Ammatit, joiden harjoittajilla ylemmyydentunto kihahtanut kupoliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ambulanssikuskit. Ollaan olevinaan niin erikoista ammattilaista ja äijää ja katsotaan nenän vartta myöten muita. Sitten kiukutellaan kun joudutaan kärräämään hoivakodista joku housuun kuseva aivoverenkiertohäiriöinen päivystykseen eikä päästäkään "kovalle" keikalle. 

Tämä on valitettavasti totta ja tästähän on ollut uutisissakin, että ovat monesti kieltäytyneet kuljettamasta hoitoon ihmisiä, joiden tila on todella vakava. Näitä tapauksia on pelottavan paljon. Itselläkin on tästä esimerkki, ylimielinen ensihoitajamies (ilmeisesti esimiesasemassa toiseen työntekijään nähden) näytti jo valmiiksi päättäneen, että ei oteta potilasta kyytiin, ei edes kunnolla katsonut potilaaseen päin eikä kuunnellut mitä tämä sanoi ja lopputulos oli se, että ihminen joutui sitten myöhemmin yöllä soittamaan uudestaan hätäkeskukseen, sillä kertaa pääsi ambulanssiin ja sairaalassa vierähtikin toista viikkoa, ei todellakaan ollut turha reissu. Tuntuu, että alalle hakeutuu kovia jätkiä, jotka odottavat työltä vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja jotka ovat sitten vihaisia "tylsistä" keikoista esimerkiksi sydänoireisten vanhusten kuljettamisessa. Varmaan kyseessä on osalla myös jonkinlainen vallankäytöstä nauttiminen; empatiakykyä ei ole ja tuntuu hyvältä kun omissa käsissä on jopa toisten ihmisten henki.

Tämäpä se. 

Yliopistotaustaiset varhaiskasvatuksen opettajat. Muutenkin ihmeen moni opettaja pitää itseään ylivertaisena luomakunnan kruununa. Mikä asenne se sellainen on? Opettajan jos jonkun olettaisi olevan ystävällinen ja auttavainen, mutta... Vielä mitä.

Kaikki tuntemani lähihoitajat. Aivan jäätävän ylimielisiä ja tietoisia hienoista töistään. Onneksi edes itse arvostavat, kun muut ei.

Melkoisia pätijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ambulanssikuskit. Ollaan olevinaan niin erikoista ammattilaista ja äijää ja katsotaan nenän vartta myöten muita. Sitten kiukutellaan kun joudutaan kärräämään hoivakodista joku housuun kuseva aivoverenkiertohäiriöinen päivystykseen eikä päästäkään "kovalle" keikalle. 

Tämä on valitettavasti totta ja tästähän on ollut uutisissakin, että ovat monesti kieltäytyneet kuljettamasta hoitoon ihmisiä, joiden tila on todella vakava. Näitä tapauksia on pelottavan paljon. Itselläkin on tästä esimerkki, ylimielinen ensihoitajamies (ilmeisesti esimiesasemassa toiseen työntekijään nähden) näytti jo valmiiksi päättäneen, että ei oteta potilasta kyytiin, ei edes kunnolla katsonut potilaaseen päin eikä kuunnellut mitä tämä sanoi ja lopputulos oli se, että ihminen joutui sitten myöhemmin yöllä soittamaan uudestaan hätäkeskukseen, sillä kertaa pääsi ambulanssiin ja sairaalassa vierähtikin toista viikkoa, ei todellakaan ollut turha reissu. Tuntuu, että alalle hakeutuu kovia jätkiä, jotka odottavat työltä vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja jotka ovat sitten vihaisia "tylsistä" keikoista esimerkiksi sydänoireisten vanhusten kuljettamisessa. Varmaan kyseessä on osalla myös jonkinlainen vallankäytöstä nauttiminen; empatiakykyä ei ole ja tuntuu hyvältä kun omissa käsissä on jopa toisten ihmisten henki.

Johtunee siitä, että ambulanssi ja sairaankuljetus ovat kaksi täysin eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistotaustaiset varhaiskasvatuksen opettajat. Muutenkin ihmeen moni opettaja pitää itseään ylivertaisena luomakunnan kruununa. Mikä asenne se sellainen on? Opettajan jos jonkun olettaisi olevan ystävällinen ja auttavainen, mutta... Vielä mitä.

En tunnista ketään.. puhuitkohan josta wokehuoltajasta?