmisiä.
Lisään vielä, että riippuu myös siitä, mitä selviytymisellä tarkoitetaan. Mullakin oli aika, jolloin ei ollut ketään tukena, ja "selviydyin" hampaat irvessä, dissosioimalla/ignooraamalla ongelmat. Pidemmällä aikavälillä tämä johti vain siihen, että menin entistä enemmän kieroon ja kärsin loputtomasta ahdistuksesta ja henkisestä tuskasta. Siksi halusin lopulta kohdata ja purkaa kokemani, jotta saisin siltä rauhan ja pystyisin elämään normaalia elämää.
Vaikean paikan tullen tapan itseni ja jätän syyt muiden harteille.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Ja ikävä kuulla teistä, jotka ovat myös jääneet yksin ongelmien kanssa. Ehkä pitää kuitenkin sinnikkäästi mennä eteenpäin.
Musta jotenkin tuntuu, että jos saisin jonkin asian päässäni "naksautettua" oikeaan asentoon, mulla alkaisi mennä paremmin. Luin Hesarin perhesiteitä-palstalta Tauno Palon lapsenlapsesta, joka oli raiskattu. Jutussa isänsä sanoi, että asiat alkoivat mennä yllättävän nopeasti parempaan päin, sitten kun tämä raiskattu tytär löysi sisäisen voimansa. Mutta mikä se on ja mistä sen löytää? Tavallaan ymmärrän tuonkin, että nykyhetkeen vaikutetaan, trauma on miten reagoi nykyisyydessä menneisyyden tapahtumaan. Mutta sitten en kuitenkaan ymmärrä ja sisäistä asiaa, koska mulla ei juuri ole muuta kokemusta edes elämästä kuin tämä trauman kanssa eläminen.
Joskus olen ollut ulkolaisilla tukipalstoilla, mutta ne ovat myös aika raskaita paikkoja olleet... Ihan hyvä idea kylläkin.
- ap
Sisäisen voiman löytää tästä hetkestä. Tunne, miten elät, hengität, sydämesi lyö ja olet kokonainen tässä hetkessä. Se on sisäistä voimaa.
Ihmiset viettää todella paljon aikaa "päänsä sisällä", eli ajatellen, suunnitellen ja miettien. Iso osa siittä on suoraan sanottuna turhaa ja toissijaista. Sen sijaan se, miten juuri nyt on, on merkityksellistä. Katsos kun aikaa ei ole. Menneisyys on mielikuva ja muisto pään sisällä, ja tulevaisuus on myös vain ajatus siitä. On vain tämä hetki. Todellisuudessa sinun ei tarvitse selviytyä yhtään minnekkään, olet jo selvinnyt ja perillä. Ainakin näin itse käsitän tuon sisäisen voiman.
Vierailija kirjoitti:
Vaikean paikan tullen tapan itseni ja jätän syyt muiden harteille.
Tää on se helpoin tapa..
Pakko se on jotenkin yrittää selviytyä itse kun apua ei saa mihinkään ongelmaan mistään. Olen kyllä yrittänyt hakea apua, mutta turhaan.
Alue: Aihe vapaa
Jeesuksen kanssa, en yksin.