Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että jään suhteessa alakynteen, annan enemmän kuin saan. Kuvittelenko vain vai pitäisikö luovuttaa?
28.12.2022 |
Ei sillä, että vaatisin paljoakaan mutta kyllä minua aika paljon hiertää välillä se, että tunnen olevani ihan liian hyvä miehelle. Se on perusluonteeni, että tykkään jeesata läheisiä ja ilahduttaa. Ei kukaan ole minulle mitään velkaa tietenkään mutta kyllä jonkinlaista tasa-arvoa olisi mukava kokea.
Alkuun mies huomioi minua paljonkin. Oltiin yhdessä reissuilla ja välillä tuli yllätyksiä. Tekee kuitenkin ruokaa edelleen ja joskus hakee minua autollaan. Maksetaan molemmat kauppareissuilla jne.
Sellainen toimii kyllä.
Sitten kuitenkin minä olen se joka aina siivoaa, pesen pyykit (hänen luonaan), pidän yllä järjestystä. Teen kakut juhliin, laitan myös ruokaa. Hieron kun pyytää (suuttuu jos en) mutta minua ei koskaan halua hemmotella eikä hieroa vaikka olen pyytänyt useita kertoja. Hän myös painostaa salakalavasti ja jos loukkaa niin ei kestä kun pahoitan mieleni.
Lupaa usein paljon kaikenlaista mutta sitten ei pidäkään. On ristiriitainen ja olen ihan oudossa roolissa tässä meidän suhteessa.
Aina hän pahan olonsa purkaa minuun ja olen kuuntelijan roolissa. Hakee sympatiaa. Pyytää sitten antreksi huonoa päiväänsä kun on saanut minut väsymään siitä pahasta olostaan, jolloin valittaa ja raivoaa.
Joululahjaa ei hommannut. Joulusiivous yms kyllä kelpasivat. Hän ei vain tunnu arvostavan minua ja on ajoittain kylmä, sitten taas aivan erilainen.
Monisävyistä. En taida jaksaa.
Kommentit (46)
Aloituksessa arvelet, että mies ei taida arvostaa sinua. Kirjoittamasi perusteella ei todellakaan arvosta. Arvelet siis aivan oikein. Kylmä ihminen, joka ei vaivautunut edes joululahjaa antamaan. Ihan inhottaa sinun puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaveri, joka vie kaiken energiani. Emme ole onneksi parisuhteessa. Mutta hän kuulostaa ihan samalta kuin miehesi. Kaikki apu, pakvelukset ja hyväntahtoisuus kelpaa kyllä, mutta mitään ei anna takaisin.
Tämä kaveri imi minut täysin kuiviin ennen kuin heräsin rajoittamaan yhteydenpitoa. Rajoittamisen myötä oma hyvinvointini parani kohisten. Nyt koen olevani vain hänen auttajansa ja tukihenkilö, mutta emme ole ystäviä. Olen ikään kuin töissä, kun olemme yhteydessä.
Olen pahoillani teidän puolesta jotka ovat joutuneet kokemaan edes samaa.
Minulla tämä on johtanut keskivaikeaan masennukseen ja olen yltäpäältä veloissa koska olen aina ajatellut, että selviän yksin enkä tarvitse keneltäkään apua. Niinpä jouduin velkakierteeseen ja itsearvostus on hälvennyt hiljalleen, harmi kun en herännyt ajoissa tilanteeseen. En tiedä miten tästä nousen enää. Pelottaa jos totta puhutaan.
-ap
Tunnet olevasi liian hyvä miehelle. Ja varmasti oletkin.
Parisuhteessa kuuluukin huomioda ja hemmotella toista. Joka ei sitä tee, ei ole parisuhdemateriaalia.
Tyo mitä teillä on, on jotain muuta kuin parisuhde. Sanoisin, että hyväksikäyttösuhde. Ei sellaista kuulukaan jaksaa.
Vuonna 2014 Suomessa miesten keskimääräinen elinikä: leski 70,9 vuotta, naimaton 72,7 vuotta, eronnut 73,3 vuotta ja avioliitossa 81,3 vuotta. Aika rajut erot.
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2014102418777499