Tuntuu, että jään suhteessa alakynteen, annan enemmän kuin saan. Kuvittelenko vain vai pitäisikö luovuttaa?
Ei sillä, että vaatisin paljoakaan mutta kyllä minua aika paljon hiertää välillä se, että tunnen olevani ihan liian hyvä miehelle. Se on perusluonteeni, että tykkään jeesata läheisiä ja ilahduttaa. Ei kukaan ole minulle mitään velkaa tietenkään mutta kyllä jonkinlaista tasa-arvoa olisi mukava kokea.
Alkuun mies huomioi minua paljonkin. Oltiin yhdessä reissuilla ja välillä tuli yllätyksiä. Tekee kuitenkin ruokaa edelleen ja joskus hakee minua autollaan. Maksetaan molemmat kauppareissuilla jne.
Sellainen toimii kyllä.
Sitten kuitenkin minä olen se joka aina siivoaa, pesen pyykit (hänen luonaan), pidän yllä järjestystä. Teen kakut juhliin, laitan myös ruokaa. Hieron kun pyytää (suuttuu jos en) mutta minua ei koskaan halua hemmotella eikä hieroa vaikka olen pyytänyt useita kertoja. Hän myös painostaa salakalavasti ja jos loukkaa niin ei kestä kun pahoitan mieleni.
Lupaa usein paljon kaikenlaista mutta sitten ei pidäkään. On ristiriitainen ja olen ihan oudossa roolissa tässä meidän suhteessa.
Aina hän pahan olonsa purkaa minuun ja olen kuuntelijan roolissa. Hakee sympatiaa. Pyytää sitten antreksi huonoa päiväänsä kun on saanut minut väsymään siitä pahasta olostaan, jolloin valittaa ja raivoaa.
Joululahjaa ei hommannut. Joulusiivous yms kyllä kelpasivat. Hän ei vain tunnu arvostavan minua ja on ajoittain kylmä, sitten taas aivan erilainen.
Monisävyistä. En taida jaksaa.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvoin naiset antavat mitää hyötyä miehelle kun miehiltä vaaditaan hyötyjä naisille ei toisin päin
Onko tämä joku vitsi? Miesten naisille aiheuttama stressi jopa lyhentää naisten elämää, kun taas miesten elämä saa parisuhteesta lisävuosia ja onnellisuutta. Naisethan suorastaan luovuttavat osan vuosistaan miesväelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvoin naiset antavat mitää hyötyä miehelle kun miehiltä vaaditaan hyötyjä naisille ei toisin päin
Onko tämä joku vitsi? Miesten naisille aiheuttama stressi jopa lyhentää naisten elämää, kun taas miesten elämä saa parisuhteesta lisävuosia ja onnellisuutta. Naisethan suorastaan luovuttavat osan vuosistaan miesväelle.
todisteena miehet kuolevat vuosia aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo hieromishomma on minusta outoa, en ole koskaan halunnut, että kumppanin pitäisi hieroa enkä minä halua hieroa ketään toista, en osaa eikä kumppanitkaan osaa. Joku on joskus koittanut ja se on ollut semmoista epämielyttävää puristelua. Osaatteko te oikeasti hieroa toista ihmistä niin, että siitä on jotain hyötyä? Oikeat hierojat on sitten oma ammattiryhmänsä.
Aika paljon tiedän fysiikasta ja lihaksistosta jne. Omaan urheilutaustaa ja on pitänyt hoitaa itseä niin paljon.
Itse hieron ihan mielelläni ja pidän itsekin siitä läheisyydestä, ja että saa toiselle paremman olon. Kaikki on tykänneet.
Itse taas en ole törmännyt kuin yhteen mieheen, joka oikeasti osasi hieroa. Se on kamalaa kun runnotaan ihan vääristä paikoista, vaikka kuinka opastaisi. Kaikki ei vaan osaa ja kaikki ei vaan tykkää.
Nykyinen on vähän semmonen, että jos pyydän hieromaan alaselkää, niin kohta on kädet pakaroilla, mieluummin sit laitteella tai venytellen 😒 itse se kyllä nauttii kun hieron kunnolla ja pitkään.
Mieluummin ottaisin oikean hieronnan omalta kumppanilta kuin menisin vieraalle hierottavaksi, mutta kun ei se jaksa, osaa eikä malta keskittyä.
No, mies on hiljalleen saanut minut omanlaiseen rooliini. Tai no suhteen dynamiikka kaiken kaikkiaan, enhän minä voi vain toista osapuolta syyttää, aivan itse olen tässä ollut samanlailla mukana.
On vain tullut vahvana tunne, että ei enää. Kuin olisi herännyt, silmät olisi auenneet koko tilanteeseen ja minua itseäni etoo. Minua ahdistaa se kuinka olen pienentänyt itseäni, jotta toinen voisi paremmin ja ymmärtänyt loputtomiin. Olen ottanut vastaan iskuja, etenkin henkisellä tasolla. Sellaisia asioita joita en olisi ikipäivänä ansainnut, en koskaan. Nyt olen yrittänyt elää viime vuodet joillakin rippeillä mitä minusta on enää jäljellä, muutuin niin valtavasti. Kuin mies olisi mennyt päähäni asumaan, kuulostaa oudolta ja rumalta mutta siltä se tuntuu. Salakalavasti olenkin vain ollut objekti mutta en tiedä mille tai miksi. Ei tämä ole ollut elämää enää vuosiin, olen vain pelinappula ja kohde, en ihminen, en hänelle.
Pitkän kärsimyksen myötä tuntuu kuin vain olisin herännyt, koko aseteleman näkee vain sairaana ja vääränä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvoin naiset antavat mitää hyötyä miehelle kun miehiltä vaaditaan hyötyjä naisille ei toisin päin
Onko tämä joku vitsi? Miesten naisille aiheuttama stressi jopa lyhentää naisten elämää, kun taas miesten elämä saa parisuhteesta lisävuosia ja onnellisuutta. Naisethan suorastaan luovuttavat osan vuosistaan miesväelle.
todisteena miehet kuolevat vuosia aikaisemmin.
Parisuhteessa elävät miehet elävät pidempään kuin sinkkumiehet, naisilla taas toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
No, mies on hiljalleen saanut minut omanlaiseen rooliini. Tai no suhteen dynamiikka kaiken kaikkiaan, enhän minä voi vain toista osapuolta syyttää, aivan itse olen tässä ollut samanlailla mukana.
On vain tullut vahvana tunne, että ei enää. Kuin olisi herännyt, silmät olisi auenneet koko tilanteeseen ja minua itseäni etoo. Minua ahdistaa se kuinka olen pienentänyt itseäni, jotta toinen voisi paremmin ja ymmärtänyt loputtomiin. Olen ottanut vastaan iskuja, etenkin henkisellä tasolla. Sellaisia asioita joita en olisi ikipäivänä ansainnut, en koskaan. Nyt olen yrittänyt elää viime vuodet joillakin rippeillä mitä minusta on enää jäljellä, muutuin niin valtavasti. Kuin mies olisi mennyt päähäni asumaan, kuulostaa oudolta ja rumalta mutta siltä se tuntuu. Salakalavasti olenkin vain ollut objekti mutta en tiedä mille tai miksi. Ei tämä ole ollut elämää enää vuosiin, olen vain pelinappula ja kohde, en ihminen, en hänelle.
Pitkän kärsimyksen myötä tuntuu kuin vain olisin herännyt, koko aseteleman näkee vain sairaana ja vääränä.
-ap
Oiskonpersoonallisuushäiriöinen mies? Niiden kanssa tulee omituinen olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mies on hiljalleen saanut minut omanlaiseen rooliini. Tai no suhteen dynamiikka kaiken kaikkiaan, enhän minä voi vain toista osapuolta syyttää, aivan itse olen tässä ollut samanlailla mukana.
On vain tullut vahvana tunne, että ei enää. Kuin olisi herännyt, silmät olisi auenneet koko tilanteeseen ja minua itseäni etoo. Minua ahdistaa se kuinka olen pienentänyt itseäni, jotta toinen voisi paremmin ja ymmärtänyt loputtomiin. Olen ottanut vastaan iskuja, etenkin henkisellä tasolla. Sellaisia asioita joita en olisi ikipäivänä ansainnut, en koskaan. Nyt olen yrittänyt elää viime vuodet joillakin rippeillä mitä minusta on enää jäljellä, muutuin niin valtavasti. Kuin mies olisi mennyt päähäni asumaan, kuulostaa oudolta ja rumalta mutta siltä se tuntuu. Salakalavasti olenkin vain ollut objekti mutta en tiedä mille tai miksi. Ei tämä ole ollut elämää enää vuosiin, olen vain pelinappula ja kohde, en ihminen, en hänelle.
Pitkän kärsimyksen myötä tuntuu kuin vain olisin herännyt, koko aseteleman näkee vain sairaana ja vääränä.
-ap
Oiskonpersoonallisuushäiriöinen mies? Niiden kanssa tulee omituinen olo.
Vähintäänkin persoonallisuushäiriöinen. Jos minulta kysytään, niin aivan hullu. Enkä edes kehtaa kertoa mitä kaikkea olen itse kokenut, mitä muut hänen lähellään ja mitä hän on menneisyydessään tehnyt kertomansa mukaan ja ylpeillyt sillä kaikella. Kaiken kaikkiaan väkivaltainen tausta ja inhoaa esimerkiksi vanhempiaan syvästi (minun mielestäni ovat mukavia ja hyväntahtoisia ihmisiä). Mies on kuin teini, kaikki mikä on mennyt elämässään pieleen on täysin muiden vika, ei hänen itsensä. Hän on vain yrittänyt suojella ja olla hyvä mutta oikeasti on ollut aivan sairas käytökseltään ja olen yrittänyt jotenkin vain sopeutua jostain syystä koko tilanteeseen, sulkea silmäni. En tiedä miksi mutta ehkä koska kaikki on ollut niin ristiriitaista on ollut vaikeaa nähdä totuutta ja sitä on paljon selitellyt kaikkea itselleenkin.
Miehen kuuluisi olla vankilassa, ei yhteiskunnassa mukana. Hän on vaarallinen ja olen vasta alkanut ymmärtämään sen todenteolla. Se viha joka ihmisessä on, on todella veret seisauttavaa kun siinä on lähellä. Sitä vain yrittää selviytyä ja olla hyvä mutta mikään rakkaus ei tuollaista ihmistä paranna. Pelkään ja inhoan häntä. Yhtäkkiä sitä on havahtunut tilanteen vakavuuteen ja eniten olen vihainen siitä, siis itselleni, että olen oikeasti antanut kenenkään vaikuttaa niin syvästi minäkuvaani ja elämääni. Tämä on kuin painajaisuni.
-ap
Siis oman kertomansa mukaan " on vain suojellut muita ja ollut oikeudenmukainen" kun kertoo menneisyydestään. Samalla lipoo huuliaan ja nauraa, ylpeilee mitä kaikkea on tehnyt. Kaikki hänen tarinansa ovat alkaneet vuosien mittaan vain repeytyä ja alta on paljastunut lisää valheita. Hän ei näe todellisuutta vaan kokee kaiken pahan tekonsa oikeudekseen.
-ap
Onko mies siis ollut väkivaltainen sinua kohtaan?
Mikä saa sinut sietämään ihmistä, joka aiheuttaa sinulle pahaa oloa? Ajattele, kuinka kiva olisi rakastaa sellaista ihmistä, joka ei raivoaisi sinulle, joka hellisi sinua ja tekisi elämäsi muutenkin mukavaksi.
Miksi et hanki omaa pesukonetta? Helpottaisi kovasti elämääsi, kun saisit pestä pyykkisi omassa kodissasi ja pitää sen siistinä.
Eron jälkeen tulet nopeasti huomaamaan miten suuren muutoksen ero aiheuttaa sinun hyvinvointiisi.
Yhdessä ollessa sitä ei niin selkeästi näe. Mutta kun se kuviteltu itsellinen elämä muuttuu todellisuudeksi, niin tulet huomaamaan, että muutos on suurempi kuin osasit kuvitellakaan.
No rollipoika ottaisi naisena vastaavan miehen. Että tiijätte.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvoin naiset antavat mitää hyötyä miehelle kun miehiltä vaaditaan hyötyjä naisille ei toisin päin
Et ole vielä päässyt testaamaan teoriaa käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut sietämään ihmistä, joka aiheuttaa sinulle pahaa oloa? Ajattele, kuinka kiva olisi rakastaa sellaista ihmistä, joka ei raivoaisi sinulle, joka hellisi sinua ja tekisi elämäsi muutenkin mukavaksi.
Miksi et hanki omaa pesukonetta? Helpottaisi kovasti elämääsi, kun saisit pestä pyykkisi omassa kodissasi ja pitää sen siistinä.
Hyvä kysymys, että mikä saa minut sietämään. En ole ymmärtänyt sitä aikoihin, olen kai ollut jossain unessa.
Minulle olisi aivan unelma tilanne sellainen, että tulisin henkisesti kuntoon ja ehkä sitten vielä joskus tapaisin ihmisen joka kohtelee minua hyvin. Siihen nyt haluan kohdistaa energiani, että tulisin kuntoon ja kaikki muu hyvä jos on tullakseen, tulee myöhemmin.
Minulla on oma asunto ja pesukone mutta miehen luona olemme aina olleet. Se on yksi työmaa, jossa olen ollut auttamassa kun mies ei jaksa. Ehkä olen ollut mahdollistaja. En halua olla sitäkään enää.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo hieromishomma on minusta outoa, en ole koskaan halunnut, että kumppanin pitäisi hieroa enkä minä halua hieroa ketään toista, en osaa eikä kumppanitkaan osaa. Joku on joskus koittanut ja se on ollut semmoista epämielyttävää puristelua. Osaatteko te oikeasti hieroa toista ihmistä niin, että siitä on jotain hyötyä? Oikeat hierojat on sitten oma ammattiryhmänsä.
Tätä minäkin ihmettelen.Yleensä se "hieronta" on vain epämiellyttävää tökkimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvoin naiset antavat mitää hyötyä miehelle kun miehiltä vaaditaan hyötyjä naisille ei toisin päin
Onko tämä joku vitsi? Miesten naisille aiheuttama stressi jopa lyhentää naisten elämää, kun taas miesten elämä saa parisuhteesta lisävuosia ja onnellisuutta. Naisethan suorastaan luovuttavat osan vuosistaan miesväelle.
Tuo johtuu ainoastaan ruokavaliosta ja päihteiden käyttömäärästä,ei parisuhteesta itsessään.
Niin. Mies tekee väärin asioita ja sanoo. Sinä taas voisit lopettaa hänen pyykin pesut, aikuinen osaa itse jo, ellei ole kipeä tai uuvuttaa. Olet yli-innokas tekemään kaikkea ennen kuin edes tarvitsee tai jos ei edes tarvitsee. Itse tosin saatat kaivata ruokaa ajoissa ja siivouksen. Toinen ei ehdi edes tehdä mitään, kun olet tehnyt jo kaiken, se voi olla joillekin ahdistavaa. Mies taas painostaa ja odottaa jotakin ilmeisesti. Suhde ei kuulosta toimivalta. Ero? Pariterapia? Muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvoin naiset antavat mitää hyötyä miehelle kun miehiltä vaaditaan hyötyjä naisille ei toisin päin
Onko tämä joku vitsi? Miesten naisille aiheuttama stressi jopa lyhentää naisten elämää, kun taas miesten elämä saa parisuhteesta lisävuosia ja onnellisuutta. Naisethan suorastaan luovuttavat osan vuosistaan miesväelle.
todisteena miehet kuolevat vuosia aikaisemmin.
Parisuhteessa elävät miehet elävät pidempään kuin sinkkumiehet, naisilla taas toisinpäin.
1970-luvun jenkkitutkimus jossa mies yksin ollessa suunnilleen kuoli nälkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvoin naiset antavat mitää hyötyä miehelle kun miehiltä vaaditaan hyötyjä naisille ei toisin päin
Onko tämä joku vitsi? Miesten naisille aiheuttama stressi jopa lyhentää naisten elämää, kun taas miesten elämä saa parisuhteesta lisävuosia ja onnellisuutta. Naisethan suorastaan luovuttavat osan vuosistaan miesväelle.
todisteena miehet kuolevat vuosia aikaisemmin.
Parisuhteessa elävät miehet elävät pidempään kuin sinkkumiehet, naisilla taas toisinpäin.
1970-luvun jenkkitutkimus jossa mies yksin ollessa suunnilleen kuoli nälkään.
Ei ole, Suomessakin tilastollisesti eronneilla ja leskimiehillä on selvästi lyhyempi elämä kuin avioliitossa elävillä:
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000690892.html
Hyvin harvoin naiset antavat mitää hyötyä miehelle kun miehiltä vaaditaan hyötyjä naisille ei toisin päin