Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko muita jotka eivät viihdy työssään kun muut ovat eri tyylisiä?

Vierailija
29.12.2022 |

Olen toistakymmentä vuotta tehnyt suorittavaa työtä yhtenä duunarina muiden joukossa. Vaihdoin työpaikkaa tänä vuonna ja nyt havahduin siihen kuinka tässä työyhteisössä en koe yhdenkään ihmisen kanssa sielujen sympatiaa. Huumorintaju, arvot, käytöstavat, ulkonäköön satsaaminen tai satsaamattomuus, pukeutuminen, yleinen samanhenkisyys ja samalla aaltopituudella oleminen. Oikein mikään ylläolevista ei mätsää oikein kenenkään kanssa.

Huomaan kuinka tämä vaikuttaa siihenkin, että jos työt jakaantuvat epätasaisesti, niin en vaan jaksa nähdä vaivaa viedä asiaa eteenpäin kun joku siellä kuitenkin näkee asian toisin tai ei edes ymmärrä mistä kiikastaa.

Millaisia kokemuksia siitä että päässyt enemmän samanhenkiseen yhteisöön? Oliko muutos vaivan arvoinen?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
29.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

no jos joukosta löytää yhden tai kahden samanhenkisen,ni sekin on hyvä...itse en ole koskaan tullut firman jokaisen kanssa ystäviksi :)

Vierailija
2/4 |
29.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ehdi seurustella niiden kanssa,kiire.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
29.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haaveilen työyhteisöstä, jossa olisi huumoria ja yhteishenkeä, eikä otettaisi kaikkea niin vakavasti. Että voitaisiin lähteä parille oluelle töiden jälkeen tai muuta mutkatonta. Eli tuttu tunne! Uskon, että on vaivan arvoista, kannattaa vaihtaa työpaikkaa jos hyvä työyhteisö on se mitä kaipaa! Elämästä puuttuu paljon, jos joka aamu pitää mennä työpaikalle ja kokea olevansa yksin.

En itsekään koe yhteyttä juuri keneenkään työpaikalla, koska kaikki ovat niin asiallisia ja kiireisiä suorittajia, joilla on töistä kiire tekemään lisää töitä kotiin tai omiin harrastuksiin. Olen lukion opettaja.

Vierailija
4/4 |
29.12.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Edellinen työpaikkani oli kyllä jokseenkin yhteisöllinen. Osan kanssa käytiin istumassa iltaa ja muutenkin vaihdettiin tiuhaan kuulumisia työpäivien lomassa. Huumoriakin piisasi. Paljon positiivisia hyvänpäivän tuttuja. Sain esim. muuttoapua ja tehtiin muutakin pientä jelppiä puolin ja toisin. Oli filosofisia ja syvällisiä keskusteluita.

Mutta siitäkään huolimatta en koe olleeni samanhenkinen heidän kanssaan. Nykyisessä työpaikassa sitten vielä jossain määrin sellainen tunnelma kuin olisimme avovankilassa suorittamassa rangaistusta. Ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kahdeksan yksi